Rintalan perhe
Tässä jaksossa puhutaan lasten kasvatuksesta – odotuksista, todellisuudesta ja niistä tilanteista, joissa näkemykset eivät kohtaa. Puhutaan avoimesti meidän omista ajatuksista kasvatukseen liittyen: – kohtaako meidän arvot kasvatuksessa – mitkä asiat ovat meille ei-neuvoteltavissa – uusperheen haasteet ja kahden kodin erilaiset säännöt – tiukka vs lempeä kasvatus – kuunteleminen vs kurinpito – ristiriidat kasvatuksessa ja niiden vaikutus parisuhteeseen Tämä jakso avaa rehellisesti sitä, millaisia ristiriitoja kasvatuksessa voi tulla. Uusi Rintalan perhe -jakso ilmestyy keskiviikkoisin. IG: @rintalanperhe @roosaeveliinaa
14 Episoder
Kommentarer
21Mua häiritsee, kun tosi usein puhutaan sun lapsista ja sit tää yksi meidän yhteinen. Meillä uusio perhe ja ei ole sun, mun ja meidän lapsia. Olemme perhe ja kaikki samalla viivalla. Ja todellakin niin biologinen kuin bonus vanhempi osallistuu ihan kaikkeen, niin ruoan tekoon kuin kihomato lääkkeiden hakuun tai maksuun, harrastuksiin, kavereiden synttäreille ja päiväkotiin viemiseen. Mun mukana tuli myös lapset. Olen myös ollut pitkässä suhteessa jossa minulla oli bonus poika. Vein hänet joka
Aamu päiväkotiin 8, vaikka itse menin töihin aikasintaan 10. En halunnut että hän joutuu menee 6 sinne, jolloin ex meni töihin. Näin se vain menee, miehen mukana tuli poika ja hänestä vastuu
Niinpä. Sama meillä, että lapset vei päiväkotiin se, joka myöhemmin meni töihin ja haki joka ensin pääsi. Erityislasta kuskasi kuntoutukseen kumpi paremmin ehti. Ei oikeastaan muuta vaihtoehtoa edes mietitty. Kun samaan talouteen siirryttiin se oli kaikki tai ei mitään tyyppinen ratkaisu. Toki ei varmasti kaikilla toimi niin, mutta jaettu vastuu myös yhdistää perhettä.
Olipas kurjan syyllistävä sävy viestissä. Ei bonusvanhemman tarvitse ottaa kuin biologisen vanhemman roolia. Ei ole mitään velvollisuuksia kantaa yhtälailla vastuuta lapsista.
Sulla on ihailtava tapa toimia mutta se ei sano sitä etteikö toisissa talouksissa voitaisi toimia eritavalla✌🏻 puhun niin jotta kuulijan on helpompi eritellä kenestä juuri nyt puhutaan.
Anteeks mutta pakko huomauttaa: Lapsilla voi myös olla aistiyliherkkyyttä/muuta erityisherkkyyttä, jonka vuoksi ruoka voi tuntua todella inhottavalta suussa/kurkussa, tai todella maistua epämiellyttävän voimakkaalta tai muuten maku olla epämiellyttävä juuri näistä herkkyyksistä johtuen. Ymmärrän teidän pointin ja oon samaa mieltä, että jos ei ole näitä ongelmia, niin tottakai lapsi syö sen mitä annetaan. Mutta haluan sanoa tästä, koska joillekin ruoan koostumus voi ihan oikeasti tuottaa ->
pahoinvointia tai oksennusrefleksin. Olkaa itsekin herkkiä huomaamaan merkkejä tällaisesta, jos on liian ankara sellaiselle ihmiselle, tuloksena voi hyvinkin olla syömishäiriö. Itsellä lapsuudesta juontuu tapa, että aina jää viimeinen suupala syömättä, koska se tuntuu ylivoimaiselta. Vanhemmat painottaneet aina, että syö lautanen tyhjäksi, ei pöydästä ennen kuin olet syönyt.
ehkä tässä myös se, että luottaako siihen, että lapsi osaa itse arvioida, milloin vatsa on täynnä. Ei lapsi opikkaan sitä, jos vanhempi tekee sen puolesta. 😙
Meidän tapauksessa kyse on yksinkertaisesti siitä, ettei lapset halua kokeilla uusia ruokia ja herkut maistuisi enemmän kun ruoka.
Jep, tää kohta muakin alko ärsyttää todella paljon! Kannattaa googlata ARFID ja oppia asiasta lisää!
Olis kyllä kiva kun eve ei kokoajan puhuisi päälle..
Ymmärrän täysin Jonin näkökulman että eron ja isojen muutosten jälkeen, ei ole halunnut olla niin ankara kuin ennen ja on kokenut haluavansa hellyytellä lapsia esim. herkuilla. Ero on suuri muutos lapsille ja sitä on vaikeaa käsittää ulkopuolisena, myös se että kuvioon tulee heti uusi aikuinen voi olla lapsille tosi kuormittavaa ja jos se Jonin sanojen mukaan ei ole lähtenyt hyvällä suhteen rakentamisella lapsiin heti alusta alkaen, lapsista varmasti on tuntunut vielä enemmän raskaammalle.
Lapset on voineet kyllä todella hyvin kokoajan. Myös even ja lasten suhde on ollut alusta saakka hyvällä pohjalla mutta se mistä jaksossa puhun, liittyy enemmänkin siihen kuinka kukkaisia ajatuksia olen itse maalaillut omassa päässä siitä miten asioiden pitäisi mennä mutta todellisuus ei ole aina ihan juuri sellainen kuin toivoisi ja myöhemmin ymmärtänyt asian, kun toinen ei kuitenkaan ole heidän biologinen äiti.
Olipa mielenkiintoinen jakso! Kiitos 🙏🏻 Yllätyin eniten jakson avauksesta, jossa kysyttiin ajatusta nykykasvatuksen ja aiempien kasvatustyylien erosta, kun ajattelen, että tänä päivänä ollaan niin paljon viisaampia ja parempia tosi monissa teemoissa, ja Joni sanoi, että pää eellä puuhun ollaan menossa. 😄 Ymmärrän tietyllä tavalla tuon, että esimerkiksi kouluissa on haasteita lasten käyttäytymiseen liittyen, mutta se parempi puoli nykykasvatuksesta jäi kyllä kokonaan huonomman varjoon.
Suosittelen Becky Kennedyn kirjaa Good Inside, suomennettuna Vahva vanhemmuus. Se on mullistanut itseltä aivan täysin kasvatusajatuksia ja nimenomaan avannut sitä, miten pitää lasten vaatimat rajat ja myös kohdata lapset ja heidän tunteensa. 😊
En sano etteikö nykymallissa ole paljon hyvää ja paremmin kuin ennen, mutta se kuinka paljon lapsille annetaan valtaa käyttäytyä oman päänsä mukaan häiritsee omasta mielestä lapsen kasvua ja oppimista jo itsessään.
Tosi hyvä nosto auktoriteetista ja kunnioittamisesta sekä nykylasten/nuorten käytöksestä!! aivan käsittämätöntä toimintaa näkyy ympärillä.
Tää oli hyvä jakso❤️🫶🏻 sai paljon miettimään myös oman lapsen kasvatusta, mut autto myös ymmärtää omaa kumppania, jolla lapsi aiemmasta suhteesta
Olenko ainoa jota ihmetyttää miksi pitää asua niin kaukana vanhempien lapsien äidistä?🤔 harrastuksiin liittyen..
Lasten äiti saa milloin vain muuttaa vaikka naapuriin asumaan mutta elämä saattaa viedä vähän erisuuntiin😂
Samaa ihmettelin minä. Jos kyse nyt vieläpä vuokrakämpästä niin miksi niin kaukana lapsien toisesta kodista. Hullua ton Jonin ajaa pitkiä välimatkoja. Ihmettelen myös että Eve ja ex-vaimo eivät ole koskaan tavanneet. Luulisi aika normia olevan tavata jos toisen äidin lapsista pitää huolta.
Mua häiritsee, kun tosi usein puhutaan sun lapsista ja sit tää yksi meidän yhteinen. Meillä uusio perhe ja ei ole sun, mun ja meidän lapsia. Olemme perhe ja kaikki samalla viivalla. Ja todellakin niin biologinen kuin bonus vanhempi osallistuu ihan kaikkeen, niin ruoan tekoon kuin kihomato lääkkeiden hakuun tai maksuun, harrastuksiin, kavereiden synttäreille ja päiväkotiin viemiseen. Mun mukana tuli myös lapset. Olen myös ollut pitkässä suhteessa jossa minulla oli bonus poika. Vein hänet joka
Anteeks mutta pakko huomauttaa: Lapsilla voi myös olla aistiyliherkkyyttä/muuta erityisherkkyyttä, jonka vuoksi ruoka voi tuntua todella inhottavalta suussa/kurkussa, tai todella maistua epämiellyttävän voimakkaalta tai muuten maku olla epämiellyttävä juuri näistä herkkyyksistä johtuen. Ymmärrän teidän pointin ja oon samaa mieltä, että jos ei ole näitä ongelmia, niin tottakai lapsi syö sen mitä annetaan. Mutta haluan sanoa tästä, koska joillekin ruoan koostumus voi ihan oikeasti tuottaa ->