Valo Pimiässä

38. Juha Tapio:  Me ollaan kaikki samalla lailla eksyneitä  

“Se on maailman ihanin olotila.”  “Me ollaan kaikki samalla lailla eksyneitä poikia täällä pallolla” “Me tarvitaan toisiamme.” “Se on joku semmoinen todellisuus joka on sanojen tuolla puoleen.” Laulaja ja lauluntekijä Juha Tapio saapuu Vapun vieraaksi aikana, jolloin uuden albumin viimeistely valvottaa öisin ja jokainen pieni yksityiskohta ottaa oman aikansa. Jaksossa Juha avaa luomisprosessin kipukohtia, perfektionismia ja sitä, miltä tuntuu elää hetkessä, jossa into ja epätoivo kulkevat rinnakkain. Jaksossa kuljetaan Pohjanmaan bändikämpiltä seurakunnan nuorteniltoihin, Venäjän vankiloihin ja areenakeikoille. Juha puhuu uskosta, jota ei halua määritellä, intuitiosta, jota on pakko kuunnella, ja siitä, miten ystävyys ja perhe pitävät kiinni silloin kun julkinen ammatti rakentaa turhia paineita. Lopulta kaikki tiivistyy yhteen sanaan – rakastaa. Se on hänen vastauksensa elämän tarkoitukseen.

37. Ritva Oksanen: Jos mä täällä pysyn niin mun ei enää ikinä tarvitse juoda

“Pyhällä hengellä ei elä.” “Mun ei enää ikinä tarvitse juoda.” “ Mä todella taivaallisen isän puoleen käännyin ja ihan rehellisesti pyysin apua.” “Ei se tarkoita, että mä oon vanhus.” Näyttelijä ja teatterineuvos Ritva Oksanen on nähnyt elämää sodan ajan lapsuudesta yli 60-vuotiseen näyttämöuraan, julkisuuden huipulta lamaan ja työttömyyden vuosiin. 86-vuotiaana hän on yhä aktiivinen, seuraa kulttuuria, käy kirkossa ja haaveilee uudesta roolista. Jaksossa Ritva puhuu avoimesti avioliitoista, yksinhuoltajuudesta, talousvaikeuksista, alkoholismista sekä hetkestä, jolloin hän pyysi apua ja löysi uskon. Hän kertoo raitistumisestaan, suhteestaan Jumalaan ja siitä, miksi kuolemaa ei tarvitse pelätä. Vapun ja Ritvan keskustelu on suora ja lempeä muistutus siitä, että elämä ei pääty vastoinkäymisiin – eikä myöskään ikään.

36. Kirsi Ranto: Ihanaa, että tämä fyysinen maailma ei ole ainoa todellisuus

“Me ei todellakaan olla tämä keho” “Joku voi ajatella, että no tämä on tällaista vähän enkelihörhöilyä, mutta tämä on itse asiassa mitä suurinta aktivismia” “Mun uskonto on rakkaus” “Ihanaa, että tämä fyysinen maailma ei ole ainoa todellisuus” “Se oli ihan kotiinpaluu mulle”  Tällä viikolla studioon saapuu tangokuningatar, laulaja ja henkisen kasvun mentori Kirsi Ranto. Kirsille, kaikki alkoi kuusivuotiaana nähdystä näystä isoista areenoista. Sitten tuli tangokruunu, 100 000 ajokilometriä vuodessa ja ura, joka vei nopeasti huipulle. Mutta jossain vaiheessa keho sanoi stop – ääni katosi, lääkäri kehotti vaihtamaan alaa ja elämä pakotti pysähtymään. Tämän jälkeen syntyi jotain uutta – enkelitulkitsijan vastaanotolta alkoi matka, joka vei Intiaan, äiti Amman ashramiin ja lopulta kahdeksan vuoden kiertueelle ympäri Suomea enkeliltojen merkeissä. Äidin kuolema syvensi kokemusta siitä, että ihminen on enemmän kuin kehonsa – että elämä ei pääty tähän muotoon.

35: Timo Soini: Kirkko ei voi opettaa muulla tavalla kuin se opettaa

“ Kun on pelannut politiikan NHL:ssä satoja pelejä, niin kuinka paljon se SM-liiga kiinnostaa sitten sen jälkeen”  “Kirkko ei voi opettaa muulla tavalla kuin se opettaa”  “Kumoutuuko väärä toisella väärällä?”  “Kyllä susta hyvä katolinen tulee”  “Mä elin 35 vuotta sata lasissa” Tässä jaksossa ei etsitä helppoja vastauksia eikä pyritä täydelliseen yhteisymmärrykseen. Vappu ja  entinen ministeri, poliitikko ja tietokirjailija Timo Soini kohtaavat keskustelussa, jossa uskonto, valta, omatunto ja henkilökohtainen historia kulkevat rinnan – välillä kitkalla, välillä yllättävänkin lämpimästi. Soini puhuu katolilaisuudestaan, rukouksesta ja perusturvasta, jonka usko on hänelle antanut, mutta myös politiikan hinnasta, menetyksistä ja hetkistä, joissa maailma tuntuu epäoikeudenmukaiselta eikä ihmisen vaikutusvalta riitä. Soini palaa myös huippuvuosilleen politiikassa: jytkyyn, vallan ytimeen ja aikaan, jolloin hänen sanansa ja tekonsa liikuttivat koko Suomea.

34. Emilia Vuorisalmi: Se on vaan mulle tosi kova huume

“Addiktio ei aina näytä siltä miltä sen kuvitellaan näyttävän.” “Meedio sanoi asioita, joita kukaan ei voinut tietää.” “Kaikki menee lopulta energiaan.” “Rakkaus voi olla myös riippuvuutta.” “Ihminen ei katoa, vaan muuttaa muotoa.” Kaikkea ei voi selittää järjellä – eikä ehkä tarvitsekaan. Hyvinvointilääkäri, kirjailija ja hormoniasiantuntija Emilia Vuorisalmi puhuu avoimesti elämänkatsomuksesta, jossa tiede ja henkisyys eivät enää sulje toisiaan pois. Hän kertoo rakkausaddiktiosta, uupumisesta, kehon viesteistä sekä kokemuksista, jotka ovat vieneet hänet näkyvän maailman reunalle – meediokäynnistä, energioista ja ajatuksesta, ettei kaikki ole mitattavissa tai todistettavissa. Keskustelu liikkuu vapaasti suuntaan, jossa kontrolli hellittää ja uteliaisuus saa tilaa. Miten elää niin, ettei toista itseään loputtomiin samoissa kaavoissa? Entä kuinka oppia erottamaan parantava yhteys siitä, joka satuttaa?