Hyvän toivon kappeli

Elämä maapallolla on selvinnyt monista vaikeista ajoista, esimerkiksi dinosaurukset sukupuuttoon ajaneesta meteoriitin törmäyksestä. Menneisyydessä on ollut paljon vääryyttä ja pahaa mutta vielä enemmän rakkautta. Muuten emme olisi olemassa. Maailmankaikkeuden alussa oli pelkkää rakkautta, kun Jumala loi maailman. Nykyisistä vaikeista ajoista huolimatta matkalla kohti tuota rakkautta. Pimeän keskellä on toivoa. Viikunapuu kukkii, kesä on lähellä.

Usko rohkeasti, että näet hyvää maailmassa! Toivo, että näet pimeydessäkin valoa! Rakasta niin, että valo että valo loistaa sinusta toisille!

Tapakristillisyys antaa tilaa etsiä Jumalaa, joka ei painosta tai pakota meitä mihinkään. Tavat ja perinteet antavat turvaa ja iloa muutoksen keskellä. Säännölliset ja toistuvat tavat auttavat tuntemaan Jumalaa syvemmin.

Uskoa voi ja saa ymmärtää syvällisesti, mutta lopulta se on lapsenkaltaista luottamusta Jumalaan. Ehtoollisella voi antautua tuntemaan Jumalan läsnäolon, joka yltää sanojen taakse.

Kristittynä vaeltaminen on elämistä nykyhetkessä, askelen kerrallaan ottamista Kristuksen kanssa. Usko ei ole oikeassa olemista, vaan avoimuutta elämän mysteerin edessä. Kristus on maailman valo, koska hän tuntee ihmisen elämän pohjaan saakka. Katsomalla häntä voin nähdä maailmassa toivoa sielläkin, missä toivoa ei ole.