Syndikaatti

Podcastin viimeisessä jaksossa kerrotaan lopullinen mielipide feminismistä ja asioita, jotka jäivät sanomatta. Häpeän ja katumuksen tasapaino. Ystävien kanssa työskentelyn uhat ja mahdollisuudet sekä oikea vastaus kysymykseen ollako mieluummin pidetty ja pelätty.

Laura kärsii sisäistetystä naisten aliarvioimisesta. Miesten tunteellisuus ja suora linja aliseen puhuttaa. Emilia paljastaa kräkkäämänsä oikotien onneen ja kertoo, mihin on viimeisimmäksi kyllästynyt. Podin julkaisijalta kuullaan suoraa puhetta Syndikaatista.

MITÄ on pitänyt tapahtua, että Syndikaatissa on opittu nauttimaan kirjoittamisesta ja ovatko potkut kustantamosta uhka vai mahdollisuus? Listataan hyvät ja huonot vuorokaudenajat sekä kirjoitusasennot. Laura tunnustaa sisäisen järjestelijänsä olemassaolon. Lisäksi paljastetaan usein väärinymmärretty edellytys kirjoittamiselle.

Syndikaatti kertoo alakouluikänsä vaikuttavimmista kirjoista: tappamista, ilotaloja ja penisromaani. Toiset lukevat lapsena Sotaromaania, toiset pläräävät tietosanakirjaa – tavoite on kuitenkin sama. Taidehistorian ensimmäinen ja ainut kehopositiivi, merirosvot ihmiskunnan allegoriana ja vastaus siihen, mitä kuolemasta kannattaa ajatella.

Tanssikurssista päästään nopeasti kysymykseen: onko rakenteellinen ongelma minussa vai maailmassa. Laura paljastaa häpeämättömyytensä salaisuuden ja kertoo totuuden Emiliasta. Mietitään, milloin ihmisapinan murhanhimo tuntuu pahimmalta ja tutustutaan kokoomuslaiseen geeniin.