Hanna Tikander
Ernan kanssa käydystä keskustelusta inspiroituneena jäin miettimään yhtä asiaa: miksi asiat, joita joskus pidin vetovoimaisina, ei tunnukaan enää rakkaudelta? Mä luulen, tai tiedän, että mussa on ollut pitkään joku osa, joka on janonnut epävarmuutta. Ihmisiä, joita piti vähän tavoitella. Ihmisiä, joiden kanssa ei ollut koskaan täysin varma: haluaako toi oikeasti olla mun kanssa? Tässä minijaksossa mä pohdin sitä, miksi joskus kaikkein voimakkain kemia ei välttämättä olekaan yhteensopivuutta. Miksi intensiivisyys ja rakkaus voi mennä sekaisin. Ja miksi turvallisuus tuntui joskus tylsältä, mut ei tunnu enää. Puhun myös siitä, miten raskaus on muuttanut mun ajatuksia kumppanuudesta, turvasta ja siitä kuuluisasta lauseesta: "Huolehdi kenen kanssa hankit lapsia."
217 episodes
Comments
7”I’m healing bitches” oli mun lempparikohta🤣❤️ oli niin aito, ja ku oon 95% varma et heitin saman kommentin jollekkin tänä keväänä kun itse sisäistin olevani parisuhteessa viimein ihmisen kanssa jonka kanssa mun hermosto saa levätä ja toipua❤️🩹 eli vastaus kysymykseen on että tänä alkuvuonna/keväänä tajusin itse konkreettisesti että I’M HEALING BITCHES😍
Samaistun! Sinällään hauska kuulla sun tilanteesta, kun itellä on ollu aiemmin ihan sama juttu. Siis, et ennen veti lähelle ei-sopivia tyyppejä, ja kun olin 32, tapasin mut nyt aviomiehen, joka oli sillon 24. Nyt 8 vuotta myöhemmin meillä on kaks lasta ja ihan paras parisuhde. Mun mies on myös aivan sairaan hyvä isä ja kumppani. Mun mielestä tärkein päätös mitä elämässä pitää tehdä on se et kenen kanssa niitä lapsia yrittää saada/saa. Turvallisuuden tunne on tärkeintä, etenki jos tulee lapsia.
Samaistun. Esikoisen odotus avasi samat ajatukset, nyt kolmen pienen äitinä hoivaan lasteni lisäksi omaa sisäistä lastani, ja kaikki on ”viimein hyvin”. Suosittelen muuten lukemaan Inka Ikosen Sinussa näen minut, avasi paljon patoja aiheen tiimoilta, upea teos. Onnea odotukseen ja kiitos podista.❤️
Samaistun ❤️ itselle suurin haaste on ollut omat ajatukset ja yliajattelu ja siitä johtuva ahdistus. Nyt pikkuhiljaa alkaa tuntumaan siltä monien ja monien vaiheiden jälkeen että tässä se kaikki tärkein on koko ajan ollut
+ sosiaalinen media on lyönyt vaan bensaa liekkeihin ahdistuksen kanssa vaikka tiedostaa että ei tunne ihmisiä eikä tiedä heidän elämästään mitään, silti nyt alkaa todella sisäistämään kuinka suuresti se on itseen vaikuttanut
Ihana Hanna🩷 kaikkea hyvää sun kevääseen ja kesään!!
Samaistun tähän tosi paljon ❤️ nuorempana viehätti pieni vaarallisuus ja "pahat pojat", just toi epävarmuus. Lopulta oon ite todennut että tääkin kumpuaa ainakin osittain omasta isäsuhteesta. Mutta nykyään on tosi turvallinen kumppani, ja henkinen turva ja tasaisuus on paljon tärkeämpää kuin ne ✨kipinät✨ jota aikaisemmin suhteesta hain 🤍
”I’m healing bitches” oli mun lempparikohta🤣❤️ oli niin aito, ja ku oon 95% varma et heitin saman kommentin jollekkin tänä keväänä kun itse sisäistin olevani parisuhteessa viimein ihmisen kanssa jonka kanssa mun hermosto saa levätä ja toipua❤️🩹 eli vastaus kysymykseen on että tänä alkuvuonna/keväänä tajusin itse konkreettisesti että I’M HEALING BITCHES😍
Samaistun! Sinällään hauska kuulla sun tilanteesta, kun itellä on ollu aiemmin ihan sama juttu. Siis, et ennen veti lähelle ei-sopivia tyyppejä, ja kun olin 32, tapasin mut nyt aviomiehen, joka oli sillon 24. Nyt 8 vuotta myöhemmin meillä on kaks lasta ja ihan paras parisuhde. Mun mies on myös aivan sairaan hyvä isä ja kumppani. Mun mielestä tärkein päätös mitä elämässä pitää tehdä on se et kenen kanssa niitä lapsia yrittää saada/saa. Turvallisuuden tunne on tärkeintä, etenki jos tulee lapsia.