Hanna Tikander

Lauri Haav: kun herkkä poika oppii olemaan kova

Tässä jaksossa mulla on vieraana Lauri Haav, artisti, joka voitti vuoden 2026 Emma-gaalassa vuoden artistin palkinnon ja käytti puheensa johonkin paljon isompaan kuin pelkkään kiittämiseen. Lauri puhui suoraan koulukiusaamisesta, omasta menneisyydestään ja siitä, mitä hän haluaa tehdä, jotta yksikään nuori ei joutuisi kokemaan samaa. Puhutaan koulukiusaamisesta: miltä se tuntuu, kun herkkyys ei ole sallittua ja se pitää opetella piilottamaan. Puhutaan siitä, mitä tapahtuu, kun kasvaa ympäristössä, jossa tunteille ei ole tilaa ja miten se vaikuttaa siihen, millainen ihminen susta tulee. Mut myös siitä, mitä tapahtuu myöhemmin: kun joutuu kohtaamaan oman menneisyytensä, omat teot ja sen, miten on kohdellut muita. Miltä tuntuu katsoa itseään rehellisesti, ilman selityksiä? Puhutaan myös siitä, voiko ihminen oikeasti muuttua. Ja miltä näyttää kasvu, joka ei tapahdu yhdessä hetkessä, vaan hitaasti arjen valinnoissa. Lisäksi puhutaan miesten herkkyydestä, paineista, terapiasta, OCDä ja siitä, miksi menestys ei ratkaise niitä asioita, joita ei ole valmis kohtaamaan. Tää jakso on erityisesti viesti nuorille miehille.

Miksi oma menestys tuntuu kiusalliselta?

Tässä minijaksossa puhun oudosta ristiriidasta, jonka tunnistin itsessäni: mitä tapahtuu, kun saavutat jotain isoa mut silti joku osa susta haluaa pienentää itseään? Miksi oma menestys voi tuntua vähän kiusalliselta? Ja miksi me peitetään itseämme vielä silloinkin, kun kaikki menee hyvin? Ja ehkä tärkeimpänä: mitä tapahtuu, kun alat pikkuhiljaa lopettaa sen.

Entä jos sun ”persoonallisuus” onkin vain trauma?

Tiesitkö, että trauma voi syntyä myös hiljaisemmista hetkistä? Siitä, ettei tullut nähdyksi, kuulluksi tai kohdatuksi? Sain studioon kanssani hypnoterapeutti ja luennoitsija Minna Marshin. Minna on työskennellyt traumojen parissa vuosia ja kehittänyt ainutlaatuisen traumahypnoterapiamenetelmän. Keskustellaan jaksossa siitä, miten trauma oikeasti syntyy, ja miten se meissä näkyy. Miksi ihminen voi käydä terapiassa vuosia, mutta päätyä silti aina samanlaisiin ihmissuhteisiin? Voiko alkoholi, seksi tai suorittaminen olla tapa säädellä omaa hermostoa? Ja miksi keho reagoi, vaikka järki tietää, että kaikki on hyvin? Puhutaan myös, miksi moni “hyvinvoiva” ihminen on todellisuudessa jatkuvassa selviytymistilassa ja miltä näyttää elämä, jossa ei enää tarvitse paeta itseään. Tämä jakso voi haastaa sitä, mitä ajattelet itsestäsi, ihmissuhteistasi ja tavoista, joilla yrität voida paremmin. Ja ehkä myös auttaa ymmärtämään, mistä oikea muutos oikeasti alkaa.

Puhuin rehellisesti – ja se oli liikaa

Jaksossa palaan edellisen silari-jakson herättämään keskusteluun. vihasteluun, ihasteluun, ärsyyntymiseen, kannustukseen. Puhun tässä jaksossa mm. siitä: miksi haluan herättää keskustelua (vaikka se välillä satuttaa), miksi osa kritiikistä tuntuu menevän ohi siitä, mitä oikeasti sanoin, onko parempi puhua vai olla hiljaa ja mitä tapahtuu, kun hyväksyntä tuntuu yhtäkkiä ehdolliselta. Käsittelen myös suoraan esiin nousseita teemoja: rahaa, vastuuta ja sitä, miksi yksi päätös tuntuu joidenkin silmissä muuttavan kaiken.

Rehellistä pohdintaa silareista, jotka otin

Kääks… mä otin silarit. Ja joo, tiedän, että tää herättää mielipiteitä. Tää jakso ei kuitenkaan kerro pelkästään mun uusista rinnoista, vaan siitä, mitä tapahtuu, kun suhde omaan kehoon muuttuu. Viimeisen vuoden aikana mun kehossa ja päässä on tapahtunut asioita, joita en osannut odottaa. Jossain kohtaa huomasin, etten ollut enää ihan kotona itsessäni. Päätös silareista ei syntynyt hetken mielijohteesta. Haluan muistuttaa, että vaikka jokin näyttää ulospäin simppeliltä, se harvoin on sitä. Tässä jaksossa puhun ääneen asioista, joista moni ei puhu: halusta, häpeästä, kehosta, vallasta ja siitä, kuka oikeastaan saa päättää, mitä me tehdään omalle kehollemme. Ja ehkä ennen kaikkea tästä kysymyksestä: mistä me tiedetään, tehdäänkö päätöksiä itsellemme vai jostain muusta syystä? Tää jakso ei ole vastaus, vaan rehellinen yritys ymmärtää. Tule mukaan pohtimaan. <3