177. Minä olen kusipää!

Sallittu kusipäisyys parasta! Taannoin seurasin aamun työmatkoilla erästä pakettiautoa, joka kaahaili älytöntä ylinopeutta, teki riskiohituksia ym. Eräänä aamuna hoksasin taustapeilistä, että sieltä se pakettiauto taas tulee. Vastakkaiseen suuntaan oli onneksi hyvin liikennettä, joten vedin edellämenevään autoon raon "kiinni" ja aina harvoin kun olisi ohitusmahdollisuus tullut siirryin reilusti keskiviivan päälle ajamaan, ettei takanatuleva ääliöhurjastelija pääse ohi. Ai että sitä tööttäilyn ja

Mä käytän sanoja "mun työtunnit on jo valitettavasti buukattu täyteen", jolloin pysyn totuudessa, eikä minun tarvitse potea huonoa omaatuntoa pitäessäni kiinni omasta vapaa-ajastani jotka voivat olla vaikka niitä tyhjiä slotteja töiden välissä 😇

Resonoi tuo masentuneen ihmisen hylkääminen. Olin vuosia ystäväni terapeutti ja traumadumppauksen jätelava. Hän manipuloi ihmisiä itsetuhoisuudellaan ja käyttäytyi muutenkin välillä aika ikävästi - usein perusteli sitä mielenterveysongelmilla. Oli oman itseni takia pakko katkaista välit 😔

Jos ajat maksimi nopeutta mitä saa, älä mene hidastelemaan ohituskaistalle… voi ajaa nopeusrajoitusten mukaisesti sillä oikealla kaistalla.

Topin kommentti😁💗

Tuo masennusjuttu on kyl paha. Kun äitini sairastui mieleltään vakavasti, niin isä jäi vierelle hoitamaan kuten varmaan kaikki olettikin, koska ovat vanhoja ja yhteisiä vuosia on takana yli 40. Mutta jos miettii nuorempaa pariskuntaa, niin en jäisi koko elämääni haaskaamaan vakavasti masentuneen kumppanin kanssa. Toki mikä sitten on ymmärrettävä aika pysyä toisen rinnalla, onko se vuosi vai enemmän, vaikee sanoa.

Heti oma kommentti tohon alkuun. Ei ole kusipäistä suojella omaa aikaa ja energiaa, vaikka siitä kärsis joku paskasti aikataulutettu tiimin työprojekti tai muu vastaava.