Syömishäiriöpäiväkirjat

Tällä kertaa päiväkirjan sivuilta maaliskuun 2012 kohdalta löytyy mm. avautumista myrkyllisistä nettiyhteisöistä, pohintaa siitä, onko oma riittämättömyyden tunne kuitenkaan täysin realistinen, huolta masentuneesta ystävästä ja haaveita elämästä ilman syömishäiriötä. Pohdin tekstin ulkopouolella noita nettiyhteisöjä hieman tarkemmin sekä sitä, kuinka innostus ruuanlaittoon ja ruokakulttuuriin on parantanut omaa suhdettani ruokaan ja toiminut osana parantumisprosessia.

Toisen ''kauden'' ensimmäisessä jaksossa, jos näin voi sanoa, hypätään vuoteen 2012 jolloin käyn lukion toista vuotta. Peilailen paljon omia näkemyksiäni suorittamisesta ja kauneudesta ulkoisiin paineisiin ja koen niistä ristiriitoja. Kärsin itsetuhoisuudesta ja voimakkaasta ahdistuksesta tuolloin, ja koulunkäynti tuntui niiden oireiden kanssa raskaalta. Sisältää myös näiden aiheiden tiimoilta pohdintaa sukupuoli- ja seksuaali-identiteetistä, ja miten ne ovat voineet vaikuttaa siihen, miten mun sairaushistoria on muodostunut. Sisältövaroitus: itsetuhoisuus, syömishäiriö, laihduttaminen, oksentelu. Painot ja kalorit sensuroitu.

Tämän ''kauden'' mahdollisesti viimeinen jakso päättyy siihen, kun menen nuorisopsykiatrian avo-osastolle. Tähän jaksoon ei ole päiväkirjan sivuja, joita lukea, vaan vino pinkka sairaskertomuksia eli potilasasiakirjoja, jotka tilasin sairaalalta joskus vuosi sitten. Kerron ensin lausuntojen kautta syistä, jotka johtivat osastolle menemiseen, sekä siitä, millaista siellä oli olla: minkälaisia rutiineja siellä oli, mitä siellä tehtiin ja mitä pidin hankalana. Kerron myös, mitä osastohoitoon juridisesti liittyy ja minkälaista arki ylipäänsä siellä sitten oli. Tässä tämä kausi, seuraavassa jaksossa siirrytäänkin jo vuoteen 2012 jossa asiat ovat hieman eri tavalla.

Alkoi todella tuntua siltä, että omat voimat ei riitä ja tarvitsen ammattiapua. Aloin jopa kaivata ja odottaa sitä, mutta osastojakson alkaminen myöhästyi syistä, joita en muista. Tämän osan sivut ovat lukemani päiväkirjan viimeiset ennen osastojaksoa, ja siksi tämä on hieman pidempi, kuin aiemmat jaksot - halusin niputtaa kaikki samaan ennen osastojaksoa. Tunnen voimakasta uupumusta omaan sairauteen, koulunkäynti on mennyt miltei mahdottomaksi ja paino tippui todella nopeasti ruokahalun kadotessa olemattomiin. En enää tuntenut itseäni edes ihmiseksi tai välillä tiennyt missä olen. Jaksossa on silti toiveikas päätös syyskuulta 2010. En ole säilyttänyt osastojaksolta päiväkirjaa, mutta tilasin sairaalalta paperit itseäni koskien ja nojaan seuraavassa jaksossa osastojaksoon liittyvät muistoni niihin.

Vuosi edelleen 2010, sairautta takana 2 vuotta ja omat epäilykset sitä kohtaan kasvaa. Tulevaisuus ja lukioon pääseminen pelottaa. Tutustuminen nuortenpsykiatrian avo-osastoon ja sivukaupalla ihmettelyä siitä, miksi omat ajatukset ovat niin sekaisin. Samalla kuitenkin ujoja toiveita mahdollisuudesta parantua alkaa heräillä.