Elämisen taito
Kateus, tuo kielletty ja kamala tunne! Tässä jaksossa puhutaan rehellisesti kateudesta - millaisia asioita tai ihmisiä kadehdimme? Kateus ei ole pelkästään pahasta, vaan se voi myös opettaa ja inspiroida. Puhutaan myös siitä, pelottaako kateuden kohteeksi joutuminen ja jaetaan kokemuksia siitä, miten kateus on vaikuttanut ihmissuhteisiin.
42 episoder
Kommentarer
26Olen kateellinen ihmisille joilla on hyvä mielenterveys. Pitkään masennuksesta ja ahdistuksesta kärsineenä se tuntuu erikoiselta, että on oikeasti ihmisiä jotka eivät kokoajan joudu taistelemaan siitä et jaksaa pysyä hengissä.
Erityisesti uupuneena huomaan kadehtivani vapautta. Mietin vapaa-ajanasuntoa lähes maanisesti, koska siitä on tullut minulle vapauden symboli. Jos joku pitää hieman taukoa töistä, olen haljeta kateudesta! Tuntuu muutenkin, että nykytyöelämässä resurssit on höylätty niin paperinohuiksi, että firmoihin, laitoksiin ja organisaatioihin syntyy kateuden ja kyttäilyn kulttuuria, joka muuttuu helposti katkeruudeksi, ja lopulta syynätään, kuka saa mitäkin ja kenen ei tarvitse tehdä jotain. 😅
Ehkä eniten kadehdin ystäväporukoita, joiden kanssa järjestetään vaikka saunailtoja. Unelmien täyttymys olisi jos minulle järjestettäisiin joskus yllätyssynttärit. Tällaisia ihmissuhteisiin liittyviä asioita kadehdin vaikka minulla on ystäviä ja läheisiä. Samalla jotkut ihmiset ovat ihailleet kuinka läheinen olen sisarusteni kanssa ja järjestämme usein arkistakin tekemistä yhdessä; ulkoilua ja ruokailua. Eli minullakin on jo tällaista ja silti kadehdin muiden ystäväporukoita. Voi ihminen.
Ajatuksia herättävä jakso ja jotenkin sopivaan saumaan itselle! ❤️ Hei olipa myös ihanaa ja mielenkiintoista kuulla Kian suhtautumisesta vastuullisuusasioihin ja arvomaailman ristiriitaisuuksista mm. lentäminen, tästä elämän kulmasta tässä maailman ajasta nousevista isoista haasteista ja mihin yksilö voi vaikuttaa olisi mielenkiintoista saada ihan omakin jakso 🫶🏻 nousi arvostus myös isosti, harvat vaikuttajat tuntuu nostavan vastuullisuusnäkökulmia laajemmin esille. ☺️
Mä en ole ikinä ymmärtänyt miksi kateutta hävetään niin paljon 🤔 mä olen aina sanonut suoraan ihan ystävillekin jos olen jostain ollut kateellinen. Ja olen sitä usein, varsinkin nyt kun en ole tyytyväinen omaan elämääni, niin kadehdin päivittäin muiden taloudellista tilannetta, parisuhdetta, uraa tai ulkonäköä. Mutta eihän se tarkoita sitä, että haluaisin heille pahaa, vaan nimenomaan sitä että toivoisin itselleni samaa.
Kadehdin ihmisiä, joilla on ainakin näennäisesti upea ura, draivia ja energiaa tehdä ja saavuttaa asioita. Olen korkeakoulutettu, mikä on saavutus sinänsä, mutta yhtä tyhjän kanssa kun on liian uupunut edes tavoittelemaan mitään unelmia. 😅 Olen ollut pitkään sinkku ja sinut sen kanssa enimmäkseen, mutta heikkoina hetkinä huomaan kadehtivani käsi kädessä kulkevia pariskuntia, mutta onneksi kateus kestää sen muutaman sekunnin kunnes palaan taas maan pinnalle😂
Moni meistä käyttää murto-osan potentiaalistaan ja se on usein syynä et toiset saavuttaa enemmän. Me ihmiset ollaan myös erilaisia luonteeltamme. Mä en pysty istumaan pitkään tekemättä mitään ja kun koko ajan puuhailee kaikkea, niin saa myös paljon aikaan. Päälle vielä utelias mieli ja vahva lapsesta saakka ruokittu itseluottamus, että osaan mitä vaan, kunhan vähän perehdyn siihen. Mä itse kadehdin ihmisiä, jotka osaa rauhoittua ja levätä! 😁
Tämä olisi voinut olla mun kirjoitus. Ja siis vika lause on naulan kantaan!!
Lapsena koin syvää kateutta ystävääni kohtaan, koska hän sai kaikki hienot Barbie-tuotteet. 80-luvun alussa alkoi kauppoihin ilmestyä erilaisia Barbie-tuotteita; huonekaluja, autoja, teemavaatteita, hevosia. Hinnat olivat hulpeat! Nyt kun kotitalon ullakolta löytyi oma ”vaatimaton” Barbie-kokoelmani, ymmärsin, että olenkin ollut melkoisen onnekas pikkutyttö…isäni oli nikkaroinut minulle kauniita Barbin huonekaluja ja äitini ommellut vaatteita🤩 Täysin uniikkeja, handmade-tuotteita😉
Eniten kadehdin ihmisiä, jotka saa isoa tuntiliksaa. Olisi ihanaa tehdä vähän töitä isolla palkalla. Olisi enemmän vapaa-aikaa ja vapautta tehdä asioita esim lähteä vaan reissuun vkl miettimättä lentolippujen tai hotellien hintaa.
Viimeiset vuodet kateus on pyörinyt muiden terveyden ja jaksamisen ympärillä. Long-covid ja oheissairaudet on vienyt harrastukset ja normaalin elämän. Kateellisena kuuntelee kuinka ystävät jaksaa urheilla ja puuhailla vaikka mitä kun itse joutuu laskelmoimaan millon on tarpeeksi voimia pestä hiukset.
Ystävistä olen kateellisin. Sellaisista läheisistä ystävistä. Ja koulutustasosta. Oon aina kokenut, et musta ei oo opiskelemaan ja en ole pärjännyt ammattikorkean pääsykokeissa.
Kiitos tästä jaksosta! ❤️ Sai ajattelemisen aihetta ja käsitin enemmän taustoja mistä omat kateuden tunteet pohjimmiltaan kumpuavat. Itselläni on lukuisia kokemuksia nuoruudesta lähtien missä vieressä olevaa kaveria kehutaan kauniiksi ja minut jätetään huomiotta. Sama jatkuu tavallaan nykyään somessa. Sen lisäksi, että on oma tehtäväni käsitellä näitä tunteita, toivoisin, että jokainen pohtisi omaa käytöstään ja millä perusteella huomioi ja arvottaa muita.
Mulla on tosi monet asiat hyvin ja kateutta tunnen joskus urakehitysasioista, mutta useammin ja kovasti esimerkiksi siitä, että joku on vaivautunut lähteä hiihtämään tai luistelemaan. Voin siis itsekin mennä, mutta elämässä on paljon muutakin ja jää helposti menemättä. Kuulostaa, ettei ole edes mikään oikea asia (ja 100% onkin first world problem), mutta siis olen ihan tuskassa välillä noista.😂 Siitä myös tunnen kateutta, että ihmiset saavat ajatukset hetkeksi tauolle.
Loistavasti sanottu, et kateus on parhaimmillaan peili🪞 kateushan voi olla ensimmäisiä sysäyksiä upeille elämänmuutoksille ja sinällään jopa tarpeellinen tunne käydä läpi
Tunnistan täysin Kian ajatukset kateuteen ja tahattomaan lapsettomuuteen liittyen. En ole ikinä ollut kateellinen ihminen mutta kateus lapsettomuuteen liittyen on ollut välillä niin raastavaa ja syvää, että on pelottanut muuttuuko sitä katkeraksi ihmiseksi. Onneksi aika on helpottanut käsittelemään kateuden tunteita ja ihanaa, että edelleen itsellä on haave ja toive, että omakin unelma lapsesta vielä toteutuu ✨️🫶🏽
Ostimme viime vuonna puolison kanssa asunnon, josta pidän kovasti. Nyt kaksi hyvää ystävää ovat ostaneet/ostamassa taloja, ja huomaan olevani heille kateellinen. Päätimme itse ettemme halua omakotitaloon ja olen edelleen sitä mieltä, mutta tavallaan kuitenkin haluaisin. Onneksi pystyin sanomaan molemmille kateudestani ja olemaan silti heidän puolestaan iloinen, kyllä helpottaa!
Suurinta kateutta aiheuttaa toisten ympärillä olevat ystäväpiirit. Mulla on rakas puoliso ja hyvät välit sisaruksiin ja vanhempiin, mutta ne on kaukana. Läheinen ystäväpiiri puuttuu kokonaan ja se aiheuttaa välillä riipaisevaa kateutta, ihan pienetkin jutut. Ystävänpäivänä ainoa joka muisti, oli oma puoliso...
Tää vois olla mun kirjoittama. Oon huomannut, että kadehdin heitä, joilla läheiset asuu lähellä, on hyvä tukiverkko ja/tai ystäväporukka, jonka kanssa jakaa arkea. Ehkä se oma porukka vielä löytyy. ✨️
Kateutta herää joiden monista läheisistä ihmissuhteista. Vaikka en itse ole ystävätön ja puolisokin löytyy. Ehkä johtuu siitä mitä itse on menettänyt. 🤔
Ja pakko myös sanoa että nämä stereotypiat kateellisista naisista ja rehdeistä miehistä särähti myös pahasti korvaan. Taitaa nyt olla puhujaan päässä enemmän. Ja ei ilmeisesti kokemusta miesvaltaisista aloista..
Ilmaisin ajatukseni huonosti, kuten podissakin kuulit miten reagoin Eevan vastaukseen. Tarkoitin viitata yhteen keskusteluun, jonka kävin ystäväni kanssa ”miesten saunailtoihin” liittyen. Minulla ei ole omaa kokemusta miesvaltaisista aloista, joten kyse ei ollut laajemmasta arviosta. Ihan vain keskeneräistä ja avointa pohdintaa.
Hyvä jakso, sain paljon ajateltavaa ja auttoi omien kateuden tunteiden käsittelyä. Kiitos 🩷
Nuorempana olin huomattavasti enemmän kateellinen kuin ikää karttuessa. Raha, ura ja mammona on niin toisarvoista terveyden ja tasapainon rinnalla❤️ tärkeintä on olla onnellinen ja terve🥰
Ajattelen että on vähän liki asiat toisiaan kateus ja oma suru, tai ne on omalla kohdalla olleet jossakin asiassa yhtä. Taas joku kateus on helppo sanoa ääneen.
Puhuitte paljon menestymisestä avaamatta mitä se teille tarkoittaa, olisi kiinnostava sellainen jakso missä pohtisitte mitä menestyminen on😊 Jos esim rikas mutta tosi stressaantunut ei ole kadehdittava, onko hän menestynyt? Itse ajattelen että ei💭
Olen kateellinen ihmisille joilla on hyvä mielenterveys. Pitkään masennuksesta ja ahdistuksesta kärsineenä se tuntuu erikoiselta, että on oikeasti ihmisiä jotka eivät kokoajan joudu taistelemaan siitä et jaksaa pysyä hengissä.
Erityisesti uupuneena huomaan kadehtivani vapautta. Mietin vapaa-ajanasuntoa lähes maanisesti, koska siitä on tullut minulle vapauden symboli. Jos joku pitää hieman taukoa töistä, olen haljeta kateudesta! Tuntuu muutenkin, että nykytyöelämässä resurssit on höylätty niin paperinohuiksi, että firmoihin, laitoksiin ja organisaatioihin syntyy kateuden ja kyttäilyn kulttuuria, joka muuttuu helposti katkeruudeksi, ja lopulta syynätään, kuka saa mitäkin ja kenen ei tarvitse tehdä jotain. 😅