Hanna Tikander

Oon koukussa rahan tekemiseen (+ paljonko IVF-hoitoihin on sitä palanut)

Mä haluan vapautta ja siksi mä teen rahaa. Mut samaan aikaan mä en uskalla käyttää sitä. Miksi? Tässä minijaksossa mä puhun rehellisesti mun ristiriitaisesta suhteesta rahaan – siitä, miksi mä en pysty lopettamaan sen haalimista vaikka voisin ja mitä viime vuosi ja IVF-hoidot opetti mulle rahasta, turvasta ja siitä, mitä oikeasti pelkään menettäväni. (+ kerron myös sen, mitä te ootte kysyneet: paljonko hoitoihin on oikeasti palanut.)

Andrei Koivumäki: Rahasta, statuksesta ja tyhjyydestä

Mitä tapahtuu, kun ihminen saa kaiken, mistä on unelmoinut eikä se tunnukaan miltään? Tässä jaksossa vieraana on Andrei Koivumäki, jonka nimi yhdistetään usein menestykseen, rahaan, koviin myyntituloksiin, luksukseen ja näyttävään elämäntyyliin. Tarinaan, jossa noustaan nollasta huipulle – kovan tason liikevaihtoihin ja 50 000 euron kelloihin. Tässä jaksossa ei kuitenkaan puhuta vain siitä, miten menestytään, vaan siitä, mitä tapahtuu menestyksen jälkeen. Mitä tapahtuu, kun identiteetti rakentuu rahan, saavutusten ja menestyksen varaan? Kun dopamiinia saa vain tuloksista ja seuraavasta tavoitteesta? Kun elämä muuttuu jatkuvaksi “sitku”-ajatteluksi: sitku on miljoona, sitku on enemmän vapautta, sitku on tarpeeksi? Andrei kertoo, miten köyhyyden ja ulkopuolisuuden kokemukset ovat vaikuttaneet hänen suhteeseensa rahaan, statukseen ja hyväksynnän hakemiseen. Puhumme siitä, mitä luksus oikeasti symboloi, miksi uupumus voi normalisoitua osaksi arkea ja miten menestys voi muuttua addiktioksi, josta on vaikea irrottautua. Silloinkin, kun kaikki näyttää ulospäin täydelliseltä. Tämä ei ole jakso siitä, miten tehdään enemmän rahaa. Tämä on jakso siitä, mitä tapahtuu, kun ihminen tajuaa, ettei raha voi ostaa sitä tunnetta, jota on koko ajan jahdannut. Yksi rehellisimmistä keskusteluista, joita olen hetkeen käynyt.

Terkut terapeutille: en enää tiedä haluanko tavata sua.

Mä oon ollut terapiassa viisi vuotta. Ja se on oikeesti muuttanut mun elämää tosi paljon. Mut viime aikoina mun mieleen on hiipinyt ajatus, jota en oikein haluaisi edes myöntää: mitä jos pelkkä puhuminen ei enää riitä? Mä ymmärrän mistä mun kaavat tulee. Mä tiedän miksi reagoin niin kuin reagoin. Mut silti huomaan tekeväni samoja juttuja uudestaan ja uudestaan. Ja se on turhauttavaa! Tässä minijaksossa mä pohdin sitä, mitä tapahtuu kun ymmärrys ei enää vie eteenpäin ja miksi mua kiinnostaa nyt enemmän kuin koskaan kaikki se, mikä tapahtuu vähän pään ulkopuolella. Mut ehkä isoin kysymys on: mistä tietää, että on valmis johonkin seuraavaan vaiheeseen?

Nelli Matula ei halua olla vahva enää hinnalla millä hyvänsä

Tässä jaksossa vieraana on Nelli Matula, joka joutui pysähtymään keskellä uransa kovinta nousua. Viime vuoden soitetuin radiobiisi Hitaammin hautaan syntyi hetkessä, jossa mikään ei enää kannatellut – ei keho, ei mieli, eikä ehkä enää se identiteetti, johon oli tottunut nojaamaan. Puhutaan suorittamisesta, joka näyttää ulospäin menestykseltä, mutta voi sisältä käsin olla selviytymiskeino. Miksi me pidetään kiinni tavoista, jotka kuluttaa meitä loppuun? Kenelle me oikeasti todistellaan – ja mitä me pelätään tapahtuvan, jos lopetetaan? Entä jos pysähtyminen ei olekaan valinta, vaan jotain mikä tapahtuu vasta kun mikään muu ei enää toimi? Tässä jaksossa mennään siihen epämukavaan kysymykseen, jota moni välttelee: kuka sä olet, jos et enää jaksa olla se, joka aina pärjää? Nelli puhuu avoimesti sairastumisestaan parantumattomaan geneettiseen immuunivajeeseen, rajoista ja siitä, miltä tuntuu kohdata itsensä ilman saavutuksia – ja huomata, ettei voi enää paeta tekemiseen. Ja ehkä tärkeimpänä: voiko luovuttaminen olla ainoa tapa lopulta pitää itsestään kiinni?

Valmis elämälle: Miten löytää ilo synkän vuoden jälkeen?

Tänään on ollut hidas maanantai ja pieni luovuusblokki, mutta punainen huulipuna auttaa aina vähän. Tässä jaksossa pohdin mun suhdetta kevääseen – miksi olen aina ollut enemmän syksyihminen ja miksi kevään mukana tuleva "onnellisuusvaatimus" on välillä tuntunut riittämättömyytenä. Tänä vuonna mulla on kuitenkin erilainen kutina: olen viime vuoden jälkeen valmis elämälle, väreille ja spontaaneille terassikahveille. Kerron myös ensi viikon surffireissusta Marokkoon ja siitä, miten aamutreenit pelastavat mun kevään sosiaalisen elämän. Laita jakso kuunteluun ja tule inspiroitumaan uusista aluista!