Oppimisen psykologia

#113 Tän ei pitänyt mennä näin. Kuinka paljon elämää voi suunnitella?

Muiden elämä näyttää usein loogiselta tarinalta. Siltä, että asiat on edenneet suunnitelmien mukaan ja jokainen valinta on vienyt määrätietoisesti kohti nykyhetkeä. Oma elämä taas tuntuu usein paljon sekavammalta: sattumilta, harhapoluilta, epäonnistumisilta, onnenkantamoisilta ja mahdollisuuksilta, joihin tuli tartuttua hetken mielijohteesta. Entä jos todellisuudessa tämä on meistä jokaisen elämää? Tässä jaksossa pohdin, kuinka suuri osa työelämästä ja elämästä ylipäätään rakentuu suunnittelun sijaan sattumien, käännekohtien ja niihin reagoimisen varaan. Miksi jälkikäteen kerromme elämästämme paljon johdonmukaisempaa tarinaa kuin miltä se silloin tuntui? Miksi epäonnistumiset voi vuosien päästä näyttää tärkeiltä käännekohdilta? Ja miksi meillä on niin voimakas tarve ajatella, että asiat menivät juuri niin kuin niiden pitikin mennä?

#112 Kuinka älykäs olet? Mitä älykkyys on ja miksi sillä on väliä.

Älykkyys herättää yllättävän paljon tunteita. Moni meistä haluaa uskoa, että menestys, oppiminen ja elämässä pärjääminen ovat ennen kaikkea kiinni asenteesta, harjoittelusta tai sinnikkyydestä. Mutta mitä tutkimus oikeastaan kertoo älykkyyden merkityksestä? Tässä jaksossa keskustelen Helsingin yliopiston psykologian professorin Markus Jokela kanssa älykkyydestä. Mitä älykkyys tarkoittaa? Miten se näkyy arjessa, oppimisessa ja työelämässä? Pohdimme myös kysymyksiä, jotka monia askarruttavat mutta joista harvemmin puhutaan ääneen: Mistä tietää, onko riittävän älykäs? Missä kohtaa yksilöiden väliset erot alkavat oikeasti näkyä? Ja miksi älykkyys tuntuu olevan niin herkkä ja jopa kiistanalainen aihe?

#114 Entä jos olisin valinnut toisin? – valinnanvapauden paradoksi

Valinnanvapaus tuntuu yleensä hyvältä asialta. Mitä enemmän vaihtoehtoja, sitä paremmat mahdollisuudet löytää juuri itselle sopiva ratkaisu. Todellisuudessa asia ei kuitenkaan ole aivan näin yksinkertainen. Tässä jaksossa tarkastelen valinnanvapauden paradoksia: miksi runsaat vaihtoehdot voivat tehdä päätöksenteosta vaikeampaa, lisätä tyytymättömyyttä ja saada meidät jatkuvasti miettimään, olisiko jokin toinen vaihtoehto ollut parempi. Ongelmat alkavat usein jo ennen valintaa. Kun vaihtoehtoja on liikaa, päätöksenteko voi lamaantua. Tämä näkyy ruokakaupan hyllyillä, suoratoistopalveluissa, viikonlopun suunnitelmissa, opiskelupaikkoja pohtiessa tai työuraa rakentaessa. Mitä enemmän vaihtoehtoja, sitä vaikeampi on valita. Haasteet eivät kuitenkaan lopu päätöksen tekemiseen. Valinnan jälkeen mieleen jäävät helposti ne vaihtoehdot, joita ei tullut valittua. Uudessa työssä miettii toisen urapolun mahdollisuuksia. Parisuhteessa saattaa pohtia, millaista elämä olisi ollut jonkun toisen kanssa. Muutto, opiskelupaikka tai harrastus voi tuntua oikealta ratkaisulta, kunnes huomio kiinnittyy siihen, mitä kaikkea samalla jäi kokematta. Valitsematta jääneiden vaihtoehtojen parhaat puolet alkavat helposti näyttää houkuttelevammilta kuin valitun vaihtoehdon arki. Pohdin myös kahta erilaista tapaa tehdä päätöksiä. Oletko maksimoija, joka etsii sitkeästi parasta mahdollista vaihtoehtoa, vertailee, lukee arvosteluja ja palaa päätöksiinsä vielä jälkeenpäinkin? Vai tyytyjä, joka valitsee riittävän hyvän vaihtoehdon ja siirtyy eteenpäin? Kumpi tapa tuottaa parempia päätöksiä, ja kumpi enemmän hyvinvointia?

#111 Miksi yksi kokous innostaa ja toinen uuvuttaa? / Sanna Kinnunen, psykologi & tutkija

Joskus kokouksen jälkeen olo on väsynyt, ärtynyt tai jopa hämmentynyt. Toisinaan taas kokouksesta lähtee energisenä, selkeällä suunnalla ja on tunne siitä, että nyt asiat oikeasti etenivät. Mikä kokouksista tekee erilaiset? Palaverit ovat monelle niin arkipäiväinen osa työelämää, ettei niiden laatua tule juuri pysähdyttyä miettimään. Niihin käytetään valtava määrä työaikaa, mutta samaan aikaan kokouskäytäntöjä kehitetään työpaikoilla yllättävän vähän. Juuri siksi kokoukset ovatkin kiinnostava ja ehkä jopa melko helppo kehittämisen kohde: pienilläkin muutoksilla voi olla iso vaikutus työpäivän sujuvuuteen, kuormitukseen ja yhteistyöhön. Tässä jaksossa keskustelun psykologi, tutkija Sanna Markkulan kanssa siitä, mikä erottaa hyvät ja huonot kokoukset ja miten kokoukset vaikuttavat työhyvinvointiin. Jakso pohjautuu Palaverismista tuottaviin kokouksiin -tutkimushankkeeseen, jossa tarkasteltiin suomalaisten kokouskokemuksia ja kokouslaadun yhteyttä hyvinvointiin, kuormitukseen ja työn sujumiseen. Jaksossa puhutaan muun muassa: * Onko Suomessa liikaa kokouksia vai ei? * Millainen on kokousten yleinen “tila” tutkimuksen pohjalta? * Miksi osa kokouksista tuntuu raskailta ja osa toimivilta? * Mitä tarkoittaa hyvä kokouksen johtaminen käytännössä? * Kenen vastuulla kokouksen onnistuminen on? * Miten kokouksen ilmapiiri rakentuu? * Miten hyvä kokous organisoidaan? * Miten työhön liittyvä multitaskaus vaikuttaa kokouslaatuun? * Millaisia yhteyksiä kokouksilla ja työhyvinvoinnilla tutkimuksen mukaan on? * Millaisilla tutkittuun tietoon pohjautuvilla keinoilla kokouksista voisi tehdä parempia.

#110 Keskinkertaisuudessa ei ole mitään hävettävää – Miksi arki ei pyöri huippuosaamisen varassa

Jos joku sanoo sinulle, että "olet ihan ok tässä", tuntuuko se kehulta? Yleensä ei. Mutta pitäisi! Tässä jaksossa puhutaan keskinkertaisuuden arvosta ja siitä miten siinä ei ole mitään hävettävää vaan päinvastoin siitä pitäisi olla ylpeä! Meille sanotaan jatkuvasti, että pitäisi löytää oma niche, oma supervoima ja tulla siinä poikkeuksellisen hyväksi. Kulttuuri ihannoi huippuosaamista, erityisyyttä ja erottumista. Mutta samaan aikaan suurin osa meidän elämästä rakentuu aivan muunlaisen osaamisen varaan. Tässä jaksossa pohditaan: * miksi keskinkertaisuus hävettää niin monia * miten suuri osa arjesta pyörii oikeastaan “ihan jees” -osaamisen kannattelemana * ja miksi voi olla yllättävän vapauttavaa hyväksyä, ettei tarvitse olla erityinen kaikessa Mukana myös ajatuksia vihreä–keltainen–punainen -osaamismallista, tavallisen työpäivän arkisesta puurtamisesta, keskinkertaisesta vanhemmuudesta, ihmissuhteista ja siitä, miten koko yhteiskunta lepää lopulta aika tavallisen mutta jatkuvan osaamisen päällä. Elämä ei oikeastaan rakennu huippuosaamisen varaan, vaan sen, että osataan riittävästi aika monia asioita.