Doulapodi

Miksi doulan tulisi olla kiinnostunut ihmisoikeuskysymyksistä? Kuka voi olla aktivisti? Millaisia vaikutusmahdollisuuksia meillä on ja mitä tekemistä Jeesuksella on näiden asioiden kanssa? Voiko ihminen oikeasti olla epäpoliittinen ja neutraali? Kauden viimeisessä jaksossa Anna-Riitan kanssa keskustelee doula Miina Korpi, joka on päätynyt vaikuttamaan asioihin ympärillään mm. kotikasvatuksen ja esimerkin voimasta. Mietimme, miten maailmalla tapahtuvat vääryydet vaikuttavat omaan yrittäjyyteen ja mistä löytää voimavaroja jatkuvaan hyvän puolesta kamppailuun. Kannustamme kaikkia toimimaan edes vähän, jotta harvojen ei tarvitsisi palaa loppuun. Jokainen doula voi löytää jaksosta itselle sopivia tapoja toimia.

Tässä jaksossa osallistutaan ajankohtaiseen syntyvyyskeskusteluun. Mistä syistä ihmiset eivät halua hankkia lapsia ja miltä näyttävät erot miesten ja naisten välillä? Pitääkö meidän oikeasti olla huolissaan yhdyntäseksin vähenemisestä ja onko syntyvyyden nostaminen missään määrin realistinen tavoite? Jaksossa Anna-Riitan kanssa keskustelemassa on kätilö ja sotealan tutkimuksen ja johtamisen maisteriopiskelija Amanda Ahola, joka on maisterintutkielmassaan käyttänyt aineistonaan Väestöliiton perhebarometria. Aineistosta nousevien seikkojen lisäksi Amanda ja Anna-Riitta esittävät omia spekulaatioitaan siitä, miksi lapsia syntyy niin vähän ja kuinka syntyvyys voitaisiin pitää edes nykyisellä tasolla.

Mitä ajatuksia herää, kun oma kumppani kertoo ryhtyvänsä doulaksi? Miten muut ovat kommentoineet tätä uutta elämäntapaa ja kuinka perhearki on muuttunut synnytyspäivystysten myötä? Tässä jaksossa ääneen pääsevät doulien puolisot. Joel Heikura ja Ville Torvinen ovat seuranneet vierestä puolisoidensa työtä muutaman vuoden ajan. He kertovat, kuinka puolison työ vaikuttaa omaan elämään, mihin outoihin juttuihin he ovat törmänneet ja millaisista ominaisuuksista on doulan puolisona hyötyä. Löytyykö pakastimesta nopeammin mustikat aamupalapuuroon vai jonkun vieraan ihmisen istukka ja hyppivätkö synnytysvideot ja -kuvat jatkuvasti silmille? Pohdimme myös, löytyisikö kumppaneilta riittävät valmiudet lähteä sijaistamaan doulapuolisoaan.

Millaista on olla raskaana ja synnyttää miehenä yhteiskunnassa, jossa jo äitiyshuolto sanana sulkee oman odotuksen ulkopuolelle? Miksi on tärkeää, että tarinat ja kokemukset transvanhemmuudesta tavoittavat nimen omaan muita transihmisiä? Millaisin tavoin ammattilaiset voisivat paremmin huomioida odottajien, synnyttäjien ja vanhempien moninaisuuden ja kuinka vastata kanssaihmisten uteliaisiin kysymyksiin? Yksin isäksi -dokumentissa omaa vanhemmuusmatkaansa synnytykseen asti avaava Nooa Sammalkäpy kertoo Doulapodissa omasta perheellistymisestään ja elämästään kaksosten itsellisenä isänä. Jaksossa keskustellaan muun muassa vähemmistöstressistä, transihmisten lisääntymismahdollisuuksista ja nykyisten translasten ja -nuorten tulevaisuuden näkymistä – ja siitä, kuinka Nooankin perhe on aivan tavallinen perhe muiden joukossa.

Mirjam Raudasoja on psykologi, joka on väitellyt tohtoriksi liittyen synnytyskokemuksiin ja siirtymävaiheen psyykkiseen hyvinvointiin vanhemmaksi tultaessa. Vanhemmuusteemojen ääreen häntä veti oma äidiksi tulo. Vaikkei Mirjam ole varsinaisena neuvolapsykologina toiminut, keskustelemme kysymyksistä ja aiheista, jotka usein nousevat esiin odotusajan vastaanotolla psykologin luona, ja kuinka psykologille voi hakeutua. Miksi on tärkeää, että jo raskausaikana tulee pohtineeksi myös omaa lapsuuttaan ja suhdetta vanhempiinsa? Miten synnytyskokemusten tutkiminen on vuosien varrella muuttunut ja kehittynyt? Mihin kaikkiin elämän osa-alueisiin synnytyskokemus vaikuttaa? Pohdimme miten monenlaiset toiveet ja kokemukset synnytyksestä ja vanhemmuudesta voisivat elää sovussa ja tulla ymmärretyksi. Arvostammeko me riittävästi lisääntymiseen liittyvää kehollista työtä ja vaivaa ja miten voisimme yhteiskuntana paremmin huomioida vanhemmaksi tulon mullistavan luonteen?