MIETI VÄHÄ!

Olemme lukeneet vähän, tällä kertaa kirjan Antonio Calcagnon On Political Impasse (2022, Bloomsbury). Miten ajatella sitä poliittista umpikuja tai pattitilannetta jossa elämme? Miksi niin monista tuntuu siltä, että mikään ei ole enää mahdollista? Miten tulisi suhtautua finanssikapitalismin ylivaltaan ja olisiko stoalaisella filosofialla jotain tarjottavaa itsen ja sitä kautta maailman uudelleen ajattelemiseen? Miten olla kotonaan maailmassa? Pohdimme samalla erilaisisia filosofian kirjoittamisen tapoja ja sitä, onko filosofinen namedroppailu joskus myös tarkoituksenmukaista.

Podi ottaa hetken pohdittuaan haltuun Trumpin paluun ja aina vaan raivoavat kulttuurisodat. Miksi sosiaaliliberaaleilta ei tunnu oikein lähtevän vaaleissa? Miten galluppeihin pitäisi enää edes suhtautua? Miten gokuflaatio vaikutti tulokseen? Ja onko kaikki jo ihan helvetin kyllästyneitä kulttuurisotimiseen tai siis tietenkin on, mutta ei näytä haittaavan tahtia, mistä tätä höyryä riittää? Lopussa kulttuurikorneri.

Vade ja Joonas ovat lukeneet tällä kertaa todellisen oppimisen ylistyksen. Paolo Freiren Sorrettujen pedagogiikka on kriittisen pedagogian klassikko, joka osoittaa, että vallankumous voi tapahtua vain siellä, missä opettajat ja sorrettu kansa ovat yhtä ja ihmiset oppivat opettamaan opettajiaan. (HUOM! Olimme väärässä, kirja _on_ suomennettu, ks. alla. Pahoittelemme.) Mitä 1960-luvun sorrosta ja vallankumouksellisista tilanteista ponnistava teoria koulutuksesta inhimillistämisenä opettaa meille nykyisestä jamastamme? Miten oma koulumallimme heijastaa tai ei heijasta Freiden ideoita? Ketkä ovat tänään sortajia ja ketkä sorrettuja? Ja onko maailma muuttunut sen inhimillisemmäksi vaiko päinvastoin?Tässä lukupiirissä opimme, että vaikka on tärkeää tietää, vielä tärkeämpää on ymmärtää ja osata itse. (Kaikista tärkeintä on rakastaa—kaikesta huolimatta.) Jakson lukemistoa: Boal, Augusto (1979). Theater of the oppressed. London: Pluto Press. Freire, Paulo (2000). Pedagogy of the oppressed. New York: Continuum. (s.a.). Sorrettujen pedagogiikka. (Pedagogia do oprimido, 1970.) Suomentanut Joel Kuortti. Toimittanut Tuukka -Tomperi. Johdanto ja jälkisanat: Tuukka Tomperi & Juha Suoranta) Tampere: Vastapaino, 2005. ISBN 951-768-159-3. Tampere: Vastapaino. Fricker, Miranda (2007). Epistemic injustice: power and the ethics of knowing. Oxford University Press. Guenther, Lisa (2016). Solitary confinement: social death and its afterlives. Minneapolis London: University of Minnesota Press. Luhtakallio, Eeva & Maria Mustranta (2017). Demokratia suomalaisessa lähiössä. Helsinki: Into. Suoranta, Juha, Nina Hjelt, Tuukka Tomperi & Anna Grant (2022). Reinventing Paulo Freire’s pedagogy in Finnish non-formal education: The case of Life Skills for All model. Educational Philosophy and Theory. 54(13), 2228–2242. DOI: 10.1080/00131857.2021.1974839.

Viisi vuotta täyttävä MIETI VÄHÄ! avaa loppuvuoden katsauksella leikkauksiin ja leikkauksiin ja tekoälyyn ja leikkauksiin ja siihen, mitä on hyvä työ! Kuka MIETI VÄHÄ! -hahmo tuplataan ja ehkä korvataan? Mitä kulttuurin leikkaukset tarkoittavat kellarissa podcastaaville? Olisiko ChatGPT meitä parempi podaamisessa? Ja mitä podcastaajat tietävät työnteosta? Juhlahumussa tunnelmoidaan, kirpeästikin.

Rinnakkaispodimme LUE VÄHÄ! on taas lukenut vähän. Vade ja Joonas jatkavat filosofisia seikkailujaan demokratian ja epistemologian korpimailla. Käsittelyssä tällä erää Fabienne Peterin artikkeli "The epistemic circumstances of democracy" ja paletti ns. perustavia kysymyksiä. Onko demokratia paras tapa tehdä yhteisiä päätöksiä? Mitä tarkoitetaan parhaalla mahdollisella päätöksellä? Mitä on yhteinen hyvä? Ja mihin ihmeeseen demokratiaa tarvitaan jos meillä on asiantuntijoita? Jakson kirjallisuus: Arendt, Hannah (2005). Truth and Politics. José Medina & David Wood (toim.), Truth. Blackwell, 295–314. Brady, Michael & Miranda Fricker (2016). The Epistemic Life of Groups: Essays in the Epistemology of Collectives. Oxford University Press UK. Elliott, Kevin J. (2023). Democracy for Busy People. University of Chicago Press. https://doi.org/10.7208/chicago/9780226826318.001.0001. DOI: 10.7208/chicago/9780226826318.001.0001. Fricker, Miranda (2007). Epistemic Injustice. Oxford: Oxford University Press. Herzog, Lisa (2023). Citizen knowledge: markets, experts, and the infrastructure of democracy. 1. painos. New York: Oxford University Press. Peter, Fabienne (2016). The epistemic circumstances of democracy. Michael Brady & Miranda Fricker (toim.), The Epistemic Life of Groups: Essays in the Epistemology of Collectives. Oxford University Press UK. Platon (1999). Teokset. Neljäs osa, Valtio.