Mitä Kekkonen tekisi?

Suomen parempi talous vai identiteettipolitiikka? Siinä RKP:n vaihtoehdot. Ensi sunnuntaina on Helsingissä mielenosoitus otsikolla Me emme vaikene. Sen alaotsikkona on rasistit ja fasistit ulos hallituksesta. Saattaa olla että RKP:n hoipertelijat saavat siitä lisää intoa huutaa puolue ulos hallituksesta. Vaikka hallituksessa ei fasisteja olekaan. Toisaalta missään länsimaisessa sivistysvaltiossa ei ole niin huono ostovoima kuin Suomessa. Surkea valtiontalous ei pysty parantamaan sitä millään ilveellä. Itse veikkaisin että RKP jää hallitukseen...

Mistä tämänkertainen into puhua suomalaisten rasismista lähti liikkeelle? Kuoliko kenties joku tummapintainen rikollinen rasistisen poliisin kynsissä? No ei. Joutuiko joku muualta tullut rasistisen solvauksen kohteeksi tai evättiinkö häneltä sisäänpääsy saamaan jotakin palvelua. Ei. Jäikö joku ulkomaalainen sairaanhoitaja palkkaamatta kun paikka annettiin vähemmän pätevälle suomalaiselle? Ei sitäkään. Nyt alettiin puhua rasismista koska maan hallituksessa on puolue, joka on luvannut muuttaa suomalaista maahanmuuttopolitiikkaa enemmän siihen suuntaan kuin mitä se on Ruotsissa ja Tanskassa nykyään. Jakson alussa ihmettelyä miksi konservatiivikristitty on vasemmistolle ilmestyskirjan peto.

Olen ehkä hieman naiivi mutta luulin aidosti, että valtakunnan päälehti olisi muuta mediaa tarkempi suhtautumisessaan journalistin eettisiin ohjeisiin. Mutta nyt kun erilaisen datan varastoiminen on halpaa, niin on todennäköistä että aivan kaikki mitä olet kirjoittanut tai sanonut voi olla tallessa jossakin. Ja sitä tullaan käyttämään sinua vastaan.

Miten mediakriisissä eteenpäin? Suomen Lehdistö kertoo tutkimuksessaan miten uusi toimittajasukupolvi haluaa neutraalin sivustakatsomisen sijaan ajaa yhteiskunnallista muutosta. Siinä missä keski-ikäisen toimittajapolven mielestä objektiivisuus syntyy ulkopuolisuudesta ja asioiden riippumattomasta, neutraalista ja kriittisestä raportoinnista, korostuu nuorilla halu valistaa ja ajaa yhteiskunnallista muutosta. Kantaaottavuus sallitaan. Tämähän tarkoittaa sitä, että jos sitten toimittajat kokevat perussuomalaisen puolueen äärioikeistoksi - vaikkapa väärin tai puutteellisin perustein - niin sitten he jutuissaan satavarmasti vastustavat perussuomalaista puoluetta. Jos mediatalot eivät pysty puolueettomuuteen, voisivat ne ilmoittaa, että ne vastustavat perussuomalaista puoluetta ja se näkyy kaikessa julkaisutoiminnassa. Se olisi reilua kun linja kuitenkin käytännössä on ja on jo pitkään ollut se.

Persujen poliittisilla vastustajilla on oikeus käyttää heitä vastaan mitä tahansa laillisia temppuja, mukaan lukien valehteleminen ja väärän todistuksen antaminen. Sen sijaan ns valta- tai mainstream-medialla aivan samoja oikeuksia ei ole. Mediatoimijat, minä mukaanlukien, ovat allekirjoittaneet journalistin ohjeet joissa sanotaan mm että ”Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen.” Ei meillä ole hallituskriisi, meillä on mediakriisi. Ja siihen kriisiin on media aivan itse itsensä taluttanut.