Asiasta kertoi Henki-lehti

Hiljaisuus vetää puoleensa. Ainakin niin voisi päätellä siitä, miten paljon siitä puhutaan. Millaista uskonharjoitusta luterilainen hiljaisuus on ja miltä se tuntuu?

Vaikka rakastan kesän lämpöä ja valoa, yhä enemmän huomaan rakastavani myös kaikkia muita vaihtuvia vuodenaikoja.

Seuraliikkeen pieneneminen ei ole hyvä asia. Moni seuroissa kävijä tietää, että tuo noin tunnin mittainen lyhyiden puheiden rytmittämä veisuuhetki ja sen jälkeen tapahtuva yhteinen rupattelu antaa paljon. Tästä elämyksestä soisi useamman pääsevän osalliseksi. Seuraliikkeen pienenemisen taustalla olevissa herännäisyyteen liittyvissä aatteellisissa tekijöissä on kuitenkin paljon hyvää.

”Petäjäistä leipää, taivaallista hunajaa (Herättäjä-Yhdistys 2024) on kymmenes runoteokseni. Kirjoitan sekä maallista että hengellistä lyriikkaa ja olen voittanut palkintojakin kirjoituskilpailuissa. Kun työstin uusinta kirjaani, tuttava Helsingissä kyseli: kuka on Paavo Ruotsalainen? Ymmärsin, että Paavoa ei oikein tunneta enää. Ehkäpä runouteni osaltaan tuo Paavolle näkyvyyttä.”

Itselleni Armo ja Toivo ovat ne kantavat voimat, jotka auttavat siinä, että olen onnellinen. Ja luovat uskon paremmasta tulevaisuudesta.