167. Näin koulukiusaamisen haavat näkyvät aikuisuudessa - kuulijoiden tarinoita

Tärkeä aihe! On surullista huomata miten 3luokkalainen ei halua pukeutua vapuksi kouluun. Neurokirjon vuoksi hänen kanssaan ei ole iloittu vaan hänelle on naurettu ja jätetty ulkopuolelle. Kiusaaminen alkaa vaikuttaa todella nopeasti ja alkaa usein ensin tilanteiden välttelyllä. Kiitos kun puhutte ♥️

Mieletön jakso, kiusaamisen aiheuttamista traumoista yhä kärsivänä sain nimiä mun tunteille sosiaalisissa tilanteissa, ehkä myös ymmärrän vähän enemmän itseäni. Kiitos ladyt. 😘

Tärkeä aihe! Minusta tuli kiusaamisen myötä suorittaja, hyvällä koulumenestyksellä kompensoin sitä että itsetunto oli huono ja minusta ei pidetty. Tämä näkyy edelleen nelikymppisenä niin, että "minä pärjään ja periksi ei anneta." Joskus olis kuitenkin järkevä pyytää ja ottaa apua, tai ihan vaan todeta etten pysty enää.

Hyvä Sointu ku puutuit siihen missä äiti ostaa viimesilläänki rahoilla muotivaatteet lapsilleen! Teit täysin oikein, herätys on monesti paras tapa toimia ❤️

En voi olla ajattelematta tietääkö tämän äidin lapset siitä, minkä panostuksen hän tekee vaatteiden eteen? Toivottavasti ei käy niin, että hänen lapsensa syrjisi niitä kenellä ei muoti vaatteita ole. Muutenhan hyvää tarkoittava toiminta kääntyisi päälaelleen. Minua on kiusattu vaatteiden takia lapsena, koska äiti ompeli itse kaiken. Olen keskustellut asiasta lasteni kanssa avoimesti. He eivät kaipaa muotivaatteita ja olen heistä todella ylpeä. He eivät ole yhtä herkkiä mielipiteille kuin minä.

Kiitos tärkeän aiheen käsittelystä 🙏💗 näkyy kiusaamisen jäljet varmaan elämän loppuun saakka 🥹

Maailman tärkein aihe.💔

En oo varmaan ikinä samaistunut jaksoon yhtä paljon! Olen terapian kautta ymmärtänyt kuinka paljon kiusaaminen on vaikuttanut ja täkin avasi silmiä, että jaa tämän takia toimin näin. Kiusaajani tuskin edes tietävät kuinka paljon ovat vaikuttaneet mun elämään.

Minua on rankasti koulukiusattu ja se peilaa välillä vieläkin näin yli nelikymppisenäkin. Ala-asteella kiusattiin kyllä, mutta vähemmän kuin yläasteella. Tavaroiden piilottelua, tönimistä, tuuppimista, R-viasta kiusaamista, opiskelussa pingottaminen, uhkailu, köksän tunnilla sain päälkiusaajan toimesta perunajauhot päälleni. Opettaja näki tilanteen, sanoi että voisin viedä paidan pesulaan ja lähettää kiusaajalle laskun...Kiusaaja kuuli tämän niin siitä "riemu" repesi ja hän sanoi että jos sen

Kiitos kun puhuitte tästä aiheesta, vaikka jaksoa oli vaikea kuunnella oman koulukiusaamistaustan takia. Meinasin vastata aikoinaan teidän kyselypyyntöön, mutta kokemuksista kirjoittaminen tuntui vaikealta. Onneksi terapia on auttanut jonkin verran pääsemään yli kiusaamisen kokemuksista, mutta kaikkia haavoja se ei valitettavasti ole parantanut.

Hyvä jakso kaikille vanhemmille! Lapsen ei tarvitse ymmärtää mitä „trauma“ tarkoitttaa, mutta aikuisilla on iso rooli kertoa lapsille miten oma toiminta vaikuttaa muihin. „If you can be anything in this world, be kind“

Itse en juurikaan käy paikkakunnalla missä kävin 4-9 lk. Koko aika kiusattiin. Fyysisesti, henkisesti. Syy : olin muualta muuttanut, mm puhetapa- kymenlaakson murre nyppi rajusti. Minusta saatiin hyvin hiljainen ja varautunut.

Ihanasti ja älykkäästi puhuttu. Joihinkin jättää syvemmät jäljet kuin toisiin herkkyydestä riippuen, itse erityisherkkänä tiiän. Aikuisena ihana ollut löytää merkityksellisen tuntuisia ystävyyssuhteita enemmän

Siis oikeesti ihana podcast tää on kolmas tai neljäs kerta kun oon kuunetelemassa tätä uudestaa.🩷

Upea ja tunteita herättävä jakso❤️

Yläasteella kaverit käänsi selän ja alkoi kiusaaminen. Yksi ainoa ystävä, sydän ystävä säilynyt 7lk asti ja ollut tuossa jo 15-vuotta❤️ Hän oli mun isoin pelastus koko tässä elämässä. Tuki ja turva. Se ride or die.

Et ollut liian suora Sointu! Sinä välitit 💜

Minua kiusattiin koko kouluaika,eskarista lukion loppuun. Ulkopuolelle jättämistä,juoruilua,haukkumista,tavaroiden varastamista. Ainut keino päästä oli muuttaa kauas pois,en halua kuulla tai nähdä ketään näistä ihmisistä koskaan enää.Tsemppiä kaikille,ketkä sitä tarvii❤️

Voi eii 😣 Odotin jotain hauskaa vapuksi. Itselle koulu oli 10 vuotta helvettiä, pitää jättää tää jakso myöhemmälle niin ei mee vappufiilis.

teet niin sun naamasi tulee kipeäksi. (Jatkoa ed.viestiin).

Kiitos kun puhuitte juuri tästä aiheesta. Itsellä molemmilta puolilta kokemuksia.❤️‍🩹 Kiusaamispuolesta en ole ylpeä ja se kummittelee joskus vieläkin mielessä. Nykyään olen koulussa töissä ja yritän kaikinkeinoin kitkeä kiusaamista pois. Se on jättänyt itseeni niin syvät jäljet.

Kun kaikki ihmiset osais miettiä ja tutkiskella mm. ihmisiä, niiden toiminta-tai käytöstapoja, reflektoida itseäänkin. Harmillisen vähän ihmisiä kiinnostaa ns.kehittää itseään tai ajatusmaailmaansa & ymmärrystään ihmisyyden monitahoisuudesta. Ihana Sointu, kun osaat esim. rauhoittaa sen tyypin, jolla omat monsterit kurkkii olkapäältä.❤️ Teidän kaltaisia ystäviä toivoisi maailmaan hurjasti enemmän.❤️

Lämmintä vapua 🏋️

Oma kokemukseni kiusatuksi tulemisesta liittyy myös siihen kun paras ystävä kääntyy minua vastaan. Syystä jota en edellenkään tänäpäivänä tiedä. Se jätti syvät arvet erityisesti oman ulkonäön hyväksymisessä. Mie myös pelkään mennä uusiin porukoihin koska ajattelen aina, että mitähän muut minusta ajattelee. Kun nauran aika kovaa ja heitän tyhmiä juttuja. Nää asiat oli juuri niitä mitä silloinen paraskaveri sanoi: "älä naura niin kovaa sää nolaat mut" 😔

Kiitos tästä jaksosta, tosi tärkeä aihe! Vaikka tätä oli vaikea kuunnella, koska minua kiusattiin läpi koko peruskoulun ekalta luokalta ysille saakka, oli se silti mieltä avartavaa. Oli helpottavaa ymmärtää muiden kokemusten kautta, että monet omat piirteet ja selviytymismekanismit ovat todellisuudessa kiusaamisen jättämiä jälkiä, eivätkä minun vikojani. On tärkeää tulla näkyväksi näiden asioiden kanssa, jotta ymmärtää, ettei ole kokemustensa kanssa yksin.

Niin tärkeää oli kuulla naisten välisten ystävyyksien vaikeudesta. Sitä olen itse viimeaikoina prosessoinut, että miksi on haastavaa päästää toista naista lähelle.

Upea jakso, aivan liian vähän puhuttu aihe. Tajuan vasta nyt nelikymppisenä että ne vuotamaan jääneet haavat pitää tavalla tai toisella käsitellä ja antaa parantua.

Toi anteeks antaminen on kyl tärkeetä. Ja nimenomaan itsensä takia. Eli hyväksyy et se tapahtunu ja se on takana. Ja vielä parempi jos sen pystyy ymmärtämään. Teon tai asisn ymmärtämisen moni tulkitsee samana asiana kun teon hyväksymisen, vaikka se merkitykseltään on ihan eri. Jos jotain on tapahtunut niin ei sitä mielestäni edes voi kun hyväksyä että se oli todellisuutta sillon. Se kun ei siitä muuks muutu.. Ihan sama kenen syy

Mulla on koko aikuisiän ollu se etten halua tutustuu naispuolisiin ihmisiin. Ei oo ollu naispuolista kaveria yli 10 vuoteen jos ei parin isoveljen naisystäviä lasketa joitten kans he on ollu yli 10vuotta 😅 kollegoina on tuttavia mut ei muuta ja työkin mulla on sellasta että asiakkaina on pääasiassa miehiä ja teen ainoastaan digitaalisesti. Naiset ei oo tykänny musta oikeen ikinä enkä tiedä miks. Miespuolisia kavereita mulla on oikeestaan ainoastaan, vaikka hei käännä kans en oikeen aikaa vietä.

Ihania olette!🥹💕

Kiitos tästä jaksosta. Asiantuntevaa, suoraa puhetta teiltä eikä vain sanahelinää! Viestit kiusatuilta antoivat kokemuksellista tietoa ja ovat tosi tärkeitä tietää. Aina vain raa'istuu tämä ilmiö. Pitäkäähän tätä aihetta yllä!