Elämisen taito
Kialla on uusi tavoite ennen nelikymppisiä, eikä se ole puolimaraton. Puhutaan sisäisestä turvasta - mitä se on, miten se näyttäytyy, ja miten sitä voisi rakentaa ja vaalia? Puhutaan myös itsemyötätunnosta ja siitä, miten voisi oppia enemmän luottamaan itseensä.
51 afleveringen
Reacties
23Itsemyötätuntoon liittyen tulee mieleen aina tämä Eeva Kilven runo: Nukkumaan käydessä ajattelen: Huomenna minä lämmitän saunan, pidän itseäni hyvänä, kävelytän, uitan, pesen, kutsun itseni iltateelle, puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, kehun: Sinä pieni urhea nainen, minä luotan sinuun. 🧡
Tää runo on ollut mun inspiraatio ja ihan mallinnus siitä, mitä aloin muuttaa omassa elämässä, kun aloin kysyä, mitä minä tarvitsen nyt. Ihana, vahva, herkkä runo jolla oli muhun suuri vaikutus. Mutta se vaikutus alkoi vasta vuosia runon lukemisen jälkeen, kun olin valmis❤️
Tämä runo on ollut myös mulle tosi tärkeä ja inspiroiva ❤️
Olipas taas tärkeä aihe. Kovasti koin samaistumista Kian kanssa. Onneksi Eeva terapioi ja laittoi asioita oikeisiin mittasuhteisiin. Kiitos
Kiitos jälleen, älkää koskaan lopettako tätä podia🤍
Ajattelin juuri aivan samaa. Voisin kuunnella näitä ihanaa kahta naista alati. ❤️❤️
Ihana jakso jälleen - kiitos kun keskustelette ja reflektoitte itseänne ja toisianne avoimesti mutta lempeydellä ja empatialla💛
Itselle tehtyjen lupausten pitäminen on ajatus, joka minullekin on jäänyt mieleen ja tavoitteeksi itselleni sieltä aiemmasta jaksosta. Se onkin yksi ihanista asioista tässä podissa, että asioita tarttuu pitkäksi aikaa/pysyvästi.
Ihana aihe! Oon eri mieltä siitä että ajatus että pärjäisi yksin vaikka kaikki muut hylkäisivät ei kerro vahvasta sisäisestä turvasta. Se korostaa meidän kulttuuria jossa itse on pärjättävä. Monesta asiasta samaa mieltä mutta tämä porautui ja jäin pitkään miettimään
Hyvä näkökulma!
Heippa! En tarkoittanut että ihminen ei tarvitsisi muita ihmisiä tai että maailmassa pitäisi pärjätä yksin, vaan ehkä enemmän sitä että jos joku tietty ihminen lähtee tai jokin tietty ihmissuhde päättyy (tavalla tai toisella), niin tietää että oma maailma ei romahda siihen. ❤️
Ihana aihe! 🪁 Oma sisäisen turvan tunteeni liittyy vahvasti ihmisiin ja turvaverkkoon ympärilläni. Ulkomaille muuttaneena koin aluksi paljon turvattomuutta, kun en tuntenut suurkaupungista ketään. Minulla oli paljon pelkoja ja ”mitä jos” tuntemuksia. (Samaistun Kian ajatuksiin ja tuntemuksiin!) Mutta löydettyäni ihanan ystäväpiirin ja kumppanin, lämmin turvan tunne palasi ja samalla stressitasot laskivat❣️
Kiitos tästä jaksosta ja vertaistukihalit Kialle. ❤️ Mä oon ihan samanlainen. Analysoin aivan kaikkea, koen turvattomuutta ja otan asiat aina tosi raskaasti. Yritän myös aina todistaa muille itseäni ja selittelen tekemisiäni. Paljon on tultu eteenpäin pahimmista ajoista, mutta stressi ja maailman epävarmuus saa helposti nämä asiat edelleen pinnalle. Uskon, että koko ajan opin ja elämä on päivä päivältä helpompaa, mutta tärkeintä on se, että hyväksyy, että ajatuksia tulee ja menee. 🙏❤️
Mä oon tänä kesänä sanonut useammalle ihmiselle (ystävälle, puolisolle, äidille…), että meidän perhe ei ole se, joka katsoo sääennusteesta, voiko olla kivaa!
Mahtavasti sanottu!
Kiitos tästäkin ihanasta jaksosta 💛 Itse olen viime aikoina miettinyt, että epävarmuuden sietäminen on yksi tärkeimmistä taidoista elämässä
Samaa mieltä 💗
Ihana ja tärkeä jakso 🥰
Teidän podi on❤️
Suosittelen Ronnie Grandellin kirjaa Itsemyötätunto. Kirjassa on mm. erilaisia harjoituksia itsemyötätunnon vahvistamiseksi :)
Tää oli todella ihana jakso! ❤️ Mä pidän oman sisäisen turvan kannalta tärkeänä, että olen oppinut olemaan itseni puolella, kun ennen menin miellyttämisen edellä. Edelleen minun pitää opetella omia rajojani ja sietämään epävarmuutta ja etten voi olla kaikille kiva tyyppi eikä minun tarvitsekaan. Myös omat rutiinit luovat minulle sisäistä rauhaa ja turvaa.
Huomasin yks pv töissä, että lyttään itseäni alaspäin. Saatan jopa kehua itseäni, mutta seuraavassa lauseessa ammun kehun alas. Ihan kamala tapa, josta mun pitäis päästä eroon.
Huomaaminen on jo puoli voittoa ❤️
Itsemyötätuntoon liittyen tulee mieleen aina tämä Eeva Kilven runo: Nukkumaan käydessä ajattelen: Huomenna minä lämmitän saunan, pidän itseäni hyvänä, kävelytän, uitan, pesen, kutsun itseni iltateelle, puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, kehun: Sinä pieni urhea nainen, minä luotan sinuun. 🧡
Olipas taas tärkeä aihe. Kovasti koin samaistumista Kian kanssa. Onneksi Eeva terapioi ja laittoi asioita oikeisiin mittasuhteisiin. Kiitos