Eiks nii äiti
Tänään valitetaan! Tai ainakin valitetaan valittamisesta. Sonja ja Pia ovat omien sanojensa mukaan tekijänaisia, eivätkä pienestä valita. Mutta miten he kokevat muiden valittamisen, ja tarvitaanko valittamiseen aihetta? Jaksossa käydään myös aikamatkalla Erikoisjoukkojen kuvauksissa. Mitä suolla oikein kävi mikä vieläkin vaikuttaa Sonjan toimintaan? Ja onko fyysisistä asioista helpompi valittaa, kun henkisistä? Selvitetään myös, mistä oikein he itse valittavat, jos valittavat, sen kun yleensä toinen huomaa paremmin kuin itse. Eiks nii äiti on podcast, jossa äiti ja tytär kohtaavat uudella tavalla. Suhde, joka on ollut olemassa aina, avataan tällä kertaa avoimesti. Äidin ja tyttären väliseen suhteeseen mahtuu rakkautta, ristiriitoja, erilaisia elämäntilanteita, ja ennen kaikkea: kasvua puolin ja toisin. Uusi jakso joka tiistai. Somet: @sonjaaiello @piakristiin Sarjan tuottaa Tarinatalli tuotannot.
20 episodios
Comentarios
13On ihan tutkittua että koulutus/köyhyystaso on periytyvää, että sitä en lähtisi kiistämään. Itse oon elänyt 247 kroonisessa rahastressissä aina, vaikka välillä olis hyväkin tilanne, kai se on joku köyhyysidentiteetti minkä kanssa elää, vaikka olis korkeekoulutettu. Vähävarasil on siis vaikeempi päästä korkeekouluun ja esim isompi riski kuolla nuorempana. Ja itse huomaan sen, että jos olisi enemmän rahaa, voisi esim harrastaa ja käydä vaikka terapiassa.
Terveyteen liittyvät huolet ja kivut on iso ja kuormittava asia, joista on hyvä puhua välillä ja avautua, se merkkaa paljon, et saa tukea ja tsemppiä, se ei ole mitään "nillittämistä".
On kuitenkin tärkeä edes yrittää parhaansa tehdä asioiden eteen edes jotakin, ennen kuin valittaa! Ainakin itseä ahdistaa, jos muut valittavat mm. terveydestään, johon en itse voi olla mitenkään avuksi. Terveys on kuitenkin jokaisen henikökohtainen hoidettava. Mutta ymmärrän täysin, että mitä ajat takaa, se voi lievittää omaa terveysstressiä❣️
Monella se, että alkaa kertomaan omasta kokemastaan vastauksena toisen kertomukseen voi olla yritys bondata. Toisen kokemukseen samaistuminen ja omasta kokemuksesta kertominen on usein tapa osoittaa empatiaa ja luoda yhteys. Se ei välttämättä ole tarkoitettu välinpitämättömyydeksi, vaan pikemminkin osoitukseksi siitä, että ymmärtää mistä toinen puhuu.
Charles Derberin tutkimuksen mukaan ihmisillä on luontainen taipumus kääntää huomio omaan kokemukseen (esim. "Tiedän tunteen, minulle kävi kerran..."). Vaikka tämä on usein tarkoitettu empatiaksi , se voidaan kokea "keskustelunarsismina", jos huomio jää pysyvästi kertojaan
Tulee paljon valitettua nykyisestä politiikasta 😅 mut aina voi vaikuttaa äänestämällä!
Mä olin kaks vuotta meidän työpaikan mätä omena ja oikee ammattivalittaja. En tullut toimeen mun esimiehen kanssa ja valitin siitä joka ikinen päivä. Kunnes sit tajusin vaihtaa muihin tehtäviin. Vasta sit tajusin kuinka paljon energiaa vapautu kaikkeen kivaan kun lopetti sen nillittämisen. Ihanaa kesää teille! 💗
Kiitos kuin myös!🩷
En tiiä onko mitta täynnä kaikkien valitusta vai miks heti jos joku alkaa valittaa (jo monennetta kertaa) nii alkaa vi*uttaa…😂
Vähän mun mielestä outoo kun aluks puhutte kuinka ärsyttävää on jos joku alkaa puhua omista ongelmistaan sun päälle, mut sit otitte tän esimerkin et jotain vaikka ahdistaa kun ei pääse salille ja sit ajattelet että eikö toi ihminen oo kokenu mitään oikeesti ahdistavaa ja vaikeeta elämässään. Miten sä voit tehdä yhden julkasun perusteella ton "päätöksen" että hän ei oo kokenu mitään pahaa elämässään, mistä me tiedetään mikä oikeesti on sen ahdistuksen takana että ei esim pääse salille.
Ja sit sanot ton että harva jos oikeesti kukaan on käyny samanlaista mankelia läpi mitä sinä... Ihan jokaisella meistä on meidän omat ongelmat ja vaikeudet tässä elämässä ja vannon että jollain on myös varmasti ollut rankempaa kuin sulla, niin mun mielestä toi oli vähän outo kommentti. Mietin että ymmärsinkö väärin mitä tarkotit vai mitä ajoit tässä takaa
Mua ärsyttää suunnattomasti jos joku valittaa pienestä.. ite elän kahden kroonisen sairauden kanssa jotka vaikuttaa oloon joka päivä! En kauheasti valita mut oloon liittyvät asiat musta hyvä voida sanoa, koska vaikuttaa muihinkin❤️
Siis munkin äiti kommentoi mun elämän suuria ostoksia esim. Asuntoa just samalla tavalla, eka heti negaa! Onkohan tää joku sukupolvi juttu? Äidillä ainakin aina ollut isä tekemässä suuret päätökset asunnosta ja autoista niin ehkä sitä ei sit niin osaa ajatella miltä toi kommentointi tuntuu😄
On ihan tutkittua että koulutus/köyhyystaso on periytyvää, että sitä en lähtisi kiistämään. Itse oon elänyt 247 kroonisessa rahastressissä aina, vaikka välillä olis hyväkin tilanne, kai se on joku köyhyysidentiteetti minkä kanssa elää, vaikka olis korkeekoulutettu. Vähävarasil on siis vaikeempi päästä korkeekouluun ja esim isompi riski kuolla nuorempana. Ja itse huomaan sen, että jos olisi enemmän rahaa, voisi esim harrastaa ja käydä vaikka terapiassa.
Terveyteen liittyvät huolet ja kivut on iso ja kuormittava asia, joista on hyvä puhua välillä ja avautua, se merkkaa paljon, et saa tukea ja tsemppiä, se ei ole mitään "nillittämistä".