Traumainformoitu Toivo

Aster Hedman, sosiaalityön maisteriopiskelija, kouluttaja, traumaselviytyjä, Traumainformoitu Toivo -podcastin host [https://traumainformoitu.fi/wp-content/uploads/sites/3/2024/04/aster-40.jpg] Traumatisoitumista ei tarvitse pelätä. Riittävällä tuella ja avulla voi hyvinkin kipeästä asiasta syntyä kaunista ja hyvää.  Trauma voitaisiin hyvin yksinkertaistaen määritellä niin, että kyseessä on pelon kokemus, jonka aikana ei olla saatu riittävää tukea ympäristöltä, eli koemme riittävästi pelkoa ja avuttomuutta yhdessä. Ei tarvitse olla jotakin graavia, tarkkarajaista tapahtumaa jotta ihminen traumatisoituu, tästä hyvänä esimerkkinä on niin sanottu kehityksellinen trauma, josta meillä oli tällä kaudella  kertomassa Juha Klaavu. Juhan jaksoa pääsee kuuntelemaan tästä: https://traumainformoitu.fi/kehityksellinen-trauma-ja-toivon-loytyminen-vieraana-juha-klaavu-psykoanalyyttinen-psykoterapeutti-jungilainen-psykoanalyytikko/ [https://traumainformoitu.fi/kehityksellinen-trauma-ja-toivon-loytyminen-vieraana-juha-klaavu-psykoanalyyttinen-psykoterapeutti-jungilainen-psykoanalyytikko/] Traumatisoituminen voi vaikuttaa erityisesti paitsi yksilön stressinsäätelykykyyn, myös muistiin ja toimintatapoihin yleensäkin. Pääset lukemaan emotionaalisen traumatisoitumisen vaikutuksesta kognitiivisille toiminnoille tästä: https://traumainformoitu.fi/traumalla-voi-olla-pitkakestoiset-seuraukset/ [https://traumainformoitu.fi/traumalla-voi-olla-pitkakestoiset-seuraukset/] Traumainformoidun ajattelutavan mukaan ihminen toimii aina ymmärrettävästi, normaalilla tavalla suhteessa kaikkeen siihen epänormaaliin, mitä hän  on joutunut elämässään aikaisemmin kokemaan. Esimerkiksi päihdeongelma nähdään traumainformoidun ajattelutavan mukaan seurauksena jostakin aikaisemmin koetusta, ei välttämättä syynä, joka yksistään voitaisiin hoitaa pois, ja ongelmat tällöin helpottuisivat.  Tästä löydät Asterin mainitseman jakson lastensuojelun ylisukupolvisesta tarpeesta ja lastensuojelun piirissä olevista vanhemmista, jotka olisivat aikanaan tarvinneet itse hoivaa. Hoiva – trauman parantaja, vieraana lastensuojelun asiantuntija Johanna Tervanen: https://traumainformoitu.fi/hoiva-trauman-parantaja/ [https://traumainformoitu.fi/hoiva-trauman-parantaja/] Tästä löydät jakson Mikä ihmeen traumainformoitu koulu, vieraana erityisopettaja Kirsi Strohbehn: https://traumainformoitu.fi/mika-ihmeen-traumainformormoitu-koulu-vieraana-erityisopettaja-resetti-kouluttaja-kirsi-strohbehn/ [https://traumainformoitu.fi/mika-ihmeen-traumainformormoitu-koulu-vieraana-erityisopettaja-resetti-kouluttaja-kirsi-strohbehn/] Täältä löydät lähteet, joita Aster käytti jakson aiheissa:  Bartlett, J. & Steber, K. (9.5.2019). How to implement trauma-informed care to  build resilience to childhood trauma – child trends. Saatavilla https://www.researchgate.net/publication/334679706_How_to_Implement_Trauma-informed_Care_to_Build_Resilience_to_Childhood_Trauma_-Child_Trends [https://www.researchgate.net/publication/334679706_How_to_Implement_Trauma-informed_Care_to_Build_Resilience_to_Childhood_Trauma_-Child_Trends] Bath, H. (2015). The three pillars of traumawise care: healing in the other 23 hours. Reclaiming children and youth. Winter 2015, volume 23, number 4. Saatavilla https://pdfs.semanticscholar.org/b3fb/da00061f77003960364321f76740bc99d3ab.pdf?_ga=2.41777322.965575572.1590042907-1975089827.1590042907 [https://pdfs.semanticscholar.org/b3fb/da00061f77003960364321f76740bc99d3ab.pdf?_ga=2.41777322.965575572.1590042907-1975089827.1590042907] Becker-Weidman, A. (2013). DDP-aapinen. Vuorovaikutteinen psykoterapia pähkinänkuoressa. Näyttöön perustuva tehokas hoitomenetelmä. Tampere: PT-kustannus. Brunzell, T., Stokes, H. & Waters, L. (2015). Trauma-informed positive education: Using positive psychology to strengthen vulnerable students. Contemp School Psychol (2016) 20:63-83. California Association of School Psychologists. DOI 10.1007/s40688-015-0070-x. Burke Harris, N. (2019). Syvälle ulottuvat juuret. Turvattomasta lapsuudesta tasapainoiseen aikuisuuteen. Helsinki: Basam books Covington. S.S. (2008) Women and Addiction: A Trauma-Informed Approach, Journal of Psychoactive Drugs, 40:sup5, 377-385, DOI:10.1080/02791072.2008.10400665 [https://doi.org/10.1080/02791072.2008.10400665]  Dana, D. (2020). How to help our nervous systems during a pandemic. Psychotherapynetworker. Saatavilla 6.9.2020 https://www.psychotherapynetworker.org/blog/details/1741/how-to-help-our-nervous-systems-during-a-pandemic [https://www.psychotherapynetworker.org/blog/details/1741/how-to-help-our-nervous-systems-during-a-pandemic]  Elomaa, A-P. (2016). Immunomodulatory changes in depression, adverse childhood experiences and sleep disturbances. Itä-Suomen yliopisto. Terveystieteiden tiedekunta. Väitöskirja. Kuopio: Itä-Suomen yliopisto. Saatavilla http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-61-2142-0 [http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-61-2142-0] Karlsson, L., Tolvanen, M., Scheinin, N. M., Uusitupa, H-M., Korja, R., Ekholm, E., Tuulari, J. J., Pajulo, M., Huotilainen, M., Paunio, T., Karlsson, H. & FinnBrain Birth cohort Study Group.  (2018). Cohort profile: The Finnbrain Birth cohort study (FinnBrain). International Journal of Epidemiology, Volume 47, Issue 1, (15–16). Saatavilla https://doi.org/10.1093/ije/dyx173 [https://doi.org/10.1093/ije/dyx173] Kumpulainen, K., Mikkola, A., Rajala, A., Hilppö, J. & Lipponen, L. (2015). Positiivisen psykologian jäljillä. Teoksessa L. Uusitalo-Malmivaara. (toim). Positiivisen psykologian voima (S. 224-243). Jyväskylä: PS-kustannus. Kuvajainen, M. & Linner Matikka, J. (5.11.2019). ACE-tutkimukset ja traumainformoitu työ . LAMK Pro. Saatavilla http://www.lamkpub.fi/2019/11/05/ace-tutkimukset-ja-traumainformoitu-tyo/ [http://www.lamkpub.fi/2019/11/05/ace-tutkimukset-ja-traumainformoitu-tyo/]  Parry, S.L., Williams, T. & Burbidge, C. (2021). Restorative parenting: delivering trauma-informed residential care for children in care. Springer nature. Child & Youth care forum. DOI 10.1007/s10566-09610-8   Sarvela, K. (2020). Hyviä tapoja omaksumassa, malleja maailmalta. Teoksessa Sarvela, K. & Auvinen, E. (toim.), Yhteinen kieli. Traumatietoisuutta ihmisten kohtaamiseen. Helsinki: Basam Books. Suokas-Cunliffe, A. (2006). Trauma – Omaan elämäntarinaan yhdistymätön mielen loinen. Yleislääkäri 21(5), 19-23. Van Der Kolk, B. (2017). Jäljet kehossa. Trauman parantaminen aivojen, mielen ja kehon avulla. Helsinki: Viisas Elämä Van Der Kolk, B. (2005). Developmental trauma disorder. Toward a rational diagnosis for children with complex trauma histories. Psychiatric annals 35. Saatavilla https://doi.org/10.3928/00485713-20050501- 06 [https://doi.org/10.3928/00485713-20050501-] Van Der Kolk, B. (2003). The neurobiology of childhood trauma and abuse. Child and adolescent psychiatric clinics. Saatavilla https://doi.org/10.1016/S1056-4993(03)00003-8 [https://doi.org/10.1016/S1056-4993(03)00003-8] Whittaker J.K. ym. (2016). Therapeutic residential care for children and youth: a consensus statement of the international work group on therapeutic residential care. Residential treatment for children & youth, 32:2, 98-106, DOI: 10.1080/0886571X.2016.1215755  Löydät meidät myös seuraavista palveluista: Traumainformoitu Toivo sivut [https://traumainformoitu.fi] Youtube [https://www.youtube.com/@traumainformoitutoivo] Facebook [https://www.facebook.com/traumainformoitutoivo] Twitter @TraumaToivo [https://twitter.com/TraumaToivo] Traumainformoitu Toivo host: Aster Hedman. Jinkut: Beni

[https://traumainformoitu.fi/wp-content/uploads/sites/3/2024/04/IMG_20240407_114923.jpg] Veli-Matti Karhu, psykologi, tohtorikoulutettava ja lastensuojelun moniosaaja kertoo kiinnostuneensa traumatietoisesta työotteesta psykologian opintojensa aikana. Traumatietoisuus sai kiinnittämään huomioita toivon näkökulmaan, ja toi merkityksellisyyttä kaikkiin kohtaamisiin. Jokaisessa kohtaamisessa on Vellun mukaan jotakin hyvää. Veli-Matti Karhu työstää parhaimmillaan väitöskirjaa traumatietoisesta ohjauksesta lastensuojelun sijaishuollossa. Sijaishuollossa olevat lapset ovat hyvin harvoin itse valinneet niitä asioita, jotka ovat menneet heidän elämässään pieleen. Nämä lapset tarvitsevat hyviä, lämpimiä ja luotettavia kohtaamisia, koska luottamus aikuisiin on usein järkkynyt.  Yksi esiin tullut tutkimustulos on erittäin merkittävä. Mitä enemmän lapsen taustalla on haitallisia kokemuksia, sitä vaikuttavampaa traumainformoitu kohtaaminen on. Traumainformoitu työote vaikuttaa siis vähentävän aggressiivista käyttämistä sekä lastensuojelun rajoitustoimien tarvetta.  Lastensuojelun sijaishuollossa tarvitaan erityisen paljon dialogia, keskustelua yhteisistä asioista. Tarvitaan myös mentalisaatiota, ymmärrystä mielestä. Ja tarvitaan suhteita, koska juuri suhteissa, kiintymyksen kautta  voi tapahtua paranemista.  Veli-Matin ajatuksiin pääsee tutustumaan mm. GoStrongin blogissa: https://gostrong.fi/blogi/ [https://gostrong.fi/blogi/]  Löydät meidät myös seuraavista palveluista: Traumainformoitu Toivo sivut [https://traumainformoitu.fi] Youtube [https://www.youtube.com/@traumainformoitutoivo] Facebook [https://www.facebook.com/traumainformoitutoivo] Twitter @TraumaToivo [https://twitter.com/TraumaToivo] Traumainformoitu Toivo host: Aster Hedman. Jinkut: Beni

[https://traumainformoitu.fi/wp-content/uploads/sites/3/2024/03/Nina_2024-1.jpeg] Nina Pyykkönen, erikoispsykologi PsL, yksilö- ja ryhmäpsykoterapeutti, työnohjaaja, jungilainen coach ja ekoterapeutti kiinnostui trauman vaikutuksista tiedostaessaan sen, miten kokonaisvaltaiset seuraukset emotionaalisella traumalla voi olla.  –Trauma koskettaa meidän koko olemustamme, ei pelkkää mieltä. Traumatisoituminen ei myöskään tarkoita vain joutumista kaltoinkohtelun kohteeksi tai väkivallan uhriksi. Ehkä tavallisinta traumatisoitumista on se, että lapsena ei tule kohdatuksi, nähdyksi ja kuulluksi, Nina pohtii.  –Traumasensitiivisyys on sen ymmärtämistä, miten ihmisen mieli toimii. Se on yhtäältä kehityksellisen trauman syntymisen ja vaikutusten ymmärtämistä, ja toisaalta kykyä mentalisoida toista: tiedämme, että emme voi tietää mitä toisen mielessä on, mutta silti tämän pohtiminen ja uteliaisuus on arvokasta. Ihmisen kokemukset ja sisäinen maailma eivät useinkaan näy päällepäin, mutta ponnistelu niiden tavoittamiseksi ja toisen (ja itsen) ymmärtämiseksi on ihmisyyden ytimessä, Nina selventää.  – Jos työskennellään kipuja kokeneiden ihmisten kanssa, myös ammattilaiset joutuvat trauman vaikutusten kanssa tekemisiin. Siksi on todella tärkeää tunnistaa ja tiedostaa oma historiansa riittävällä tasolla. Teoreettinen koulutus on tietenkin tärkeää, mutta omien asioiden psykoterapeuttinen käsittely on ollut korvaamaton työväline, Nina jatkaa.  – Ihmisyyden syvätasot ovat aina kiinnostaneet minua. Minua vaivasi ja aloittelevana kliinikkona ajatus siitä, että ihmisen oireet tai mielenterveysongelmina ilmenevät tilat olisivat “sairauksia” tai “häiriöitä”. Itselleni ne näyttäytyivät aina enemmänkin ratkaisupyrkimyksinä kuin ongelmina. Ihmisen liittäminen laajempaan kokonaisuuteensa, ekosysteemiin ja evoluution ketjuun, on avannut valtavasti ymmärrystä siihen, kuinka traumareaktiot ovat aina selviytymisen palveluksessa – niissä ei siis ole mitään patologista. Olen tullut ymmärtämään, että ihmisen olemisessa on varsin vähän “patologista”, oireetkin ovat hyvin ymmärrettäviä kun niitä tarkastelee yksilön elämänkokemusten kautta, Nina kertoo. – Traumatietoinen työskentely lastensuojelussa ei ole traumojen hoitamista, vaan trauman vaikutuksien tunnistamista ja arjen vakauttamista. Tärkeintä on, että ymmärrämme, että ihmisen käyttäytymisessä on loppujen lopuksi aika vähän patologista – yleensä lähes kaikki oireet, tuhoisa käyttäytyminen mitä ihmisillä on, juontaa johonkin tilanteeseen, jolloin käytöksestä on ollut hyötyä selviytymisessä.  Julkaisuja, joita Nina on ollut kirjoittamassa: Pyykkönen N, Pyykkönen AJ (2023). Mistä on mentalisoivat organisaatiot tehty? Osviitta 2/2023. https://www.suomentyonohjaajat.fi/artikkeli/mista-on-mentalisoivatorganisaatiot-tehty/ [https://www.suomentyonohjaajat.fi/artikkeli/mista-on-mentalisoivatorganisaatiot-tehty/%3Cbr%3E] Pyykkönen N (2021). Ympäristöahdistus, mentalisaatio ja toivo. Ympäristöahdistus.fi verkkojulkaisu. https://www.ymparistoahdistus.fi/artikkelit/ymparistoahdistus-mentalisaatio-ja-toivo/ [https://www.ymparistoahdistus.fi/artikkelit/ymparistoahdistus-mentalisaatio-ja-toivo/%3Cbr%3E] Kauranen A, Pyykkönen N. (2021). Senioripysäkki®-ryhmänohjaajan käsikirja. Helsinkimissio ry. Keinänen M, Pyykkönen N. (2020). Mentalisaatiokyky tunneyhteyden ilmentäjänä ja ylläpitäjänä.  Teoksessa Leskinen ja RIta (toim.) YHTEYS psykoanalyyttisen ajattelun ytimessä. EFPP Suomen 30-v juhlakirja. Prometheus kustannus. Rehnbäck K, Pyykkönen N (2020). Työnohjaus tarvitsee mentalisaatiota. Osviitta 1 [https://www.mentalisaatio.fi/julkaisuja/1/2020.%C2%A0https://www.suomentyonohjaajat.fi/artikkeli/tyonohjaus-tarvitsee-mentalisaatiota/?_gl=1*uts3cg*_up*MQ..*_ga*MTg4NjE5OTQ0LjE2OTAzNTM4MTQ.*_ga_X377E05YFY*MTY5MDM1MzgxMy4xLjEuMTY5MDM1NDA5Mi4wLjAuMA..]/2020. https://www.suomentyonohjaajat.fi/artikkeli/tyonohjaus-tarvitsee-mentalisaatiota/?_gl=1*spenoe*_up*MQ..*_ga*MTg4NjE5OTQ0LjE2OTAzNTM4MTQ.*_ga_X377E05YFY*MTY5MDM1MzgxMy4xLjEuMTY5MDM1NDI3Ny4wLjAuMA.. [https://www.mentalisaatio.fi/julkaisuja/1/2020.%C2%A0https://www.suomentyonohjaajat.fi/artikkeli/tyonohjaus-tarvitsee-mentalisaatiota/?_gl=1*uts3cg*_up*MQ..*_ga*MTg4NjE5OTQ0LjE2OTAzNTM4MTQ.*_ga_X377E05YFY*MTY5MDM1MzgxMy4xLjEuMTY5MDM1NDA5Mi4wLjAuMA..] Pyykkönen N (2019). Lisää psykologista osaamista lastensuojelutyöhön. Psykologi-lehti 17.6.2018, verkkoartikkeli. https://psykologilehti.fi/lisaa-psykologista-osaamista-lastensuojelutyohon/ [https://psykologilehti.fi/lisaa-psykologista-osaamista-lastensuojelutyohon/] Pajulo, M., Tolvanen, M., Pyykkönen, N., Karlsson, L., Mayes, L., & Karlsson, H. (2018). Exploring parental mentalization in postnatal phase with a self-report questionnaire (PRFQ): Factor structure, gender differences and association with sociodemographic factors. The Finn Brain Birth Cohort Study. Psychiatry research, 262, 431-439. Pyykkönen N (2018). Mentalisaatio huostaanotetun lapsen kehityksen tukena. Julkaisussa Niemi-Järvinen P, (Toim.) (2020). Iskä, äiskä, omahoitsu ja mä siltaa rakentamassa. Perhekeskeisen asiakastyön käsikirja lastensuojelun ammattilaisille. Pelastakaa Lapset ryn julkaisusarja nro 26. Pyykkönen N. (2017). Episteeminen luottamus kehityksen mahdollistajana. Kliininen ja yhteiskunnallinen näkökulma. Teoksessa: Laitinen, I. & Ollikainen, S. (toim.) Mentalisaatio. Teoriasta käytäntöön. Therapeia-säätiö, 2017. Pajulo, M., Salo, S., & Pyykkönen, N. (2016). Mentalisaatio ja reflektiivinen funktio. Teoksessa Kirsti Kumpulainen, Eeva Aronen, Hanna Ebeling, Eila Laukkanen, Mauri Marttunen, Kaija Puura & Andre Sourander (toim.) Lastenpsykiatria ja nuorisopsykiatria. Printon: Tallinna, 81-87. Pajulo M, Salo S, Pyykkönen N. (2016). Mentalisaatio – ydinalue lasta suojaavassa työssä. Perheterapia 1/2016. Suomen mielenterveysseura.  Pajulo M, Salo S, Pyykkönen N. (2015). Mentalisaatio ihmistä suojaavana tekijänä. Duodecim, 131 (11): 1050-7.  Pajulo M, Pyykkönen N. (2014) Mentalisaatiokyvyn arviointi varhaisessa vanhemmuudessa. Kirjassa: Anne Viinikka (toim.): Mentalisaatio perheiden kohtaamisessa. Mannerheimin Lastensuojeluliitto.  Pajulo M., Pyykkönen N. ja Karlsson L. (2012). Vanhemmuus ja pienten lasten unihäiriöt. Suomen Lääkärilehti, 10/2012. Artikkelin nettiversio: https://www.potilaanlaakarilehti.fi/site/assets/files/5667/sll402012-2813.pdf [https://www.potilaanlaakarilehti.fi/site/assets/files/5667/sll402012-2813.pdf]  Pajulo M, Pyykkönen N, Kalland M, Sinkkonen J, Helenius H, Punamäki R-L. (2012). Substance-abusing mother-baby pairs in residential treatment: importance of pre-and postnatal reflective functioning. Infant Mental Health Journal, 33(1): 70-81.  Pajulo M., Pyykkönen N., Kalland M., Sinkkonen J., Helenius H. & Punamäki R. (2011). Substance abusing mothers in residential treatment with their babies: postnatal symptomatology and it’s association with mother-child relationship and later need for child protection actions. Nordic Journal of Psychiatry, 65(1): 65-73.  Pajulo M., Pyykkönen N. (2011). Mentalisaatiokyky varhaisessa vanhemmuudessa. Teoksessa: Varhaislapsuuden tunnesiteet ja niiden suojeleminen. Sinkkonen, J. & Kalland, M. (toim.), Helsinki: WSOY s.71-94.  TULOSSA Mentalisaatiolla tarkoitetaan kykyä hahmottaa mielen aktiivista toimintaa itsessä ja toisissa ihmisissä. Se on pyrkimystä nähdä päälle päin näkyvän käyttäytymisen taakse ja pohtia, minkälaisia mielen tiloja käyttäytymisen takana on. Mentalisaatio on avain sen ymmärtämiseen, millaiset ajatukset, toiveet, pelot, uskomukset tai kokemukset motivoivat omaa ja toisen käyttäytymistä. Tavoitteena on vähentää toiseen kohdistuvia väärintulkintoja. Mentalisaatio ihmissuhteissa -kortit syntyivät kahden psykoterapeutin onnekkaasta kohtaamisesta: Nina Pyykkönen oli jo pidempään etsinyt kuvittajaa mentalisaatiokorteille, mutta aihetta syvällisesti tavoittavaa kuvittajaa oli vaikea löytää. Nina Alfthan taas oli alkanut tehdä kuvia psykoterapia-asiakkaiden kuvaamista suhdetilanteista ja pohtinut kuvien käyttöä laajemminkin tavoittamaan tunnekokemusten ei-sanallista ulottuvuutta. Kortit ovat oivallinen apuväline yhteyksien ja ym- märryksen luomisessa ihmisten välille – erityisesti silloin, kun yhteys on syystä tai toisesta katkennut. Ne soveltuvat erityisen hyvin työvälineeksi eri-ikäisten psykoterapiaan, nuorten ja perheiden kanssa työs-kenteleville, varhaiskasvatukseen, perusopetukseen ja oppilashuoltoon. Kortit tulevat maalis-huhtikuussa ennakkomyyntiin Reuna-kustantamon verkkokauppaan! www.reunalla.fi [https://l.facebook.com/l.php?u=http%3A%2F%2Fwww.reunalla.fi%2F%3Ffbclid%3DIwAR0hzuku9IOUcq1XnhMbCQaNwOsdaVCckOFEmhzxcb9756h-RdoNZ0khkQA&h=AT0Jv82q3VcsuSOMarTi2Mm743dx7Pl5gFjeryZ733jPYmfmPGnTsvXhrHh7W8fKB84urezZ_cpSIYNTKrbrqbqhQrd-mBqo67ZCsmmN6CLInauQrxwLYek0gOgXwsvoGxRL3FHHuxiyLFdKSsrv27k&__tn__=-UK-R&c[0]=AT1oU0WnvcCZOCKAcq3ydFylCfsU1QG78s3c_gfJSuPomPY878CEs9fOl20C8jw22Kk18vadmrXQFg4lwj4nTj4sk8An4j5MJmTV7lH7ygGydH7CC_gpd6qNVMNHuf7diQ7kayhA9ej2MivNuNxok2sxW2df_qH2UCdlIvf1B9u4h4E63LKuiszv2HGZlCvSFNNKrnkZWZd-] [https://lh7-us.googleusercontent.com/mjo7gpaKzAk3nwbjR73DJBUg3q6V3Z93p_5GXTN9_KwKAAolzBUcWI7CJvMeVrAqqubj8WylnrfXabyb4SFZwL1wGrsUfLNsIDua769uiqQyXvogvt_EtI_YbgFDtjKezhADEmBT7FCwxVqdZZID_J8] https://koneensaatio.fi/apurahat-ja-residenssipaikat/katse-yksilosta-yhteiskuntaan-pystyyko-psykologia-tarjoamaan-nakokulmia-aikamme-yhteiskunnallisiin-haasteisiin/ Löydät meidät myös seuraavista palveluista: Traumainformoitu Toivo sivut [https://traumainformoitu.fi] Youtube [https://www.youtube.com/@traumainformoitutoivo] Facebook [https://www.facebook.com/traumainformoitutoivo] Twitter @TraumaToivo [https://twitter.com/TraumaToivo] Traumainformoitu Toivo host: Aster Hedman. Jinkut: Beni

[https://traumainformoitu.fi/wp-content/uploads/sites/3/2024/03/IMG_20240310_130625.jpg] Mitä ihmettä tarkoittaa traumainformoitu koulu?  Kirsi Strohbehn, erityisopettaja ja Resetti-kouluttaja tutustui traumainformoidun koulun malliin työskennellessään haastavasti käyttäytyvien oppilaiden kanssa, joilla usein on runsaasti myös erilaisia tunne-elämän ongelmia. Tosin Kirsi ei haluaisi oppilaitaan hankaliksi nimittää, hän käyttäisi uhmakkaista, manipuloivista ja käyttäytymishäiriöisistä oppilaista nimitystä “erityistä rakkautta tarvitsevat oppilaat”.  Kirsi ajattelee, että traumainformoituun kouluun kuuluu oleellisesti kaksi ulottuvuutta. Ensimmäiseksi tarvitaan ymmärrystä trauman vaikutuksista ihmisen neurobiologialle, ja toiseksi tietoisuutta niistä peruspilareista, joiden varaan traumainformoitua koulutyötä voidaan rakentaa.  Tästä pääset lukemaan trauman vaikutuksista: https://traumainformoitu.fi/traumalla-voi-olla-pitkakestoiset-seuraukset/ [https://traumainformoitu.fi/traumalla-voi-olla-pitkakestoiset-seuraukset/]  Traumainformoitu koulu-ajattelun mukaisesti monella luokkahuoneen oppilaalla voi olla mukanaan traumataakkaa, kehityksellistä traumaa, joka vaikuttaa kaikkeen koulutyöhön. Emotionaalinen trauma voi vaikuttaa sekä oppilaan käyttäytymiseen että akateemisiin  suorituksiin.  Traumainformoidun koulun peruspilareita on kolme. Koulussa täytyy olla turvallisuuden lisäksi turvan tunne. Kaikkien aikuisten tulee sitoutua tähän. Toiseksi, oppilaan valinnanvapautta tulee mahdollisuuksien mukaan hyödyntää. Kolmanneksi, oppilaiden ja opettajien välillä täytyy vallita yhteys. Monet oppilaista ovat oppineet, että aikuisiin ei voi luottaa, eikä tästä poisoppiminen ole helppoa eikä aina mahdollistakaan. Lopuksi, kanssasäätely on tärkeää. Koska emotionaalinen traumatisoituminen on vaikuttanut oppilaan kykyyn säädellä tunteitaan ja mielentilojaan, tarvitaan turvallista aikuista tukemaan ja ohjaamaan oppilasta oppimaan säätelyä. Oma rauhallisuus on tässä oleellista, silloin hyödynnetään peilisolujen tuomaa apua kahden ihmisen välisessä vuorovaikutuksessa.  Kirsi kuulee usein sanottavan, että “opettajan tehtävä on vain opettaa”. Tämä on totta, mutta jos ymmärretään vahingollisten kokemuksien vaikutukset oppilaan kyvylle oppia, voidaan nimenomaan juuri opettamista tehostaa, jos traumainformoidun orientaation periaatteita hyödynnetään myös koulutyössä.  – Jos  tiedettäisiin ja ymmärrettäisiin niitä kokemuksia, joita esimerkiksi väkivaltaisesti oirehtivilla lapsilla on, voisimme nähdä hankalat käytösmallit ensisijaisesti selviytymiskeinoina. Lapsi tai nuori on ehkä tarvinnut vahingollisia toimintatapoja jokapäiväisessä arjessaan aikaisemmin. Nämä oppilaat ovat niitä, jotka kaikkein helpoimmin suljetaan ulkopuolelle. Heille sanotaan, että “sinä et saa osallistua tähän ja tähän”, kun juuri he tarvitsivat yhteyttä, turvallisuutta ja kanssasäätelyä turvallisen aikuisen kanssa, Kirsi jatkaa.  – Se, miten me valitsemme sanamme puhuttaessa näistä lapsista on äärimmäisen tärkeää, koska käyttämämme kieli luo todellisuutta ja ennen kaikkea sitä tapaa, jolla me oppilaisiin suhtaudumme. Valitsemmeko puhua esimerkiksi omaehtoisista, joustamattomista lapsista, vai ymmärrämmekö, että käyttäytymisen takana on ehkä oppilas, joka on ollut jossakin aikaisemmassa traumaattisessa tilanteessaan täysin voimaton.  Näistä kirjoista löydät lisätietoa traumainformoidusta koulusta. Jos olet opettaja, tarkista koulusi opettajanhuoneen kirjahylly, monia näistä teoksista tulisi löytyä sieltä:  Tulistuva lapsi by Ross W. Greene, englanniksi ”The Explosive Child”.  Lost at School by Ross W. Greene (suomeksi Koulun hukkaamat lapset)  Lost & Found, helping behaviorally challenging students by Ross W. Greene.  Creating Trauma-Informed Schools by Eileen A. Dombo ja Christine Anlauf Sabatino Piia Ruudun tekemä materiaali  Resetti-toiminnasta: https://www.valteri.fi/tuote/resetti-perheluokista-tukea-kasvatustilanteisiin-kotona-koulussa-ja-varhaiskasvatuksessa-resetti-toiminta-2017-2020/ [https://www.valteri.fi/tuote/resetti-perheluokista-tukea-kasvatustilanteisiin-kotona-koulussa-ja-varhaiskasvatuksessa-resetti-toiminta-2017-2020/] Myös hakusanoilla trauma informed school löytyy netistä paljon hyvää tietoa.  Löydät meidät myös seuraavista palveluista: Traumainformoitu Toivo sivut [https://traumainformoitu.fi] Youtube [https://www.youtube.com/@traumainformoitutoivo] Facebook [https://www.facebook.com/traumainformoitutoivo] Twitter @TraumaToivo [https://twitter.com/TraumaToivo] Traumainformoitu Toivo host: Aster Hedman. Jinkut: Beni

[https://traumainformoitu.fi/wp-content/uploads/sites/3/2024/03/IMG-20240310-WA0007.jpg] Erityispedagogi Meri Lähteenoksan mielestä kaikki asiat, hankalatkin, ovat opeteltavia eli opittavissa olevia asioita. Meri tutustui traumainformoituun työotteeseen kahden autisminkirjolla olevan lapsensa kautta. Perhe oli saanut runsaasti ohjeita tiukan struktuurin säilyttämisen tärkeydestä sekä siitä, miten tärkeää on hyödyntää kiinnipitoja — ja liudan muita vastaavia neuvoja, jotka todellisuudessa johtivatkin vain koko perhettä syvempään pahoinvointiin. Hyvin puristuneissa, raskaissa tilanteissa voi syntyä elämää upeasti eteenpäin ohjaavia oivalluksia. Merillä tällainen tilanne oli silloin, kun hänen voimakkaasti oireileva lapsensa haastoi oman kuormituksensa ja tuskansa vuoksi äitiä ja ympäröiviä vaatimuksia aivan toden teolla. Merin käydessä poikansa kanssa läpi lapsen kokemia tunteita ja niiden vapauttamista sai alkunsa ns. stressiprofiili, jonka kautta Meri nykyään kouluttaa ja auttaa monia muita vanhempia ja kasvattajia tukemaan lapsiaan syvemmin ja paremmin.  Meri Lähteenoksa ajattelee, että ihmisen hermostoa voidaan oppia ohjaamaan ja ajamaan. Omia reaktioita voi ikään kuin kouluttaa ja ohjata kohti toimivampaa arkea, samalla myös kohti ehjempää olemista. Tarvitaan syvää, monikerroksellista ymmärrystä niin nepsyydestä, traumasta kuin muistakin hermoston tiloista, että päästään kohti aidosti hyvinvoivaa arkea.  Podcastissa mainittuja linkkejä:  PIRHAN sivuilla stressiprofiilista: https://dreambroker.com/channel/7klcguan/i3m2luns?quality=1080p [https://dreambroker.com/channel/7klcguan/i3m2luns?quality=1080p] Meri Lähteenoksan ydintaito-sivusto ovat päivityksen alla, uudet sivut julkaistaan pääsiäisenä 2024. https://ydintaito.fi/ [https://ydintaito.fi/]  https://ydintila.fi/ [https://ydintila.fi/] Muualla Meristä:  https://autismiliitto.fi/materiaalia/autismi-lehti/olen-joutunut-ikaan-kuin-opiskelemaan-elaman/ [https://autismiliitto.fi/materiaalia/autismi-lehti/olen-joutunut-ikaan-kuin-opiskelemaan-elaman/] Merin ja yhteistyökumppaneiden sivustoja: https://erityisvoimia.fi/kirjoittajat/ [https://erityisvoimia.fi/kirjoittajat/] Meri on yksi erityisvoimia-sivuston kirjoittajista  https://neurospectrum.fi/ [https://neurospectrum.fi/] Löydät meidät myös seuraavista palveluista: Traumainformoitu Toivo sivut [https://traumainformoitu.fi] Youtube [https://www.youtube.com/@traumainformoitutoivo] Facebook [https://www.facebook.com/traumainformoitutoivo] Twitter @TraumaToivo [https://twitter.com/TraumaToivo] Traumainformoitu Toivo host: Aster Hedman. Jinkut: Beni