Hanna Tikander

Miltä tuntuu, kun oma työ tuntuu loputtomalta sumulta? Tunnan jakson jälkeen jäin pohtimaan yrittäjyyden rajoja, työn epämääräisyyttä ja sitä, miten välillä on vaikea edes määrittää, mitä tekee työkseen – tai miksi.

Tänään mun vieraana on Tunna Milonoff – seikkailija, ohjaaja ja ajattelija, joka uskaltaa katsoa itseensä syvälle. Me puhutaan erityisherkkyydestä, kontrollista ja siitä, miksi erillisyyden tunne on lopulta vain harha. Tunna kertoo myös muutaman vuoden takaisesta burnoutista, jonka kautta hän oivalsi, että työuupumus ei välttämättä johdu työn määrästä, vaan sen epämäärästä – siitä, että tekeminen menettää merkityksensä. Keskustelu sai mut miettimään sitä, miten helposti me kadotetaan yhteys itseemme, kun elämä menee suorittamiseksi. Miksi on niin vaikeaa pysähtyä ennen kuin keho pysäyttää? Me puhutaan hengityksestä, läsnäolosta ja siitä, miten irtipäästäminen voi olla koko elämän suurin harjoitus. Tää on keskustelu, joka pysäytti mut monessa kohtaa ja jätti valtavasti kysymyksiä päähän pyörimään.

Tässä jaksossa mä palaan yhteen lapsuusmuistoon, joka nousi yllättäen pintaan tän viikon Selvin päin -jakson jälkeen – jakson, joka sai mut kunnolla herkistymään. Mä puhun siitä, miksi avun pyytäminen on edelleen vaikeaa ja miten helposti sitä yrittää olla vahva, vaikka oikeasti haluais vaan, että joku kysyisi, miten mä oikeasti voin.

Tässä jaksossa mun vieraana on artisti SANA – ja mä haluun jo nyt sanoa: tää on yksi rehellisimmistä keskusteluista mitä oon koskaan käynyt mikin ääressä. Puhutaan vihasta, väkivallasta ja siitä miltä tuntuu olla väärinymmärretty nuorena tyttönä – ja silti puskea läpi. SANA kertoo, millaista oli aloittaa räppäriura teininä aikana, jolloin naisilla ei ollut tilaa olla äänekkäitä, eikä oma ääni ollut itsestäänselvyys. Ja mitä kaikkea se herätti – ihailua, mutta myös vihaa ja väkivaltaa. Me puhutaan alkoholista, riippuvuudesta ja toipumisesta. Siitä, mitä vanhemmuus jättää meihin, ja mitä tarkoittaa, kun löytää turvaa sieltä mistä ei ensin ehkä uskonut – niin kuin SANA löysi omasta isästään. Keskustelu menee myös syvälle mielen maailmaan: ADHD:hen, kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön, pettymyksiin ja siihen, miltä tuntuu tulla petetyksi. Mutta ehkä eniten tää jakso on toivosta. Siitä että kaiken sen jälkeen voi silti valita elämän, rakkauden ja itsensä.

Mä oon pitkästä aikaa palannut terapiaan ja saanut sieltä kotitehtävän: kirjoittaa ylös sata asiaa, mitä mä tarvitsen. En ole vielä päässyt tän tehtävän kimppuun, mutta se pisti myös pohtimaan manifestointia ja sitä onko mahdollista vetää puoleensa asioita, jos ei oikeasti tiedä mitä tarvitsee?