35: Timo Soini: Kirkko ei voi opettaa muulla tavalla kuin se opettaa

41. Mika "Immu" Ilmén: Pitäisin Raamattua ohjenuorana melko epäluotettavana

“Kai sitä on sitten ollut mieleltään jollain tavalla roisto aina.” “Sitten mä päätin ratkaista tän ongelman kokaiinilla.” “Meistä jokaisesta löytyy kriminaali, kun olosuhteet vaan on sellaiset, että kun nälkä kurnii, niin sitten on vaan jotain tehtävä.” “Suomessa saa kyllä aika halvalla hakata ihmisen, ei siitä tule mitenkään hirveän kovaa tuomiota.” “Ei muuta kun koukku leukaa ja raato korpee.” “Jos Mika ostat tupakkaa, niin karvastelkoon kurkkusi iankaikkisesti.” “Ei mua ainakaan jeesaa mun ongelmista muu kuin Mika Ilmén itse.” Itseään sekatyöläiseksi kutsuva podcastaaja, kirjailija, tapahtumajärjestäjä ja moottoripyöräkerhon ex-asekersantti Mika “Immu” Ilmén sai nuorena uskonnollisen kasvatuksen. Studiossa Vappu ja Immu keskustelevat vankilaolosuhteista, Immun isyydestä, suomalaisten rangaistusten pituudesta sekä Suomen rikollistilanteesta. Jaksossa kuullaan myös Immun eläkesuunnitelmista, suhteesta kirkkoon ja yliluonnollisesta ampumatapauksesta. Valo Pimiässä -jaksot julkaistaan tiistaisin. Vapulle voi jättää vierastoiveita kommenttikenttään. IG: @vappendaali @mika_immu_ilmen

40. Jarno Laasala: Se sai mut sulkeutumaan vuosiksi

“Mä hukkasin tosi paljon itseäni matkan varrella.” “Miks mun pitää yrittää olla niin hyvä?” “Se syyllisyys tuli mulle tähän elämään.” “Mä luulin, että jotakin tyyppejä alkaa tulla sieltä kaapista.” “Tätä ei tarvikaan paeta.” “Mä uskoin vaan, että voi olla erilaisia maailmoja.” Duudsonina tunnettu ohjaaja ja kuvaaja Jarno Laasala kantoi jo lapsena leimaa, joka sai hänet sulkeutumaan vuosiksi. Nyt hän käy Vapun kanssa avoimen keskustelun, jossa kuljetaan avioeron, burnoutin ja elämän kriisien kautta aina hiljaisuuden retriitteihin, ja metsään, jossa Jarno tuntee olevansa turvassa. Jarno kertoo myös henkisestä kasvustaan, mindfulnessista, energiahoidoista ja kokemuksista, jotka ovat muuttaneet hänen käsitystään elämästä, kuolemasta ja ihmisyydestä. Jaksossa puhutaan myös jälleensyntymisestä, entisistä elämistä, luontoyhteydestä sekä siitä, miksi vaikeimmatkin kokemukset voivat lopulta johdattaa lähemmäs itseä.

39. Niko Saarinen: Ilman niitä enkeleitä mä en olisi tässä

“Mä en ole ikinä hakenut apua” “Mä olin niin väsynyt.” “Huomenna kun sä heräät, niin sit sä näät valon.” “Ilman niitä enkeleitä mä en olisi tässä.” Juontaja ja yrittäjä Niko Saarinen kertoo Vapulle hetkistä, jotka ovat muokanneet hänen elämäänsä syvästi. Julkisuuden takaa paljastuu herkkä ja tarkkanäköinen ihminen, jonka tarinaan mahtuu sekä suuria onnistumisia että syviä varjoja. Niko puhuu lapsuudesta, johon liittyy raskaita menetyksiä, ja kuinka pelko ja turvattomuus ovat kulkeneet elämässä mukana, aikuisuuteen asti. Hän kertoo uupumuksesta, hetkestä jolloin kaikki meni yli, ja kuinka hän lopulta sai apua. Keskustelussa sivutaan myös rakkautta, yksinäisyyttä, intuition merkitystä sekä kokemuksia yliluonnollisesta, jotka ovat tuoneet lohtua elämän vaikeina hetkinä.

38. Juha Tapio:  Me ollaan kaikki samalla lailla eksyneitä  

“Se on maailman ihanin olotila.”  “Me ollaan kaikki samalla lailla eksyneitä poikia täällä pallolla” “Me tarvitaan toisiamme.” “Se on joku semmoinen todellisuus joka on sanojen tuolla puolen.” Laulaja ja lauluntekijä Juha Tapio saapuu Vapun vieraaksi aikana, jolloin uuden albumin viimeistely valvottaa öisin ja jokainen pieni yksityiskohta ottaa oman aikansa. Juha avaa luomisprosessin kipukohtia, perfektionismia ja sitä, miltä tuntuu elää hetkessä, jossa into ja epätoivo kulkevat rinnakkain. Jaksossa kuljetaan Pohjanmaan bändikämpiltä seurakunnan nuorteniltoihin, Venäjän vankiloihin ja areenakeikoille. Juha puhuu uskosta, jota ei halua määritellä, intuitiosta, jota on pakko kuunnella, ja siitä, miten ystävyys ja perhe pitävät kiinni silloin kun julkinen ammatti rakentaa turhia paineita. Lopulta kaikki tiivistyy yhteen sanaan – rakastaa. Se on hänen vastauksensa elämän tarkoitukseen.

37. Ritva Oksanen: Jos mä täällä pysyn niin mun ei enää ikinä tarvitse juoda

“Pyhällä hengellä ei elä.” “Mun ei enää ikinä tarvitse juoda.” “ Mä todella taivaallisen isän puoleen käännyin ja ihan rehellisesti pyysin apua.” “Ei se tarkoita, että mä oon vanhus.” Näyttelijä ja teatterineuvos Ritva Oksanen on nähnyt elämää sodan ajan lapsuudesta yli 60-vuotiseen näyttämöuraan, julkisuuden huipulta lamaan ja työttömyyden vuosiin. 86-vuotiaana hän on yhä aktiivinen, seuraa kulttuuria, käy kirkossa ja haaveilee uudesta roolista. Jaksossa Ritva puhuu avoimesti avioliitoista, yksinhuoltajuudesta, talousvaikeuksista, alkoholismista sekä hetkestä, jolloin hän pyysi apua ja löysi uskon. Hän kertoo raitistumisestaan, suhteestaan Jumalaan ja siitä, miksi kuolemaa ei tarvitse pelätä. Vapun ja Ritvan keskustelu on suora ja lempeä muistutus siitä, että elämä ei pääty vastoinkäymisiin – eikä myöskään ikään.