Valo Pimiässä

31. Johanna Huhtamäki: Mun elämä oli pitkään harmaata – ja yhtäkkiä se täyttyi väreillä.

“Mun elämä oli pitkään harmaata – ja yhtäkkiä se täyttyi väreillä.” “Tämä hetki on ainoa, mikä meille on varmaa.” “Mun isä tuli jättämään viimeiset jäähyväiset.” “Pelkään epäonnistumista vähemmän kuin sitä, että mä en tee.” “Kiitollisuus on kykyä nähdä kauneutta siinä, missä joku toinen näkee tavanomaista.” Väitöstutkija, kirjailija ja positiivisen psykologian maisteri Johanna Huhtamäki uskoo, että kiitollisuus on kykyä nähdä kauneutta siinä, missä joku toinen näkee tavanomaista. Palataan pysäyttäviin hetkiin Johannan elämässä: vakava sairastuminen ja sitä seurannut oivallus – “tämä hetki on ainoa, mikä meille on varmaa.” Johanna kertoo myös, kuinka kiitollisuus nosti hänet synkimmästä elämänvaiheesta ja täytti harmaat vuodet väreillä – ei itsekurin tai positiivisuuden pakon kautta, vaan kehollisena tunteena, joka muutti kaiken. Keskustelu kulkee kiitollisuuden tieteellisistä hyödyistä ihmeisiin ja siihen, että voiko rakkaus jatkua myös tämän elämän tuolla puolen.

30. Ellinoora: Elämän tarkoitus on saada sielu laulamaan

“Pidä itsestäsi kiinni niin lujasti kuin pystyt ja luota intuitioon.” “Sen aina tietää sisimmässään.” “Tämä on mun tehtävä täällä.” “Jos joku tuntuu, että ei, niin sitä ei voi pakottaa.” “Elämän tarkoitus on saada sielu laulamaan.” Artisti Ellinoora pysähtyy Vapun kanssa keskustelemaan luovuudesta, kehosta ja elämän rytmistä silloin, kun mieli käy liian kovilla kierroksilla. Keskustelu lähtee liikkeelle suurten keikkojen jälkeisestä tyhjiöstä ja avaa, millaista on elää herkällä hermostolla maailmassa, joka vaatii jatkuvaa suorittamista. Ellinoora kertoo kirjoittamisesta keinona jäsentää sisäistä todellisuuttaan, taiteilijuuden vaatimuksista ja perfektionismista, joka on sekä vienyt eteenpäin että kuluttanut voimia. Puhutaan myös astrologiasta, henkisyydestä ja energioista – ja lopulta palataan ajatukseen, joka kulkee koko keskustelun läpi: rohkeuteen kuunnella itseään ja elää niin, että sielu saa laulaa.

29. Aki Linnanahde: Mulla on ehkä sellainen supervoima, että mä uskallan tehdä

“Mun pää sähköttää sen asian niin.” “Mulla on ehkä sellainen supervoima, että mä uskallan tehdä.” “Mä vähän haluaisin päästä siihen puunhalausfiilikseen” “Elämäntarkoitus on olla onnellinen ja jakaa sitä hyvää ympärilleen.” Toimittaja ja yrittäjä Aki Linnanahde puhuu Vapulle rohkeudesta, muutoksista ja elämän hetkistä, jotka muovaavat meitä. Jaksossa käydään läpi Akin päätöstä luopua Espanjan-kodista, lapsiperhearjen muistoja ja sitä, kuinka hän hyppäsi nuorena “liikkuvaan junaan” tullessaan suurperheen isäksi. Aki kertoo myös siitä, miten terapia ja vuosien työ itsensä kanssa ovat auttaneet häntä tunnistamaan omia toimintatapojaan ja rauhoittamaan mieltä. Lisäksi puhutaan isän kuolemasta, läheisyyden merkityksestä ja Akin ajatuksesta, että elämän tarkoitus löytyy lopulta yksinkertaisista asioista — onnellisuudesta ja hyvän jakamisesta.

28. Alma Hätönen: Valon mukana kulkee aina varjo

“Meillä on samanlainen hihhulimaailmankatsomus.” “Sielu itse menee eteenpäin, mutta meistä voi jäädä tavallaan semmoinen imprint.” “Me ajateltiin, että meillä on tosi paljon enemmän aikaa ja sitten se loppukin tosi lyhyeen.” “Mä pelkään aina, että kaikki suuttuu.” “Se mihin se sielu menee, on jotain, mitä meidän aistit ei kykene edes käsittämään.” Juontaja ja toimittaja Alma Hätönen uskoo, että intuitio on hänen elämänsä opastaja. Jaksossa Vappu ja Alma keskustelevat energiasta, kuoleman jälkeisestä elämästä ja siitä, miten suru voi muuttaa ihmisen maailmankuvaa. Alman sisko Eeva menehtyi nopeasti edenneeseen syöpään, mutta Alma kertoo, miten Eeva on ollut läsnä hänen elämässään myös kuolemansa jälkeen – joutsenina, sattumina ja valona. Lisäksi puhutaan muutoksesta, Italiasta ja elämän merkityksestä: miksi joskus on vain uskallettava hypätä, vaikka pelottaa, ja miksi valon rinnalla kulkee aina varjo.

27. Jorma Uotinen: Rakkaus tulee ja rakkaus menee, mutta ei tule koskaan tilauksesta

“Mistä jäisin eläkkeelle? Elämästäni vai?” “Intuitio on fundamentaalinen osa luovaa prosessia.” “Minulla ei ole selitystä maailmankaikkeudelle. Se on suuri mysteeri.” “Jonain iltana minähän sit pamahdin tietysti uskoon.” “Elämälle ei ole tarkoitusta. Elämä täytyy elää.” Tanssin mestari, koreografi ja professori – Jorma Uotinen saapuu Vapun vieraaksi. Studiossa puhutaan elämästä, kuolemasta, rakkaudesta ja siitä, miten taide syntyy — joskus vuosikymmenten mittaisesta ajatusprosessista, joskus yhden intuition välähdyksestä. Keskustelu kulkee myös rakkauden eri muotoihin. Jorma kuvaa entistä puolisoaan Helenaa “elinkautisystäväksi” ja jakaa ajatuksiaan läheisyydestä, yksinolon tärkeydestä ja siitä, miksi romanttinen rakkaus ei ole enää tarve, mutta saa tulla jos on tullakseen.