Suorittajaluonteen ja perfektionismin kaksi puolta

Miksi taitelijat sekoavat?

Onko hullu taiteilija vain myytti vai onko luovuus tosiaan yhteydessä mielen erikoisimpiin rakenteisiin? Tätä pohdin kun kävin Van Goghin museossa ihastelemassa tämän entisen mielisairaalapotilaan maalauksia. Jaksossa pohdin luovuuden ja psykoottisen ajattelun välisiä rajapintoja kuten löyhät assosiaatiot, originaali ajattelu, ajattelun pistaloituminen ja herkkyys. Taide on usein intensiivisten tunnekokemusten käsittelyä, minkä johdosta prosessi on usein hyvin terapeuttinen. Toisaalta on kuitenkin hyvä olla tarkkana, ettei ajatus vahingossa käänny mielenterveysongelmien glorifioimiseen. Puhuttelevaa tai laadukasta taidetta tehdään kuitenkin usein mielen haasteista huolimatta eikä niiden johdosta. Vai mitä mieltä olet?

Suorittajaluonteen ja perfektionismin kaksi puolta

Mua häiritsee kun suorittamisesta puhutaan sillä tavalla että se on jotain vältettävää tai patologista.Vaativuus persoonallisuuden piirteenä on yhteydessä tavoitteiden saavuttamiseen elämässä. Perfektionistit taas saa tarkkaa jälkeä aikaiseksi.On tärkeää, että pystyy sysätä tunteet sivuun ja vaan tehdä eli suorittaa.Mutta milloin vaativuus tai täydellisyyteen pyrkiminen ei ole enää hyödyllinen käyttövoima vaan psykologisesti haitallista?

Elätkö arvojesi vai muiden ihanteiden mukaan?

Arvojen mukainen elämä kyllä palkitsee, mutta arvojen miettimisestä tulee herkästi paperinmakuista. Tarvitseeko omia arvoja edes reflektoida vai kannattaako elää vaan fiiliksellä? Miten erottaa seuraako omia arvoja vai sitä, mitä muut ihannoivat?Mun mielestä esimerkiksi yritysten arvot ovat usein toinen toistaan toistavia kliseitä. Parhaimmillaan arvot kuitenkin voivat kuvata aitoa suuntaa elämässä.Asia on niin, että arvot ei ole jotain mitä sun pitäisi löytää itsestäsi. Niiden mukaan eletään joka päivä mikrohetkissä. Eikä kukaan tule koskaan täydelliseksi.Tervetuloa kuulolle!

Häpeä on menestyksen hinta

Häpeä on kasvun ja oppimisen yksi epämukavimmista, mutta tärkeimmistä tunteista. Kyky sietää häpeää on suorassa yhteydessä siihen, miten laaja liikkumatila sulla on elämässä.Mä väitän, että jokainen sun ihailema ihminen on hävennyt aivan järkyttäviä määriä elämänsä aikana. Häpeä on väistämätön osa ihmisyyttä ja oman identiteetin laajenemista. Jos teet jotain mikä hävettää, teet todennäköisesti jotain mitä et ole aikaisemmin tehnyt. Sen takia häpeästä ei kannata pyristellä eroon vaan kunnioittaa sitä ja antaa sille uusia merkityksiä. Tässä jaksossa kerron miten se tehdään!Jos häpeää pelkää liikaa, voi päätyä pienentämään ja ohittamaan itseään ja omia rajojaan. Mä kiitän mennyttä itseäni siitä, että oon suostunut häpeämään. Oli sitten kyse yksin illallisella istumisesta, uuteen ihmiseen tutustumisesta tai omien ajatusten somettamisesta. Kaikki on satanut siihen laariin, että tänä päivänä mulla on aika hyvä liikkumatila siinä mitä koen pystyväni tehdä tai sanoa, jos tarve vaatii.Laita jakso kuulolle ja kerro sen jälkeen, että miten sä oot laajentanut sun liikkumatilaa elämässä tai identiteettiä häpeästä huolimatta.

Puhelinriippuvuus takaisin tasapainoon

Lähes kaikki meistä tunnistaa sen itsessään, mutta yllättävän vähän siitä puhutaan. Vaikka puhelinriippuvuudessa ei ole kyse virallisesta diagnoosista, monelle se on hyvin todellinen ja kuormittava kokemus.Kyse ei ole itsekurin puutteesta, vaan siitä miten ihmisaivot ja moderni teknologia toimivat yhteen.Jaksossa pohdin:– miksi puhelin on psykologisesti niin koukuttava– miten se voi vaikuttaa mieleen, keskittymiseen ja ihmissuhteisiin- miten käyttää puhelinta tietoisemminMun mielestä somesta tai muista sovelluksista ei tarvi (välttämättä) ottaa täydellistä irtiottoa, mutta tasapainoon kannattaa pyrkiä. Ja sitten kun meillä on vaan tää yksi elämä niin missä sä haluat viettää sen? Internetin todellisuudessa vai tässä fysikaalisissa ympäristössä kaikkine aisteineen?