#puhettataiteesta-podcast

Yksi sivistysvaltion tärkeimmistä tehtävistä on taata taidetyön sekä taiteen ja kulttuurin kokemisen mahdollisuudet sinne, missä ovat ihmiset, ja niillekin, joilla siihen ei muuten ole varaa. Meidän kokijoiden itsemme sekä asuinkuntiemme jälkeen valtiolla on kolmanneksi suurin rooli taiteen ja kulttuurin rahoittamisessa. Valtio myös edistää lainsäädännöllään ja muulla ohjauksellaan taiteen ja kulttuurin olemassaoloa arjessamme sekä niiden ammattilaisten työskentelyedellytyksiä. Valtion harjoittaman kulttuuripolitiikan isoista linjoista ja rahoituksesta päättävät viime kädessä valtion poliittinen johto: eduskunta, hallitus ja kulttuuriministeri. Näiden linjojen ja budjettiraamien mukaan ministeriö ja sen virkamiehet työstävät yhdessä taiteen ja kulttuurin asiantuntija- ja edunvalvontaverkostojen kanssa ehdotuksia laeiksi, asetuksiksi, budjettimomenteiksi ja toimintatavoiksi. ”Kulttuuripolitiikan ydintä on, miten luodaan edellytykset sisältöjen syntymiselle tässä ajassa. Ja ei vain sisältöjen syntymiselle, vaan myös sen jakelulle, nauttimiselle, käyttämiselle ja itse tekemiselle”, toteaa Opetus- ja kulttuuriministeriön kulttuuri- ja taidepolitiikan osaston ylijohtaja Riitta Kaivosoja. Keskustelemme Riitan kanssa valtion kulttuuripoliittisesta roolista ja siitä, miksi valtio edistää taidetta ja kulttuuria, mitä tehtäviä kulttuuri- ja taideosastolla on, Riitan tiestä taiteen ja kulttuurin eturintamaan sekä taiteen ja kulttuurin tulevaisuudennäkymistä. Lisätietoja: https://minedu.fi/kulttuuri https://minedu.fi/tekijanoikeus https://minedu.fi/kirjastot Foto: ©MinnaSirnö

Pappi, lukkari, talonpoika kuppari, välittäjä, tuottaja, manageri, agentti. Taiteen tekijän ja kokijan välillä on monta kynnystä, joista monet liittyvät maantieteeseen. Siihen, miten ihminen kohtaa ihmisen. Taide- ja designagentti, tuottaja, Japani-asiantuntija Kaisa Kerätär muistuttaa, että esimerkiksi pohjoissuomalaisella taiteilijalla on iso kynnys esittäytyä Helsingissä ja vielä isompi kynnys esittäytyä ulkomailla. Moni taiteilija tappelee näiden kynnysten kanssa yksin. Mutta yhä useammin taiteen tekijöiden tukena on välittäjiä, joilla on enemmän aikaa ja mahdollisuuksia hallita ja käynnistää projekteja, kirjoittaa hakemuksia ja luo kontakteja. Kaisan mukaan välittäjä voi olla tuottaja, joka hoitaa käytännön asioita tai manageri eli couchi tai agentti, joka vastaa varsinaisesta myyntityöstä tai kaikkea näistä. Keskustelemme Kaisan kanssa välittäjäportaan tarpeesta, taiteen hankkeista ja tuotteistamisesta, kansainvälistymisestä, ilmastomuutoksesta, pohjoisesta ja siitä, miksi naamakkain olo on paras myyntivaltti taiteessakin. Foto ©MinnaSirnö Lisätietoja: Kaisasta https://artbreak.fi/author/kaisa/ ja https://www.waria.fi/tekijat/kaisa_keratar/ Kulttuurikauppilasta https://www.kulttuurikauppila.fi Oulun kulttuuripääkaupunkihankkeesta https://www.ouka.fi/oulu2026

Politiikassa on pitkään puhuttu tarpeesta tutkittuun tietoon perustuvalle päätöksenteolle. Näin myös kulttuuripolitiikassa. Tutkittua tietoa on jo olemassa paljon ja monet tutkijat ja tahot tuottavat sitä lisää. Cuporen erikoistutkijan, Yhteiskuntatieteiden tohtori, Kulttuuripolitiikan tutkimuksen vuosikirjan päätoimittaja Minna Ruusuvirran mielestä tutkimuseettinen kysymys on, miten tuo tieto tutkimuksista saadaan leviämään päättäjille ja alan toimijoille. Aina kyse ei ole vain puuttuvasta tiedosta, vaan myös asenteista ja päättäjäorganisaation sisällä syntyneistä kulttuurin siiloon kohdistuvista lasikatoista. Minnan mukaan sekä valtion että kuntien tasolla kulttuuripolitiikan näkökulman on vaikea päästä läpi kulttuurin toimintakentän ulkopuolelle. Tämä on kuitenkin tällä hetkellä hänen mukaansa monissa kaupungeissa tärkeä kysymys, koska kulttuurin rooli laajemmin kaupunkikehityksessä ja paikalliskehityksessä kasvaa koko ajan. Minna on tehnyt pitkään kulttuuripoliittista tutkimusta Kulttuuripolitiikan tutkimuskeskus Cuporessa. Tutkijana häntä kiinnostavat taiteen ja kulttuurin rakenteet ja rahoitus, kolmas sektori, kuntien kulttuuritoiminta sekä taide- ja kulttuurilaitokset. Does sector matter? Plural characteristics and logics in third sector festival organisations -väitöskirjassaan Minna tutki kolmannen sektorin festivaaliorganisaatioiden markkinoistumista ja ammattimaistumista. Puhumme Minnan kanssa siiloista, tutkijan arjesta, Cuporesta, kulttuuripolitiikasta ja sen asemasta, kulttuuripolitiikan tutkimuksen tärkeydestä, festivaaleista sekä yhteistyön ja verkostojen tarpeesta. Foto ©MinnaSirnö Lisätietoja Minnasta https://www.cupore.fi/fi/tutkija/minna-ruusuvirta The ENCATC Research Award on Cultural Policy and Cultural Management -palkinnosta https://www.encatcresearchaward.org Minnan väitöskirjasta https://www.jyu.fi/fi/ajankohtaista/arkisto/2019/01/23-3-2019-ytm-minna-ruusuvirta-humanistis-yhteiskuntatieteellinen-tiedekunta-yhteiskuntapolitiikka-kulttuuripolitiikka Cuporesta https://www.cupore.fi/fi/ Kulttuuripolitiikan tutkimuksen vuosikirjasta https://journal.fi/kultpol

Taiteessa ei koskaan pitäisi olla mitään normaalia. Silti vasta muutamia vuosikymmeniä on haastettu taiteen tekijyydeksi hyväksyttyä normitusta ja alettu edistämään outsider-taiteilijoidemme ja erityistä tukea tarvitsevien taiteilijoidemme yhdenvertaisia mahdollisuuksia luoda taiteesta ammatti itselleen. Aitojen yhdenvertaisten mahdollisuuksien osalta olemme vasta alkutaipaleella. Mutta Suomessakin on jo useita taiteilijoita ja Kettukin, Omapolun, Kaarisillan sekä Pertin valinnan kaltaisia toimijoita, jotka ovat venyttäneet fakkiutuneita taiteen rajoja ja nostaneet uusia teoksia ja taiteilijoita esiin. Yksi kansainvälisistä erityistä tukea tarvitsevien taiteilijoiden taiteen edistämisen uranuurtajista on Richard Bennaars, joka yhdessä Frits Gronertin kanssa perustivat taide-akatemia Gallerie Atelier Herenplaatsin Rotterdamiin vuonna 1991. Keskustelemme Richardin kanssa heidän galleriansa synnystä, taiteilijoiden valinnasta työskentelemään galleriaan ja siitä, mitä tarvitaan, jotta taiteilijat saavat tarvitsemansa tuen tuoda taidettaan esiin. Lisätietoja https://www.herenplaats.nl/en/ https://kettuki.fi https://www.omapolku.fi http://www.kaarisilta.fi https://www.pertinvalinta.fi https://www.vertaistaiteilijat.fi/vertaistaiteilijat-hanke/ Foto ©MinnaSirnö

Kaj Chydenius on 1960- ja 1970-lukujen suomalaisen laululiikkeen ikoneita, joka vielä 80-vuotiaanakin haluaa olla musiikillaan muuttamassa maailmaa paremmaksi. Kaj oli muun muassa mukana perustamassa KOM-teatteria. Hänen ja Arvo Salon legendaarinen Lapualaisooppera on edelleen monin tavoin sanomaltaan ajankohtainen. Kaj on ollut erittäin tuottelias ja myös musiikkigenrejä monipuolisesti ylittävä säveltäjä: hän on säveltänyt yli 10 000 teosta pitkän uransa aikana. Mutta omasta mielestäni yksi Kaj'n suurimmista ansioista on ollut nostaa sävellystensä kautta esiin monia sellaisia upeita kotimaisia ja kansainvälisiä runoilijoita, jotka eivät ole koskaan kuuluneet kirjallisuudestamme kouluissa opetettavaan kaanoniin ja jotka ilman Kaj'ta olisivat ehkä jääneet täysin unohduksiin. Tapasin Kaj'n kesällä juuri ennen hänen Mallusjoen Takinkääntöviiikolla ollutta konserttiaan ja keskustelimme hänen kanssaan säveltämisestä, runoilijoista ja laulajista sekä tietenkin taiteen yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta. Lisätietoja http://www.kajchydenius.fi Foto ©MinnaSirnö