Mitä sinun täytyy tietää masennuslääkkeistä | Professori John Read
* https://www.facebook.com/sharer/sharer.php?u=https%3A%2F%2Fblogi.astettaparempielama.fi%2Fmita-sinun-taytyy-tietaa-masennuslaakkeista%2F
* https://twitter.com/share?url=https%3A%2F%2Fblogi.astettaparempielama.fi%2Fmita-sinun-taytyy-tietaa-masennuslaakkeista%2F&text=Mit%C3%A4%20sinun%20t%C3%A4ytyy%20tiet%C3%A4%C3%A4%20masennusl%C3%A4%C3%A4kkeist%C3%A4%20%7C%20Professori%20John%20Read
* ?body=https%3A%2F%2Fblogi.astettaparempielama.fi%2Fmita-sinun-taytyy-tietaa-masennuslaakkeista%2F&subject=Mit%C3%A4%20sinun%20t%C3%A4ytyy%20tiet%C3%A4%C3%A4%20masennusl%C3%A4%C3%A4kkeist%C3%A4%20%7C%20Professori%20John%20Read
* https://getpocket.com/save?url=https%3A%2F%2Fblogi.astettaparempielama.fi%2Fmita-sinun-taytyy-tietaa-masennuslaakkeista%2F&title=Mit%C3%A4%20sinun%20t%C3%A4ytyy%20tiet%C3%A4%C3%A4%20masennusl%C3%A4%C3%A4kkeist%C3%A4%20%7C%20Professori%20John%20Read
* https://api.whatsapp.com/send?text=https%3A%2F%2Fblogi.astettaparempielama.fi%2Fmita-sinun-taytyy-tietaa-masennuslaakkeista%2F%20Mit%C3%A4%20sinun%20t%C3%A4ytyy%20tiet%C3%A4%C3%A4%20masennusl%C3%A4%C3%A4kkeist%C3%A4%20%7C%20Professori%20John%20Read
Mitä sinun täytyy tietää masennuslääkkeistä | Tämä jakso on osa keskustelusarjaa [https://astettaparempielama.fi/jr], jota teen yhdessä professori John Readin kanssa.
Tässä sarjassa kyseenalaistamme sen, että mielenterveyttä ja ihmiselämän pulmia tarkastellaan lääketieteellisen mallin pohjalta, ja kutsumme kehittämään inhimillisiä, näyttöön perustuvia, ihmisoikeuksia kunnioittavia palveluita.
Videoon on valittavissa suomenkielinen tekstitys tai voit lukea keskustelun sisällön tekstimuodossa videon alta.
MITÄ SINUN TÄYTYY TIETÄÄ MASENNUSLÄÄKKEISTÄ | PROFESSORI JOHN READ
The serotonin theory of depression: a systematic umbrella review of the evidence [https://www.nature.com/articles/s41380-022-01661-0]
Part one: how to take the news that depression has not been shown to be caused by a chemical imbalance – by Professor Joanna Moncrieff [https://www.madintheuk.com/2022/07/depression-imbalance-serotonin-moncrieff-review-ssri/]
Part two: response to criticism of our chemical imbalance paper [https://www.madintheuk.com/2022/07/serotonin-chemical-imbalance-criticisms/]
JOHDANTO
Piia: Hei, nimeni on Piia Tuominen ja tänään olen täällä professori John Readin kanssa äänittämässä uutta jaksoa sarjaamme, jossa haastamme mielenterveyden lääketieteellisen mallin ja vaadimme inhimillisiä,näyttöön perustuvia palveluja, jotka kunnioittavat ihmisoikeuksia. On mukavaa olla taas täällä kanssasi, John, ja tänään aiheena on masennuslääkkeet.
John: On ihanaa olla taas kanssasi,Piia.
Piia: Joo. Esitelläkseni sinua hieman, olet kliinisen psykologian professori Itä-Lontoon yliopistossa ja kansainvälisen psyykenlääkevieroitusinstituutin puheenjohtaja. Minä olen entinen psykiatrinen potilas ja käytän esimerkiksi podcastiani haastaakseni näitä valtavirran näkemyksiä psykiatriasta. On mukavaa olla täällä tekemässä tätä juuri kanssasi.
Masennuslääkkeet. Ajattelin, että voisimme ehkä aloittaa, koska yksi yleisimmistä asioista, joita kuulen puhuessani näistä mielenterveysongelmista Facebook-sivullani ja kaikkialla, on se, että nämä masennuslääkkeet toimivat. Ne vain toimivat, eikä niitä voi kyseenalaistaa, koska on tieteellisesti tutkittu, että ne toimivat. Joten mietin, voisitko aloittaa lyhyellä johdatuksella ihmisille, jotka eivät ehkä tiedä, millainen kliininen tutkimusprosessi, johon väite tehokkuudesta perustuu, on.
MASENNUSLÄÄKKEIDEN TEHOKKUUS
John: Okei. Eli perus- tai ensisijainen tapa arvioida, toimiiko jokin hoito, on satunnaistettu kontrolloitu tutkimus, jossa verrataan hoitoa – tässä tapauksessa masennuslääkkeitä – lumelääkkeeseen – tässä tapauksessa yleensä tyhjään kapseliin, joka on suunniteltu näyttämään, tuntumaan ja maistumaan oikealta. Joten ihanteellisessa tapauksessa oikein suunnitellussa tutkimuksessa ihmiset eivät todellakaan tiedä, kumpaa he saavat.
Ja kaiken kaikkiaan, kun meta-analyysit ja suuret kirjallisuuskatsaukset tulevat, masennuslääkkeiden ja lumelääkkeen välillä on itse asiassa hyvin vähän eroa. Kaiken kaikkiaan lievän ja keskivaikean masennuksen välillä ei ole eroa. Ja sitten on keskustelu siitä, onko olemassa pieni… mielestäni on oikeudenmukaista sanoa, että on olemassa pieni prosenttiosuus ihmisiä, jotka ovat masennuksen vaikeusasteen ylimmässä osassa, ts. erittäin vakavassa osassa, jotka saavat jonkinlaista tilapäistä helpotusta tai mielialan nousua, ts. miten sitä nyt haluaakaan ilmaista, masennuslääkkeistä lumelääkkeen lisäksi.
Joten valtaosalle ihmisistä nämä lääkkeet eivät ole lumelääkettä parempia, ja monet ihmiset ovat myöntäneet sen. Minun on lisättävä Piia, että se ei tarkoita, etteivätkö ne toimisi. Tarkoitan, että lumelääke on vain lyhyesti selittääkseni, tiedän että sinä tiedät, mutta kuulijoille, toivoa ja odotusta, että tulet paranemaan.
Ja siihen mennessä, kun olet a) päättänyt, että sinulla on ongelma, b) päättänyt, että aiot tehdä asialle jotain, c) olet puhunut jonkun kanssa, joka on kuunnellut tarpeeksi kauan, ehkä ei niin hyvin kuin olisimme… mutta he ovat kuunnelleet ja he ovat päättäneet tietävänsä, mikä sinulla on vikana ja he tietävät, mitä tehdä, ja he tekevät sen ja sinä teet sen, jos kaikki tämä yhdistetään plus tarve, joka meillä kaikilla on haluta parantua.
Yhdistämällä kaiken tämän, se on erittäin voimakas joukko odotuksia, jotka saavat meidät tuntemaan olomme paremmaksi, ja vain koska olemme tehneet jotain ja koska toinen ihminen on välittänyt tarpeeksi, vaikka se olisi vain 10-15 minuuttia kuunnellut meitä ja yrittää auttaa meitä, ja se kaikki tuntuu todella hyvältä. Joten se, että se on useimmille ihmisille enimmäkseen lumelääkettä, ei tarkoita, etteivät ihmiset saisi siitä hyötyä.
Piia: Ainakin jotkut ihmiset. Joo.
John: Okei. Joo. Ja jos ei olisi kaikkia niitä haittavaikutuksia, joihin varmasti vielä palaamme, minulla ei olisi mitään ongelmaa, jos se toimii, jos se toimii. Ja suuri osa siitä, mitä me psykologit teemme, on lumevaikutuksia tai yleisiä vaikutuksia, kuten jotkut niitä kutsuvat. Tiedäthän, odotuksen ja toivon luomista. Siinä ei ole mitään vikaa, mutta lääkkeissä on joitakin ongelmia, joihin palaamme myöhemmin.
Se on hämmästyttävää ottaen huomioon luvut, ja odotan, että pääsemme myös lukuihin asti. Näitä määrätään miljoonia ja miljoonia. Luulisi, että ne olisivat, tiedätkö, valtavasti parempi kuin lumelääke.
Piia: Joo.
John: Se ei vain pidä paikkaansa. Ja se on osoitus lääkeyhtiöille siitä, kuinka hyvin he ovat markkinoineet lääkettä, jolla on todella vähän todellista hyötyä.
Piia: Joo. Itse asiassa ajattelen, että, jos maallikot, ja pidän itseänikin jossain määrin maallikkona, koska minulla ei ole psykologin tai lääkärin koulutusta tai jotain sellaista. Mutta tämä on aihe, joka on ollut minulle erittäin mielenkiintoinen ja kiehtova. Olen lukenut tästä paljon. Joten mielestäni jos maallikot todella ymmärtävät, mihin tämä ajatus perustuu, mihin tämä ajatus masennuslääkkeiden käytöstä perustuu, he saattaisivat olla melko yllättyneitä, jos käytämme jonkinlaista positiivista sanaa.
Tai tyrmistynyt olisi ehkä parempi sana ainakin minulle, koska tunsin itseni petetyksi, kun sain tietää, että nämä ovat hyvin lyhytaikaisia tutkimuksia ja mitä masennuslääkkeiden vaikutus tutkimuskontekstissa tarkoittaa… se on pohjimmiltaan pisteiden lasku arviointiasteikolla, ja arviointiasteikoissa on monia ongelmia, kuten tarkoittavatko ne todella sitä, että kun arviointiasteikko… mitä sanaa käytetään… kun nämä pisteet laskevat, onko kyse paranemisesta? Se oli yksi asia, joka oli minulle erittäin yllättävä.
VIEROITUSOIREET VS. RELAPSI
Piia: Henkilökohtaisesti jälkikäteen aloin perehtyä tähän asiaan enemmän vasta lääkkeiden lopettamisen jälkeen, koska yksi yllätyksistä jotka kohtasin, kun opin, että tarina, jonka mukaan minun pitäisi käyttää lääkkeitä loppuelämäni ja olisin psykiatrinen potilas loppuelämäni, ei ehkä pitänytkään paikkaansa.
Ja kun aloin ymmärtää, ettei se ehkä pidäkään paikkaansa, lopetin ensin SSRI-lääkkeen, itse asiassa SNRI-lääkkeen, koska käytin Cymbaltaa, duloksetiinia, ja lopetin sen itse ilman mitään ohjeita, koska psykiatri, jonka luona kävin silloin, ei suositellut minulle lopettamista. Joten päätin lopettaa yhden lääkkeen yksin ja sitten palata hänen luokseen keskustelemaan muista.
Mutta yllättävää oli se, mitä aloin tuntea sen jälkeen… Yritin tehdä sen hitaasti. Minulla ei ollut aavistustakaan, mitä hitaasti tarkoittaisi. Joten se ei ollut hidasta. Mutta joka tapauksessa, mielialastani tuli hyvin epävakaa ja aloin olla hyvin ahdistunut ja aloin miettiä, että ehkä tämä… ehkä tämä lääke…suojeli minua loppujen lopuksi tältä masennukselta ja ehkä tämä on huono asia, että lopetin sen.
Mutta onneksi… luulen, että saatat tuntea tämän henkilön… Keväällä 2015 lopetin lääkityksen ja Aku Kopakkala, tämä suomalainen psykologi, oli juuri julkaissut kirjansa serotoniinimyytistä, masennuksesta ja serotoniinimyytistä, ja siinä kirjassa luin lauseen, jossa sanottiin, että yksi vaaroista on se, että kun ihmiset lopettavat näiden lääkkeiden käytön, he kokevat vieroitusoireita ja ne on niin helppo tulkita relapsiksi, ja kun luin hänen kirjaansa, tajusin, että minulla oli kaikkia näitä fyysisiä oireita, joita en ollut ajatellut.
Vatsani oli aivan sekaisin. Minulla oli näitä vapinoita, minulla oli kylmä ja hikoilua, ensin oli todella vilunväristykset ja sitten tällainen, eräänlainen hikoilu ja näin kauheita painajaisia. Oli kaikenlaisia outoja asioita, joita en ollut aiemmin ajatellut. Se oli ollut vain osa tätä ahdistunutta tunnetta, joka minulla oli, ja silloin tajusin, että kyseessä oli vieroitusoireet, ja se oli yksi yllättävimmistä hetkistäni.
Mutta, sitäkin enemmän, en ole varma, voivatko ihmiset todella ymmärtää, kuinka paljon petetyksi tulemista ihmiset voivat tuntea koettuaan kaiken tämän, ja sitten he ymmärtävät, mihin tämä tutkimus perustuu ja mihin tämä tehokkuusväite perustuu, koska vaikka ne toimisivatkin, se ei ole sitä, mitä me maallikot yleensä ajattelemme sen tarkoittavan, kun lääke toimii.
Pohjimmiltaan ajattelin, että se tarkoittaa, että se parantaa minua, että tämä masennus menee pois. Ja minulle kerrottiin, että se johtui kemiallisesta epätasapainosta, että minulla oli tämä masennus. Siksi pysyin suhteessa, joka ei ollut minulle hyvä, seitsemän vuotta. Eikä kukaan ollut kiinnostunut kyselemään siitä.
Joten joo, on paljon, on paljon yllättäviä asioita, kun alkaa kaivautua syvemmälle ja tarkastella, mitä ”psyykenlääke toimii” oikeastaan tarkoittaa. Kyse ei ole niinkään paranemisesta. Joissakin tapauksissa ihmiset voivat kokea sen sillä tavalla. En kiellä sitä. Tai he saattavat tehdä muutoksia ja tunteet voivat vähentyä ja he pystyvät käsittelemään tilannetta tai jonkinlaista kriisitilannetta ne saattavat olla heille niin sanotusti hyviä, mutta kyse ei ole siitä, minun mielestäni, ja ainakaan oman kokemukseni mukaan, kyse ei ollut paranemisesta. Kyse oli tunteiden vähentämisestä.
John: Joo. No, olen pahoillani, että kävit läpi kaiken tuon, ja olen myös pahoillani, että se on itse asiassa aika yleinen tarina. Tarkoitan, että olemme tehneet kyselytutkimuksia ihmisistä, jotka yrittävät lopettaa masennuslääkkeiden käytön, ja on hyvin yleistä, tuo mitä kuvailet, että ihmiset kokevat vieroitusoireita ja yrittävät sitten saada apua niihin, ja heille sanotaan, että ei, nämä eivät ole vieroitusoireita vaan alkuperäinen ongelma palaa. Enkä ole itse kokenut sitä, joten en voi kuvitella petoksen tunnetta. Tai voin kuvitella sen, mutta sen täytyy olla kamalaa.
Sen lisäksi, että joutuu käsittelemään itse vieroitusoireita, yrittää saada apua ja tajuaa, että sinulle on kerrottu asioita, jotka eivät ole totta. Enkä halua puolustella lääkäreitä, jotka tekevät niin, mutta he vain välittävät eteenpäin tietoa, jonka lääkeyhtiöt ovat heille kertoneet. Heidän pitäisi olla kriittisempiä lääkeyhtiöiltä tulevia asioita kohtaan. Mutta se on se lause, jota lääkeyhtiöt ovat heille syöttäneet useiden vuosikymmenten ajan. No, siinä on useita lauseita, jos voin sanoa. Tarkoitan, koska olet puhunut kemiallisesta epätasapainosta. Joten, käsitelläänpä sitä.
Masennuksen taustalla ei ole kemiallista epätasapainoa. Se oli lääkeyhtiöiden vuosikymmeniä sitten luoma myytti, jonka psykiatria nielaisi ja toisti yleisölle ja potilaille useiden vuosikymmenten ajan. Se on nyt täysin kumottu. Tarkoitan, että pari vuotta sitten julkaistiin erittäin laaja meta-analyysi, jonka julkaisivat lontoolainen psykiatri Joanna Moncrieff ja useat muut, ja joka osoitti, ettei siitä ole mitään näyttöä.
Ja silti ihmisille kerrotaan edelleen, nykyään. Kun käydään American Psychiatric Associationin verkkosivuilla. Oletan, että sama pätee Suomessa. He ovat vihdoin hieman hylkäämässä sitä täällä Britanniassa, mutta se on silti menetelmä, joka on olemassa. Ja vaikka potilaille ei kerrottaisi sitä, on olemassa tavallaan vihjaus siihen, eikö ole niin, että jos otat joitain pillereitä, aivoissasi on jotain vikaa, jotain vikaa ja nämä pillerit jotenkin korjaavat sen.
Joten siinä on kaksi valhetta. A, että lääkkeet hoitavat kemiallista epätasapainoa ja b, että ne toimivat paremmin kuin lumelääke. Ja sitten on vielä se tiedonpuute sivuvaikutuksista ja erityisesti vieroitusoireista. Joten joo, tarkoitan, että kuvailemasi on erittäin erittäin erittäin yleistä, eikä se ole ok, ja tämä on vasta alkanut muuttua ainakin Isossa-Britanniassa. Kaksi askelta eteenpäin ja yksi askel taaksepäin koko ajan, mutta se alkaa muuttua. Mutta halusin jossain vaiheessa, ehkä nyt, en tiedä, kerrotko minulle, puhua vain siitä, kuinka laajasti lääkkeitä määrätään. Voisinko…
Piia: Joo, puhutaan siitä nyt.
MASENNUSLÄÄKKEIDEN KÄYTTÖMÄÄRÄT
John: Koska se on todella hämmästyttävää. Masennuslääkkeiden määrä on kasvanut joka vuosi viimeisten 25 vuoden aikana. Joka vuosi me, jotka seuraamme sitä, ajattelemme, että tämän täytyy olla se vuosi, jolloin se tasaantuu ja alkaa laskea. Mutta ei. Joka vuosi, myös viime vuonna, näemme vain, että käyrä Britanniassa alkaa hidastua. Joten se on menossa kohti tasaantumista. Se kaartuu oikeaan suuntaan, mutta se kasvaa silti.
Meillä Britanniassa on nyt joka kuudes ihminen, joka kuudes aikuinen, joka käyttää masennuslääkkeitä. Eikä se ole epätavallista. Se on korkeampi Yhdysvalloissa. Se on korkeampi Australiassa.En tiedä. Suomessa. Tiedätkö, mitkä luvut ovat?
Piia: Tarkistin tämän tilaston. Suomessa on noin 5,6 miljoonaa ihmistä ja 600 000 ihmistä käyttää SSRI-lääkkeitä tai masennuslääkkeitä. Vaikka juuri eilen kuuntelin suomalaisen psykiatrin, psykiatrian professorin haastattelua, jossa hän mainitsi, että jotkut näistä masennuslääkkeistä on kipuun ja uneen.
John: Joo. Se on totta. Se on totta. Mikä on aivan oma aihealueensa. Psykiatristen lääkkeiden määrääminen asioihin, joihin niitä ei ole suunniteltu eikä testattu. Se on aivan eri asia, tiedäthän, tämä off label -määrääminen. Mutta ennen kuin siirrymme numeroista eteenpäin, halusin vain sanoa, että Britanniassa on kaksi tai kolme muuta paikkaa, joissa väestötietoja on tarkasteltu, mutta puhun vain Britanniasta, koska tiedän sen parhaiten.
Naisille määrätään näitä lääkkeitä kaksi kertaa useammin kuin miehille. Köyhillä alueilla asuville lääkkeitä määrätään tilastollisesti useammin kuin muilla alueilla asuville. Ja vanhemmille ihmisille niitä määrätään enemmän.
Joten missä minä asun täällä Newhamissa Itä-Lontoossa, joka on yksi maan köyhimmistä alueista, jos olet nainen ja asut Newhamissa, on 50 %:n todennäköisyys käyttää masennuslääkettä, ja se pelottaa minua. Se on aika kauhistuttavaa.
Sen lisäksi, että tämä on yleinen ylimääräisten lääkkeiden määräämisen epidemia, sitä määrätään enemmän köyhillä alueilla ja enemmänkin siihen, mitä me lääkitsemme? köyhyyden vaikutuksia, kaikkien muiden sosiaalisten asioiden vaikutuksia, joita ei mielestäni voida ratkaista kemikaaleilla.
Halusin vain laittaa sen kontekstiin. Ongelman valtavuus, kuinka moni ihminen käyttää niitä, mikä itsessään on esimerkki tämän yksinkertaistetun lääketieteellisen selityksen hallitsevasta voimasta, joka meillä on inhimilliselle ahdingolle, ja joka hallitsee niin monia palveluita, kun ihmiset hakevat apua. Joka tapauksessa, halusin vain laittaa sen kontekstiin.
Ja kuten sanoin, luulisi, että noiden lukujen perusteella luulisi, että nämä olisivat tehokkaimpia koskaan keksittyjä lääkkeitä lääketieteen historiassa, ja turvallisimpia. Se on aika outoa. Katsomme taaksepäin tähän aikaan noin 20-30 vuoden kuluttua, ja lääketieteen historioitsijat kirjoittavat tästä ajasta ja ihmettelevät, mitä ihmettä tapahtui. Mitä he oikein ajattelivat? Mutta tällä hetkellä olemme jumissa keskellä sitä.
Piia: Niin. Mietin vain ennen kuin aloitimme tänään tilanteeni absurdisuutta, koska yksi tärkeimmistä askeleista, joita otin hyvinvointini eteen, oli se, että vanha tuttavani soitti minulle. Olin psykiatrinen potilas. Olin ollut osastolla, psykiatrisella osastolla monia kertoja. Minun ajateltiin olevan hoidossa, asiantuntijoiden hoidossa, ja suuri askel eteenpäin elämässäni tapahtui, kun vanha tuttava soitti minulle ja kertoi eronneensa tyttöystävästään, koska heidän yhteisestä elämästään tuli niin sietämätöntä, että he olivat lähteneet eri teille.
Tajusin tuon puhelun aikana, että minun täytyy löytää rohkeus tehdä juuri se. Lähteä tästä suhteesta. Ja sen jälkeen, kun lähdin suhteesta, otin valtavan askeleen eteenpäin. Ei, se ei poistanut kaikkia ongelmiani. Minulla oli edelleen psykiatrisen potilaan identiteetti, mutta jatkuva meneminen osastolle ja takaisin loppui siihen. Minun ei tarvinnut enää mennä sinne, koska en ollut enää niin ahdistunut kotona, koska tilanne ei ollut niin vaikea. Joten miten voi olla, että asiantuntijat hoitivat minua ja satunnainen vanha tuttava soitti minulle, yllättäen ja se auttoi minua eteenpäin ja lopulta olen tässä. Miten se voi olla mahdollista? Koska asiantuntijat hoitivat minua niin sanoakseni.
John: No, olemme tehneet kyselytutkimuksia siitä, kuinka usein ihmisille… Voi ei, anteeksi, ei kyselytutkimuksia. Olemme tehneet katsaustutkimuksia siitä, kuinka usein mielenterveyspalveluissa, mukaan lukien psykiatrisissa sairaaloissa, olevilta ihmisiltä kysytään heidän kotitilanteestaan tai lapsuudestaan tai mistään psykososiaalisista asioista, joiden tiedämme aiheuttavan masennusta ja ahdistusta ja psykoosia.
Ja kansainvälisesti valtaosa psykiatrisissa sairaaloissa ympäri maailmaa olevista ihmisistä tai mielenterveyspalveluiden piirissä olevista ei koskaan kysytä, saati sitten saa apua, heiltä ei edes kysytä masennuksen mahdollisista syistä. Oletetaan vain että heidän aivoissaan tai geeneissään on jotain vikaa. Tai annamme sille jonkin nimen ja sitten luulemme ymmärtäneemme sen. Tiedäthän: Miksi tämä henkilö on masentunut? No, heillä on asia nimeltä vakava masennushäiriö. Joten se aiheuttaa heille masennuksen, mikä on yhtä typerää kuin sanoa, että masennuksen aiheuttaa masennus. Se on kuin taaksepäin pyörivä logiikka, mikä ei tarkoita juuri mitään.
Paitsi, että se antaa ymmärtää, että kyseessä on sisäinen sairaus, eikä se johdu siitä, mitä ympärilläsi tapahtuu tai mitä sinulle tapahtuu jne. Joten joo, se on vähän sivuhuomautus, mutta tarkoitan, että se on osasyy siihen, miksi niin monet ihmiset käyttävät lääkkeitä, koska heiltä ei kysytä, mitä elämässäsi tapahtuu ja miten voimme auttaa sinua siinä.
Et edes tarvitse tutkimusta tietääksesi tämän. Se on ensimmäinen asia, jonka kysyt ihmisiltä. Tiedätkö, jos ystävä tulee luoksesi todella järkyttyneenä, mitä sinä sanot? Sanot: ”Mitä tapahtui? Mitä elämässäsi tapahtuu? Ja miten voin auttaa?”
Mutta ei, palvelumme, jotka olemme suunnitelleet auttamaan hädässä olevia ihmisiä, näyttävät aktiivisesti jättävän huomiotta nämä ilmeiset kysymykset. Joten se tekee minut edelleen vihaiseksi. Anteeksi, tässä on purkaus.
Piia: Juuri eilen postasin suomalaisella Facebook-sivullani mielenterveysaiheista, että mitä jos emme kutsuisi ihmisen ahdistusta ja elämän haasteita häiriöksi, miten se voisi muuttaa tapaamme auttaa ihmistä, ja joku kommentoi, että me oikeasti auttaisimme heitä ratkaisemaan varsinaisen ongelman, ja minä vastasin heille, että joo, voisiko se auttaa että ratkaistaan varsinainen ongelman lääkitsemisen sijaan.
John: Joo.
Piia: Minun näkökulmastani tämä olisi naurettavaa, jos tämä ei olisi niin traagista, koska on niin paljon riskejä ja pitkän aikavälin asioita, joista emme tiedä millaisia, tai ainakin käsittääkseni meillä on monia asioita, joista emme tiedä, mikä voi liittyä pitkäaikaiseen masennuslääkkeiden käyttöön, koska siitä ei ole tutkimuksia. Sitä ei tutkita kovin usein.
Ihmisten tai lääkäreiden on helppo sanoa… tämä on minulle on itse asiassa aivan käsittämätöntä, miten jotkut lääkärit voivat sanoa, ettemme tiedä tarkalleen, miten masennuslääkkeet tai SSRI-lääkkeet toimivat, mutta tiedämme, että jotkut masennuslääkkeiden haittavaikutukset, joita ihmiset kuvailevat saaneensa, eivät voi johtua SSRI-lääkkeistä.
Joten miten tiedämme, miten tiedämme, jos emme tiedä tarkalleen, miten nämä lääkkeet toimivat? Mietin, onko tämä jonkinlainen puolustusmekanismi, koska on järjetöntä väittää, ettemme tiedä, miten ne toimivat, mutta tiedämme, että nämä haittavaikutukset, joiden jotkut ihmiset väittävät johtuvan niistä, eivät voi johtua niistä.
John: No, tietenkin he ovat väittäneet vuosikymmeniä tietävänsä, miten masennuslääkkeet toimivat. Tämä illuusio siitä, että ne korjaavat kemiallista epätasapainoa. He eivät oikeasti tienneet, koska se ei ole totta. Mutta olet oikeassa puhuessasi tutkimuksen lyhytaikaisesta luonteesta. Joten tutkimus kertoo meille hyvin vähän positiivisista tai negatiivisista vaikutuksista 8 viikon tai ehkä 12 viikon jälkeen.
Ihmiset eivät ehkä tiedä, että saadakseen lääkkeen hyväksynnän Yhdysvaltain lääkehallinnolta tai MHRA:lta täällä Britanniassa, sinä voit pohjimmiltaan tehdä niin monta tutkimusta kuin haluat verrataksesi lääkettäsi lumelääkkeeseen, niiden on kestettävä vain 8 viikkoa tai 12 viikkoa, yleensä 8 viikkoa, ja jatketaan, kunnes voit toimittaa kaksi, jotka osoittavat jonkinasteista tehoa ja jonkinasteista turvallisuutta 8 viikon jälkeen. Joten voisit tehdä 20, jotka eivät osoita mitään tai osoittavat, että ne aiheuttavat kaikkia näitä haittavaikutuksia, ja jatkat näin. Ihan satunnaisesti tulee vastaan kaksi lopulta. Ihan sattumalta. Lähetät nuo kaksi ja se hyväksytään.
Ja sitten kysyt, miten se on mahdollista? Ja sitten katsot, kuka kontrolloi sääntelyviranomaisia ja FDA:ssa, Amerikassa, melkein kaikki FDA:ssa ovat työskennelleet lääketeollisuudessa ja lääkeyhtiöissä jossain vaiheessa. Se on pyöröovi.He menevät edestakaisin.
Britanniassa mielenterveysviranomaisten toimintaa rahoittavat kokonaan lääkeyhtiöt. Joten meillä ei ole itsenäistä tieteellistä lupaprosessia, mikä on osa ongelmaa, mutta se on laajempi asia kuin masennuslääkkeet. Mutta olet oikeassa. Palatakseni masennuslääkkeisiin, olet oikeassa. Joten emme tiedä paljoakaan pitkäaikaisvaikutuksista. Voin jotenkin tiivistää sen, mitä tiedämme. Ja viittaat siihen lyhyesti omasta kokemuksestasi, että sanoit, ettet tuntenut mitään… Sanoitko, ettet tuntenut juurikaan mitään vai? Aioin puhua emotionaalisesta turrutuksesta yhtenä…
Piia: Kyllä, se oli osa ongelmaa. Minulla oli lisäksi sellainen kokemus, sanotaan vaikka anekdoottimainen kokemus, joka yhtäkkiä katosi lääkkeiden lopettamisen jälkeen. No esimerkiksi, minulla oli ehdottomasti rajoittunut tunne-elämä, ja itse asiassa mielestäni myös kykyni kokea empatiaa muita ihmisiä kohtaan oli vakavasti rajoittunut, koska en välittänyt niin paljon. Se oli yksi asia, jota olen miettinyt jälkeenpäin.
On pelottavaa ajatella, että olen hyvin välittävä ihminen, ja vuosien ajan se oli asia, joka ei ollut kovin ilmeinen minulle tai oikeastaan kenellekään muullekaan, luulisin. Se ei ollut tämä, en tuntenut yhteyttä edes omiin tunteisiini ja vielä vähemmän kenenkään muun, jos se käy järkeen. Se on yksi asia, joka on minulle todella huolestuttava, ottaen huomioon sen määrän ihmisiä, jotka näitä lääkkeitä käyttävät, kuinka moni kenties voi tuntea samoin.
Ja toinen asia, josta aioin mainita, on se, että minulla oli joskus outoja kokemuksia siitä, että olin poissa kehostani. Tosi outoja kokemuksia. Ajattelin, että minun täytyy olla todella hullu, koska minulla on tällaisia kokemuksia. Käytin myös antipsykoottisia lääkkeitä ja Lamictalia, luulen sen olevan epilepsialääke, mutta sitä käytetään ”mielialan vakauttamiseen”, niin sanoakseni. Minulla oli nuokin lääkkeet.
En koskaan maininnut kenellekään näistä outoista kokemuksista, joissa olin irtautunut kehostani ja katsoin itseäni tietyissä tilanteissa ikään kuin olisin kehoni ulkopuolella. Ne olivat hyvin häiritseviä kokemuksia. En kuitenkaan maininnut tästä kenellekään.
Jälkeenpäin aloin ajatella, että olin hyvin yllättynyt, koska ajattelin, että se oli osa minua. Se on jotain, mitä kaltaiseni ihmiset kokevat, mitä se sitten tarkoittaakaan. Sen jälkeen kun lopetin Cymbaltan käytön, nuo kokemukset katosivat. En ole koskaan kokenut sitä enää. Niinpä aloin ajatella, että.. minulla oli vielä kaksi muuta lääkettä, koska se oli ensimmäinen, jonka lopetin, tuo Cymbalta, mutta ne olot eivät koskaan palanneet. Ne eivät ole koskaan palanneet.
Joten se sai minut todella miettimään, että voi hyvänen aika, miten tämä voisi olla joillekin ihmisille, joilla on tällaisia kokemuksia, jos ne johtuivat siitä, tuosta lääkkeestä, ne voivat olla ansa, uusia lääkkeitä, polyfarmasiaa. Ja jopa yksi tapa, jolla mielestäni ihmiset päätyvät käyttämään useita psykiatrisia lääkkeitä, on se, että vaikka voi olla eräänlainen ”kuherruskuukausi” SSRI-lääkkeen kanssa, koska se turruttaa tunteet, voi tuntua siltä, että tämä auttaa tai tunnen oloni erilaiseksi, tämän täytyy auttaa.
Pitkällä aikavälillä se voi päätyä siihen, että okei, tämä ei oikeastaan ratkaissut ongelmia, tai en tunne mitään. En tunne yhteyttä itseeni, tunteisiini tai muihin ihmisiin. Ongelmia näyttää olevan enemmän ja tilanne saattaa pahentua ajan myötä, eikä ole helppo nähdä polkua ensimmäisestä lääkkeestä tilanteen pahenemiseen ja lopulta useisiin lääkkeisiin. Minä en huomannut sitä. Huomaan nyt taaksepäin katsoessani, mutta en huomannut tuollaista muutosta.
John: Kun olemme tehneet kyselytutkimuksia sadoille ihmisille, yleensä noin tuhannelle. Olemme tehneet useita, ja kuvailemasi kaltaiset asiat ovat hyvin yleisiä. Joten en aio kaivaa esiin tarkkaa prosenttiosuutta, mutta yli puolet ihmisistä kuvailee emotionaalista turtumista, joka tarkoittaa tunteiden kirjon kaventumista tai sitä, etteivät he tunne mitään. Ihmiset sanovat esimerkiksi: ”Joo, en tunne oloani masentuneeksi, mutta en tunne mitään. En tunne iloa. En tunne pelkoa.”
Ja he puhuvat myös siitä, että he välittävät, juuri siitä, mitä sanoit, ja välittävät vähemmän muista ihmisistä. He eivät vain tunne yhteyttä itseensä, tunteisiinsa tai muihin ihmisiin. Joten he elävät tavallaan tässä tyhjiössä, jos voisimme sanoa niin, tässä tyhjässä tyhjiössä, mikä ehkä joillekin ihmisille tilapäisesti on parempi kuin olla todella todella todella masentunut ja itsemurha-altis. Ehkä. Ne on vain kytketty pois päältä. Se on hyvin karkea tapa tiivistää se.
Mutta kun ajattelee asiaa, tuollaiset asiat ovat oikeasti aika masentavia. Se, ettei ole pääsyä omiin tunteisiinsa ja ettei ole yhteydessä muihin ihmisiin, mikä rehellisesti sanottuna on tärkein hyvän ja turvallisen olon lähteemme tässä maailmassa, ja se on suhteemme erityisiin muihin ihmisiin, keitä he sitten ovatkaan. Eli se on kytketty pois päältä.
Ja sitten yksi viimeaikaisimmista asioista, joka on ollut… ai niin, ihmiset ovat myös puhuneet paljon siitä, etteivät tunne oloaan omaksi itsekseen. En vain tunnista itseäni. Se ei ole minä. Mutta toinen asia, joka on tullut esiin viime aikoina, on seksuaalisen toimintahäiriön yleisyys, joka on hyvin yleinen, tiedäthän, vain viimeiset viisi vuotta, tai ehkä muut ihmiset ovat kiinnittäneet siihen huomiota, enkä minä, mutta tutkimuksissa siitä tuntuu puhuttavan paljon nyt.
Ja se on toinen lähde, tiedäthän, läheisyys, toinen hyvän olon lähde. Joten me teemme asioita, nämä lääkkeet tekevät asioita, jotka saavat ihmiset tuntemaan olonsa… En tiedä, tuntevatko he olonsa masentuneemmiksi, koska he eivät oikeasti voi tuntea mitään, mutta ne ovat masentavia asioita, koska he eivät ole yhteydessä muihin ihmisiin tai eivät pysty olemaan seksuaalisia vai…
Ja tämä on ennen kuin edes puhumme siitä, että nämä lääkkeet lisäävät itsemurha-alttiutta merkittävällä osalla ihmisistä. Yleensä vain muutaman ensimmäisen viikon ajan. Joten jos selviät noista ensimmäisistä viikoista itsemurha-alttiudessa, olet ok siinä mielessä. Mutta kuinka outoa, että lääke jonka on tarkoitus lievittää masennusta, lisää itsemurha-alttiutta merkittävällä osalla ihmisiä. Eikä kyse ole vain nuorista ihmisistä. Muutaman ensimmäisen vuoden aikana, kun tämä tuli ulos, luulimme sen olevan vain 16–25 vuoden ikäryhmä. Se ei ole. Se on yleistä, se on yleistä. Se on todella outoa.
Miksi on lääke, jonka… En tiedä, se kuulostaa yksinkertaistukselta, mutta jos syöpälääkkeen on osoitettu lisäävän syöpää… Kuinka kauan se pysyisi markkinoilla? Joten joo, olen taas täällä taas purkamassa, mutta… haittavaikutusten luettelo, kun olet päässyt yli noista 8 viikon tutkimuksista ja katsonut sitä, koska kyselyihin sisältyy tietenkin ihmisiä tosielämässä, jotka ovat käyttäneet sitä kuukausia tai vuosia tai mitä tahansa.
Se ei ole satunnaistettu otos, joten se ei ole millään tavalla täydellistä tiedettä, mutta nämä ovat suurimmat tutkimukset, joita on koskaan tehty, ja on ihmisiä tosielämässä ja joskus, kuten sinun tilanteessasi, jotka katsovat taaksepäin ja ymmärtävät paremmin sellaisen näkökulmasta, että he ovat tulleet ulos toisesta päästä, jotkut heistä näkevät sen joskus selkeämmin, mitä he ovat käyneet läpi. Joten kyllä, se on erittäin, erittäin huolestuttava haittavaikutusprofiili.
Eikä ihmisille kerrota noista vaikutuksista. Eikä se ole vain mielipide, vaan olemme tutkineet sitäkin. Emme ole edes vielä päässeet vieroitusoireisiin, mutta tiedämme, ettei ihmisille todellakaan kerrota siitä, mutta heille kerrotaan siitä harvoin. Joillekin ihmisille kerrotaan itsemurha-alttiudesta ensimmäisten viikkojen aikana, mutta on monet muut vaikutukset, emotionaalinen latistuminen, mistä ihmisille ei oikeastaan kerrota. Joten, ja se on, tiedäthän, voidaan sanoa, että se on epäeettistä, koska se rikkoo tärkeää tietoon perustuvan suostumuksen periaatetta. Joten, anteeksi, useita aiheita. Joten, pysähdyn hetkeksi. Yritän antaa liikaa tietoa.
Piia: Haluan vain mainita, että puhuimme siitä, kuinka usein näitä käytetään, kuinka monet ihmiset käyttävät näitä lääkkeitä. Joten vaikka onkin joitakin melko harvinaisia sivuvaikutuksia tai haittavaikutuksia, mielestäni meillä on paljon ihmisiä, jotka saattavat kokea niitä ymmärtämättä, että ne liittyvät näihin lääkkeisiin, koska näiden käyttö on niin yleistä, että jopa nämä niin sanotut harvinaiset haittavaikutukset voivat koskea useampia ihmisiä kuin haluamme ajatella.
John: Ne eivät ole harvinaisia, yksikään luettelemistani. On joitakin muita, jotka ovat melko harvinaisia.
Piia: Joo, puhuin harvinaisemmista, mutta halusin vain sanoa, että jopa harvinaiset ovat meille ongelma, koska niin monet ihmiset käyttävät näitä lääkkeitä. Joten siksi halusin tuoda esiin ajatuksen, että jopa harvinaiset vaikutukset ovat melko yleisiä, kun tarkastellaan maailmanlaajuista väestöä, koska näiden lääkkeiden käyttäjien määrä on niin valtava. Yksi asia, josta olen kuunnellut ihmisten kokemuksia ja lukenut, on PSSD. Voisitko ehkä sanoa siitä jotain?
John: No, se on seksuaalinen toimintahäiriö, emmekä valitettavasti tiedä siitä tarpeeksi. En usko, että meillä on vielä kovin hyvää arviota siitä, kuinka yleinen se on. Se on yleistä, mutta emme todellakaan tiedä, kuinka paljon se on,emmekä myöskään tiedä varmasti, kuinka kauan se kestää. Tarkoitan, että jotkut kuvailevat sitä lääkkeiden suorana vaikutuksena. Jotkut näkevät sen pikemminkin vieroitusvaikutuksena. Se ilmenee joillakin ihmisillä vasta vieroitusprosessin aikana emmekä ole vielä päässeet vieroituksen pariin, mutta tulemme siihen. Ja sitten on kysymys, onko se pysyvää, mikä on kysymys monien näiden haittavaikutusten kohdalla, koska emme kirjaimellisesti tiedä, koska emme ole tehneet… Tiedäthän, tarvitaan 5–10 vuotta kestäviä tutkimuksia sen selvittämiseksi, onko jokin pysyvä.
Joten emme tiedä, ja nämä ovat asioita, jotka sinun pitäisi tietää ennen lääkkeen määräämistä, eikä alkaa löytää niitä 30–40 vuotta sen jälkeen, kun lääkkeet ovat olleet markkinoilla. Joten, mutta kyllä, se on hyvin vakava, tarkoitan, että sillä on monia muotoja, mutta yksinkertaisimmillaan se on sukupuolielinten puutumista. Joten ihmiset eivät pysty kokemaan mitään seksuaalista kiihottumista.
Ja ehkä yksi syy siihen, miksi se näyttää olevan yksi viimeisistä havaitsemistamme vaikutuksista, on se, että siitä on noloa puhua. En tarkoita, että mistään näistä asioista olisi helppo puhua, mutta se on aika vaikea asia kertoa lääkärille tai ystäville tai kenelle tahansa, jolta yleensä saa tukea. Mutta joo, olemme huomanneet, että liian myöhään, mutta myöhemmin kuin pitäisi.Instituutti, jonka puheenjohtaja olen ja jonka mainitsit, Institute of Psychiatric Drug Withdrawal, järjestää seminaarin tästä ensi kuussa.
Jos ihmiset haluavat mennä verkkosivustolle, voimme laittaa sen esille, ehkä instituutin verkkosivustolle, jossa on joitakin johtavia puhujia, kuten David Healy ja yksi tai kaksi organisaatioiden jäsentä, jotka ovat olleet, tiedäthän, itseapuryhmiä Facebookissa ja niin edelleen, jotka ovat edistäneet tietoisuutta. Joten kokoamme yhteen asiantuntijoita ja palvelunkäyttäjiä järjestääksemme webinaarin tästä ensi kuussa.
Mutta joo,se on todella tärkeää, todella huolestuttavaa, eikä ihmisille todellakaan kerrota siitä kun he ovat lopettaneet masennuslääkkeiden käytön.
Piia: Joo. Palatakseni yhteen aiheeseen, josta puhuimme vähän aiemmin, mainitsit tuon Moncrieffin sateenvarjokatsauksen parin vuoden takaa. Niin kun mainitsin siitä, että jotkut lääkärit sanovat, että me emme tiedä tarkalleen miten tämä lääke toimii, oli mielenkiintoista kuunnella ja lukea, mitä nämä valtavirran psykiatrit, miten he käsittelivät tuota katsausta, koska se on yksi niistä asioista, joka tulivat esiin, kuten ”emme ole koskaan sanoneet, että kyse on yksinkertaisesta serotoniinin epätasapainosta”, ”kukaan ei ole koskaan ajatellut…”.
Outoja selityksiä ja tällaisia suunnanmuutoksia, ja siihen minä viittasin, ”emme tiedä tarkalleen miten nämä toimivat, mutta se ei voi aiheuttaa sellaisia asioita”, mikä on mielestäni vähän uskomatonta, ottaen huomioon, että jos en ole väärässä, serotoniini on pohjimmiltaan koko kehon kemikaali. Joten mistä tiedämme, ettemme sotke paljon useampia järjestelmiä kuin he haluaisivat ajatella?
John: Kyllä. No, yksi tutkimuksen aukoista on, mitkä ovat keinotekoisten salpausten tai tehostajien käyttöönoton todelliset vaikutukset erilaisiin neuro… Meillä on sama ongelma psykoosissa, koko dopamiinikysymys siellä. Kun estät dopamiinijärjestelmän toiminnan antipsykoottisilla lääkkeillä, neuronit alkavat tuottaa enemmän dopamiinia. Joten… se selviää toiselle kertaa.
Mutta joo, kun keinotekoisesti aiheutat sen, ja koska lääkkeet vaikuttavat kemiallisesti, ne aiheuttavat aivojen poikkeavuuksia, koska ne vaikuttavat normaaliin aivoon, jossa ei ole mitään vikaa, ja tietenkin niillä on vaikutuksia aivoihin ja välittäjäaineisiin. Ja Joanna Moncrieff, psykiatri, johon jatkuvasti viittaamme, puhuu lääkkeiden sairausmallista, joka on perinteinen malli, jossa kuvitellaan, että lääkkeet korjaavat jonkin kuvitellun epätasapainon, ja lääkekeskeisestä lähestymistavasta, jossa puhutaan siitä, mitä lääkkeet todella tekevät. Unohda häiriöt, ja katso mitä lääkkeet todella tekevät.
Ja rehellisyyden nimissä, emme oikeastaan tiedä, tiedäthän, emme todellakaan tiedä pitkällä aikavälillä. Emme tiedä näiden lääkkeiden vaikutuksia, joita määrätään nuorille ja lapsille, mistä emme ole puhuneet, vaikka niiden määrä on valtavasti kasvussa, erityisesti Amerikassa, mutta myös täällä Britanniassa. Puhumme 5–10-vuotiaista, joille määrätään nyt masennuslääkkeitä, mikä kauhistuttaa minua. Meillä ei ole aavistustakaan, mitä se tekee kehittyville aivoille. Mutta he tekevät sitä joka tapauksessa. Joten joo, emme tiedä.
Mutta puhuit reaktiosta Joanna Moncrieffin sateenvarjokatsaukseen siitä. Se oli itse asiassa hysteeristä. Tarkoitan, että tässä saagassa on aika monia nauru- tai itkuhetkeä, eikö olekin, Piia? Joskus on pakko nauraa.
Noin kolmannes vastauksista oli hyvin tylysti ”emme koskaan sanoneet sitä”. Niin. ”Mistä sinä puhut?” Ja tiedätkö, samana päivänä kun he niin sanoivat, saatoit mennä American Psychiatric Associationin verkkosivuille tai mihin tahansa, he sanoivat sitä edelleen.
Toinen kolmannes keksi tämän loistavan idean. ”No, ainoat ihmiset, jotka ovat koskaan sanoneet noin, ovat Joanna Moncrieff ja John Read ja kaikki ne antipsykiatriset ihmiset, jotka ovat keksineet sen saadakseen meidät näyttämään huonoilta.”
Ja loput kolmannekset sanoivat, että se on totta. ”Kuinka kehtaat väittää, ettei taustalla ole kemiallista epätasapainoa”. Se oli, se oli todellakin aika… ja Joanna kirjoitti melkoisen ilmatiiviin vastauksen kaikkiin näihin omituisiin puolustusreaktioihin. On kai ymmärrettävää, että he ovat puolustuskannalla. Jos olet uskonut johonkin pitkään ja julkisesti kannattanut sitä, ja se on osoitettu vääräksi, tuskin sanot “Kiitos, että huomautit siitä”. Menet puolustuskannalle. Mutta joka tapauksessa, kyllä,nämä ovat reaktioita joihinkin, tiedäthän, huomautuksiin siitä, mitä tutkimukset todella sanovat, mikä on aina aika mielenkiintoista.
VIEROITUKSESTA
John: Mutta mielestäni meidän pitäisi puhua vieroitusoireista hetken ennen kuin aika loppuu, koska aika aina lentää niin nopeasti, kun puhumme. Vuosikymmenten ajan viesti, jonka lääkeyhtiöt antoivat psykiatreille ja lääkäreille ja välittivät sitä potilaille sanomalla, että masennuslääkkeillä ei ole vieroitusoireita. On olemassa asia, jota kutsutaan lopetusoireyhtymäksi, joka keksittiin vuonna 1997 lääkeyhtiöiden konferenssissa Amerikassa, jossa… meillä on tästä kokouksesta pöytäkirjoja.
“Emme saa kutsua niitä vieroitusoireiksi, koska meidän on erotettava se bentsodiatsepiineista ja opiaateista. Joten kutsumme sitä, jos meidän on pakko puhua siitä ollenkaan… Yritämme olla puhumatta siitä, mutta jos täytyy, kutsumme sitä lopetusoireyhtymäksi”, ja sitten he julkaisivat lausunnon.
Siellä oli pieni äänestys, heitä oli noin kahdeksan. He äänestivät tai keskustelivat siitä, kuinka kauan meidän pitäisi sanoa sen kestävän, ja he päättivät, että se on kahdesta neljään viikkoa. Ei, ei tutkimuksia, he vain päättivät, että tämä on sana, jonka laitamme esille kahdesta neljään viikkoon, ja se on lievä, joten kenenkään ei tarvitse huolehtia siitä.
Voit lukea täsmälleen samoja sanoja vuosikymmeniä Britannian kuninkaallisen psykiatrikollegion verkkosivuilta, Amerikan psykiatriyhdistyksen verkkosivuilta toistavan vain tätä roskaa lääkeyhtiöiltä. Joka tapauksessa, lyhyesti sanottuna tiedämme nyt, James Davis ja Hampton julkaisivat katsauksen vuonna 2019, josta tuli melko tärkeä katsaus, tärkeämpi kuin tuolloin tajusimme.
Tuolloin oli vain 14 tutkimusta ja arvioimme kaikkia näitä tutkimuksia tarkastellessamme, että keskimäärin 56 % ihmisistä kokee vieroitusoireita yrittäessään lopettaa masennuslääkkeiden käytön tai jopa vähentää niiden käyttöä. Näistä keskimäärin 46 % kuvaili vaikutuksia vakaviksi, kun heille annettiin vaihtoehtoina lievä, keskivaikea tai vakava. Monissa tutkimuksissa puhuttiin ihmisistä, jotka yrittivät viikkoja, kuukausia tai joskus vuosia päästä eroon lääkkeistä, mutta eivät onnistuneet siinä, tai onnistuivat lopulta, mutta se kesti pitkään.
Sitten jotkut meistä kampanjoivat saadakseen tämän julkisuuteen. Se sisälsi valituksen tekemisen Royal College of Psychiatrists -järjestöä vastaan, jonka puheenjohtaja väitti julkisesti, että se on vain 2–4 viikkoa jne. Mutta Public Health England teki asiasta laajan selvityksen vuonna 2009, mikä oli erittäin hyödyllistä.
Joka tapauksessa, rehellisyyden nimissä, Royal College of Psychiatrist teki täydellisen täyskäännöksen ja vuonna 2022 heidän verkkosivustonsa muuttui täysin, ja he puhuvat nyt oikein pitkäaikaisista, vakavista vieroitusoireista ja siitä, kuinka ihmisten on lopetettava hitaasti ja varovasti. Ja NICE-ohjeet, jotka ovat National Institute of Clinical and Health Excellence -instituutin viralliset ohjeet, ovat myös muuttuneet.
Joten olemme tehneet todellista edistystä, mutta emme ole vieläkään saaneet sitä tietoa perille riittävälle määrälle yleislääkäreitä. Eikä meillä ole myöskään tärkeintä seuraavaa askelta, joka on erillisten palveluiden tarjoaminen ihmisille, jotka yrittävät lopettaa.
Isossa-Britanniassa meillä on koko maassa vain yksi klinikka, joka on perustettu auttamaan ihmisiä lopettamaan psykiatristen lääkkeiden käytön, ja siinä työskentelee 1,5 ihmistä. Tiedän, että monissa maissa ei ole olemassa mitään erityisiä palveluita. Ihmiset tukevat toisiaan Facebook-ryhmissä. Tuhannet ja taas tuhannet ihmiset useissa Facebook-ryhmissä auttavat toisiaan tekemään sitä, mitä ammattilaisten pitäisi tehdä. Mutta tietämättömyytensä vuoksi he eivät tee niin, koska he ovat nieleneet lääkeyhtiön viestin.
Palaamme takaisin tilanteeseen, jonka kuvailit alussa, jossa niin monet ihmiset yrittävät kertoa lääkäreilleen vieroitusoireista ja saada tukea päästäkseen vähitellen ja hitaasti ja varovasti eroon lääkkeistä, ja heille sanotaan, että ei tämä on todiste siitä, että sinun on jatkettava niiden käyttöä. Itse asiassa meidän on luultavasti lisättävä annostusta, koska masennuksesi tai ahdistuneisuutesi on selvästi palaamassa. Sitä kuvailit. Meillä on vielä pitkä matka kuljettavana, mutta ainakin olemme vahvistaneet sen tosiasian, että sitä on olemassa, mutta että se on yleistä ja usein vakavaa ja pitkäkestoista.
Olemme saaneet samanlaisen vastareaktion tähän. On ollut kaksi tai kolme erittäin huonosti tehtyä katsausta, jotka yrittävät todistaa, että arviomme oli liioiteltu. Ja on ollut katsauksia, joissa on tarkasteltu vain kahdeksan viikkoa kestäviä tutkimuksia ja sanottu, että no, vieroitusoireita ei loppujen lopuksi ole kovin paljon. Mistä he puhuivat? Ja ne päädytään julkaisemaan. Outoa.
Joten kun olemme tässä, minun on korostettava kahta asiaa siltä varalta, että unohdan. Ensinnäkin, ja tiedän, että olisit samaa mieltä tästä, koska olemme sanoneet tämän kuuntelijoille aiemmin, kenenkään ei pitäisi tehdä päätöksiä lääkityksen lopettamisesta tai vähentämisestä yhden podcastin kuuntelun perusteella. Voit mennä hakemaan lisätietoja, lukea lisää tai keskustella lääkityksen määrääjän kanssa, mutta älä muuta mitään yhden podcastin kuuntelun perusteella.
Ja jos ja kun päätät yrittää lopettaa lääkityksen, käydään läpi nopeasti, on olemassa joitakin kultaisia sääntöjä, jotka perustuvat tutkimuksiin. Useimpien ihmisten kohdalla sinulla on paremmat mahdollisuudet lopettaa lääkitys, jos teet sen hyvin hitaasti. Ei kaikilla. Jotkut ihmiset, tiedäthän, olemme kaikki erilaisia. Jotkut ihmiset onnistuvat jotenkin vain heittämään lääkityksen pois ja ovat kunnossa tai se menee hyvin nopeasti kahdessa tai kolmessa viikossa. Useimmilla ihmisillä se kestää viikkoja, kuukausia, joskus vuosia.
Sinun on tehtävä se yksilöllisesti. Älä anna kenenkään kertoa sinulle, että on olemassa taikakaava, kuten pudota 10, 10 ,10 tai leikkaa se puoliksi viikoksi ja lopeta sitten tai mitään sellaista. Sen täytyy olla yksilöllistä omaan tahtiin. Eli se on yritystä ja erehdystä. Kokeile pientä pienennystä. Katso, miten se menee. Jos vieroitusoireet häviävät jonkin ajan kuluttua, kokeile toista pientä pienennystä.
Mutta ole valmis palaamaan takaisin ylös, koska elämäsi jatkuu edelleen. Stressaavia tapahtumia on edelleen meneillään. Joten se ei ole epäonnistuminen. Useimmat ihmiset tekevät sen näin. Hitaasti alaspäin. Olen pahoillani. Minun siksak-tyylini tekee sen noin eikä noin. Ja toinen tieto, jonka Mark Horowitz ja muut ovat vakiinnuttaneet erittäin tärkeässä Maudsley Deprescribing Guidelines kirjassa, jotka on ollut olemassa viime vuodesta lähtien, on se, että sinun on vähennettävä prosenttiosuudella edellisestä annoksesta. Joten jokainen vähennys on pienempi kuin edellinen. Ja se on erityisen tärkeää aivan lopussa.
Ja virhe, jonka monet ihmiset tekevät, on se, että he lähestyvät loppua ja heittävät sen pois. Silloin annosta täytyy vähentää pienemmillä annoksilla aivan lopussa. Eli tässä on vain yleisiä ohjeita. Tästä aiheesta on paljon tietoa verkkosivuillamme, esimerkiksi instituutissa tai kirjassa, josta mainitsin, Maudsley Deprescribing Guidelines, tai netissä on nykyään paljon tietoa tuosta viimeisestä. Tekninen termi sille on hyperbolinen vähennys, jossa käytetään prosenttiosuuksia, ja joskus siihen liittyy nestemäisen muodon yrittäminen tai jotain. Muuten jotkut ihmiset päätyvät leikkaamaan pillereitä ja laskemaan rakeita, mikä on aika hankalaa.
Minusta on aina tärkeää saada perustietoa, koska sitä ei aina saa lääkäreiltä, koska he eivät tiedä, he eivät vielä tiedä. Yritämme saada tätä tietoa vähitellen.
Piia: Joo, on yksi asia, jota haluaisin ehdottaa ihmisille, jos he päättävät lopettaa, ja valmistaudu, tee vieroitussuunnitelma. Yksi lisävinkki, jonka haluaisin antaa, on se, että kun lopetat näiden lääkkeiden käytön ja tunteesi palaavat, mielestäni on hyvä idea puhua läheistesi, perheenjäsentesi, ystäviesi kanssa ja kertoa heille, mitä tapahtuu, että lopetat näiden lääkkeiden käytön.
Koska he voivat pelästyä, kun tunteet nousevat uudelleen pintaan. Se on yksi niistä asioista, joka… onneksi mieheni oli hyvin rauhallinen, kun tunteeni alkoivat nousta uudelleen pintaan. Ja käytännössä hän ei koskaan tiennyt, mitä häntä odotti, kun hän palasi töistä kotiin.
Enimmäkseen itkevä vaimo, minkä tahansa takia mitä olin juuri nähnyt. Esimerkiksi söpöt ankanpoikaset kävelemässä videolla. Olin juuri katsonut ja itkin silmäni päästäni, koska oli aivan liikaa käsitellä näitä söpöjä keltaisia ankanpoikasia.
No niin, ja sitten yksi hauskimmista hetkistä oli se, kun katsoin videon. Jos haluatte mennä katsomaan sen videon, joka sai minut todella itkemään silmät päästäni. Se on, löydätte sen YouTubesta hakemalla ”silent owl flight”. Luulen, että sieltä se löytyy. Pöllö lensi mikrofonin edessä eikä ääniaallossa ollut piikkejä tai mitään sellaista. Se sai minut itkemään.
Joten haluan vain sanoa hyvin selvästi, että valmistakaa myös läheisenne kertomalla heille siitä, että saatan tulla hyvin tunteelliseksi. Saatan tulla tunteellisempi kuin mihin olette tottuneet, varsinkin jos koet puuduttavia vaikutuksia hyvin, hyvin voimakkaasti. Joten mielestäni se auttaa myös valmistautumaan, jotta he eivät pelkää.
John: Erittäin hyviä neuvoja. Erittäin hyviä neuvoja. Kyllä.
LÄÄKEYHTIÖIDEN VAIKUTUS
Piia: Vielä yksi lisähuomautus siihen, mitä aiemmin mainitsit lopetusoireyhtymästä. Yksi asia, jossa tunsin itseni petetyksi lääkkeissä, oli markkinoinnin, asemoinnin ja brändäyksen määrä, joka näihin lääkkeisiin sisältyy, kuten se, miten nämä psykiatriset lääkkeet asemoidaan ja miten niistä puhutaan.
Se oli yksi niistä asioista, jotka olivat minulle erittäin pettymys, ettei se ollut niin tieteellistä kuin olin luullut. Kyse oli enemmän markkinoinnista, myynnistä, brändäyksestä ja tästä asemoinnista, kuten meidän täytyy erottautua bentsodiatsepiineista, joten meidän on kutsuttava sitä jotenkin eri nimellä kuin riippuvuus tai jokin muu. Joten lopetusoireyhtymä se olkoon.
John: Joo. Lääkeyhtiöt ovat selvästi syyllisiä monella tapaa, mutta samaan aikaan he vain tekevät työtään. Heidän tehtävänsä on maksimoida voitto osakkeenomistajilleen. Ja kuten minkä tahansa yrityksen, joka yrittää myydä jotain, heidän mainoksensa eivät ole totta. Emme me oikeasti usko, että pesuaine pesee vaatteet valkoisemmiksi kuin valkoiset?
Ja me hyväksymme,että he ovat vain yritys, joka puhuu hölynpölyä myydäkseen meille asioita. Ja he tekevät sitä valitettavasti myös lääketieteen maailmassa. Joten turhautumiseni ei oikeastaan kohdistu niinkään heihin, vaikka olisi mukavaa, jos he olisivat hieman eettisempiä, vaan psykiatrian ammattikuntaan, joka on unohtanut, mikä on oikea raja lääketieteellisen tieteenalan ja voittoa tavoittelevan teollisuuden välillä.
Tietenkin on oltava vuorovaikutuksessa, mutta on oltava rajat ja standardit, ja on oltava tieteellinen ja eettinen eikä vain toisteta lääkeyhtiöiden sanomaa. Mutta seuraa rahaa. Lääkeyhtiöt ovat heittäneet niin paljon rahaa ammattijärjestöihin ja tutkimuslehtiin, jotka kaikki julkaisevat lääkeyhtiöiden mainoksia. Amerikassa koko neuropsykofarmakologian tiedekunta on lääkeyhtiöiden omistuksessa. Kyse ei ole vain yhden professorin nimittämisestä sinne. He omistavat osan tiedekunnista.
Suurin osa jatko-opinnoista Amerikassa lääkäreiden valmistumisen jälkeen on lääkeyhtiöiden rahoittamaa ja ylläpitämää. He ovat kadottaneet rajan itsensä ja voittoa tavoittelevan teollisuuden välillä. Se heidän on palautettava, ennen kuin he voivat saada takaisin yleisön luottamuksen. Uskon, että psykiatrian piirissä on monia psykiatreja, jotka yrittävät tehdä niin, ja he ovat erittäin turhautuneita ammattijärjestöihinsä, jotka eivät ota asianmukaista kantaa lääkeyhtiöihin kaiken sen rahan takia, josta he hyötyvät.
Tiedän, että tämä on pelkistys, mutta tiedäthän useimmilla alueilla, jos haluat tietää, mitä tapahtuu, seuraat rahaa, eikö niin? Ja pelkäänpä, että se pitää paikkansa tällä alalla. Ja vaikka ajattelemmekin toimivamme näyttöön perustuvassa maailmassa, pelkäänpä, että psykiatria ei ole sitä. Hieman saarnaavaa. Anteeksi.
LOPUKSI
Piia: Luulen, että meiltä on loppumassa aika tässä jaksossa. Ja seuraava jaksomme on muutaman kuukauden kuluttua. Ehkä toukokuussa, ja aiheemme on antipsykootit. Joten jatkamme tätä sarjaa, ja meillä on ainakin psykoosi ja mielestäni vaihtoehdot myös suunnitelmissamme tulevaisuutta varten.
Ja haluaisin sanoa katsojillemme, että jos pidät näistä jaksoista, vaikka nämä ovat haastavia aiheita ja mielestäsi näistä aiheista pitäisi keskustella enemmän, jaa tämä jakso ystävillesi ja kerro ihmisille, että kyseenalaistamme mielenterveyden lääketieteellisen mallin.
Mielestäni tämä on meille todella tärkeä keskustelunaihe ja ihmisten on hyvä todella ymmärtää ongelmat, joita meillä on, kun käytämme tätä nykyistä ajattelutapaa, ja miksi tarvitsemme paradigman muutoksen mielenterveydessä. Onko jotain mitä haluaisit sanoa lopuksi?
John: No, kyllä, vain muistuttaakseni ihmisiä, etteivät he lopettaisi lääkkeiden ottamista tai vähentäisi niitä tämän podcastin takia, ja myönnän, että jotkut ihmiset kokevat nämä lääkkeet hyödyllisiksi.
Ja vielä kerran muistuttaakseni, että jos aiot lopettaa, tee se hyvin hitaasti ja varovasti omalla tavallasi ja hyvin hitaasti aivan lopussa. Ja vain kiittääkseni sinua Piia, että järjestit tämän kaiken. Nautin todella keskustelusta kanssasi. Mielestäni on todella tärkeää, että ihmiset käyvät näitä keskusteluja. Joten kiitos paljon, että pyysit minua ja järjestit kaiken tämän. Arvostan sitä.
Piia: Ja kiitos. Arvostan aikaasi, ja että käytit aikaasi täällä kanssani keskustellaksesi näistä aiheista. Ja nyt lopetetaan tältä päivältä. Hei hei.
John: Hei hei.
Sinua voisi kiinnostaa myös: Psykiatriasta, diagnooseista, ihmisyydestä – Vieraana Jani Kajanoja [https://blogi.astettaparempielama.fi/psykiatriasta-diagnooseista-ihmisyydesta-vieraana-jani-kajanoja/]
Oletko jo tutustunut maksuttomaan TOIVOA TOIPUJAN POLULLE [https://astettaparempielama.fi/toivoa-toipujan-polulle] -sähköpostikurssiin?
[https://blogi.astettaparempielama.fi/wp-content/uploads/2024/02/toivoa-toipujan-polulle-1-1024x536.jpg]https://astettaparempielama.fi/toivoa-toipujan-polulletoivoa toipujan polulle
* https://www.facebook.com/sharer/sharer.php?u=https%3A%2F%2Fblogi.astettaparempielama.fi%2Fmita-sinun-taytyy-tietaa-masennuslaakkeista%2F
* https://twitter.com/share?url=https%3A%2F%2Fblogi.astettaparempielama.fi%2Fmita-sinun-taytyy-tietaa-masennuslaakkeista%2F&text=Mit%C3%A4%20sinun%20t%C3%A4ytyy%20tiet%C3%A4%C3%A4%20masennusl%C3%A4%C3%A4kkeist%C3%A4%20%7C%20Professori%20John%20Read
* ?body=https%3A%2F%2Fblogi.astettaparempielama.fi%2Fmita-sinun-taytyy-tietaa-masennuslaakkeista%2F&subject=Mit%C3%A4%20sinun%20t%C3%A4ytyy%20tiet%C3%A4%C3%A4%20masennusl%C3%A4%C3%A4kkeist%C3%A4%20%7C%20Professori%20John%20Read
* https://getpocket.com/save?url=https%3A%2F%2Fblogi.astettaparempielama.fi%2Fmita-sinun-taytyy-tietaa-masennuslaakkeista%2F&title=Mit%C3%A4%20sinun%20t%C3%A4ytyy%20tiet%C3%A4%C3%A4%20masennusl%C3%A4%C3%A4kkeist%C3%A4%20%7C%20Professori%20John%20Read
* https://api.whatsapp.com/send?text=https%3A%2F%2Fblogi.astettaparempielama.fi%2Fmita-sinun-taytyy-tietaa-masennuslaakkeista%2F%20Mit%C3%A4%20sinun%20t%C3%A4ytyy%20tiet%C3%A4%C3%A4%20masennusl%C3%A4%C3%A4kkeist%C3%A4%20%7C%20Professori%20John%20Read
The post Mitä sinun täytyy tietää masennuslääkkeistä | Professori John Read [https://blogi.astettaparempielama.fi/mita-sinun-taytyy-tietaa-masennuslaakkeista/] appeared first on Astetta parempi elämä [https://blogi.astettaparempielama.fi].
Reacties
0Wees de eerste die een reactie plaatst
Meld je nu aan en word lid van de Astetta parempi elämä Podcast community!