Hanna Tikander

“Mä oon kuollut jo kolme kertaa – ja silti pelkään tulevaisuutta.” Nanna Bhose

Tässä jaksossa mun vieraana on Nanna Bhose – nainen, jonka moni muistaa Idols-tuomarina, mutta jonka elämäntarina menee paljon syvemmälle kuin yksikään tv-rooli. Nanna on musiikki- ja media-alan ammattilainen, radiojuontaja ja viestinnän asiantuntija. Hänen elämässään on kulkenut kuitenkin myös toinen tarina: vakavat sairaudet, vuosikymmeniä kestänyt krooninen kipu ja lapsettomuuden suuri suru. Alle 20-vuotiaana Nannalla todettiin endometrioosi, joka aiheutti vuosien ajan jatkuvaa kipua. 25-vuotiaana hän sai paksusuolen syöpädiagnoosin. Tässä jaksossa puhutaan siitä, mitä tapahtuu ihmiselle, kun elämä pakottaa pysähtymään ja miten suhde omaan kehoon, mieleen ja pelkoon voi muuttua täysin.Millaista on elää vuosikymmeniä kroonisen kivun kanssa? Voiko oma ajattelu ja sisäinen puhe vaikuttaa paranemiseen? Miten kohdata lapsettomuuden suru, kun yksi elämän suurista unelmista ei toteudu? Ja mistä löytyy voimaa jatkaa, kun tulevaisuus tuntuu epävarmalta?

Apua, koen muiden naisten menestyksen uhkana

Miksi mä mutetan somessa juuri ne upeimmat ja rohkeimmat naiset? Tässä jaksossa istun sohvalla suuren häpeän vallassa ja myönnän sen rumimman tunteen: sisäistetyn naisvihan. Puhun suoraan siitä, miksi toisen valo tuntuu välillä himmentävän omaani ja miksi koen muiden onnistumiset kilpailuna. Tämä on rehellinen tilitys matkasta kohti sellaista naiseutta, jossa muiden loisto ei enää pelottaisi.

“Se oli pornahtavaa.” – Jannika B: miksi itsensä ilmaiseminen edelleen triggeröi toisia naisia?

Naistenpäiväviikon kunniaksi tehdyssä jaksossa vieraana on artisti Jannika B. Jannika B on yksi Suomen rakastetuimmista pop-artisteista mutta tässä jaksossa riisutaan tittelit ja puhutaan siitä, miltä naiseus, äitiys, häpeä, rohkeus ja turvattomuus oikeasti tuntuvat arjessa. Onko Suomi oikeasti tasa-arvoinen vai kompastummeko yhä asenteisiin? Miksi naiset arvostelevat toisiaan?Miksi “kiltin tytön” rooli elää meissä edelleen? Ja mitä tapahtuu, kun nainen uskaltaa olla näkyvä, äänekäs ja kehollinen omilla ehdoillaan? Jannika puhuu rehellisesti naisvihasta, kehohäpeästä, julkisuuden paineista, äitiyden tuomasta pelosta sekä siitä, miksi hän on joutunut opettamaan tyttärilleen maailmasta asioita, joita ei itse lapsena joutunut pelkäämään. Tämä jakso ei ole juhlapuhe tasa-arvosta vaan keskustelu siit mikä meissä on vielä kesken – ja mitä voisimme tehdä toisin. Naistenpäivänä ei riitä kukat. Tarvitaan myös itsetutkiskelua.

32 vuotta mittarissa ja häpeän määrä on vakio

Syntymäpäiväviikko on takana, ja mittariin pamahti 32 vuotta. Vaikka sain puhaltaa kynttilät rakkaan leipomasta kakusta ja nauttia täydellisestä illallisesta ystävien kesken, juhlahumun keskellä pintaan nousi myös valtava häpeä ja riittämättömyyden tunne – jopa uudesta autosta. Avaan teille, miksi screenshottaan saamaani hyvää palautetta puhelimen kansioon ja miksi päätin aloittaa kuukauden mittaisen häpeähaasteen, vaikka se pelottaa ja nolaa jo nyt. Tule kuulolle, niin pohditaan yhdessä, miksi häpeä on meille niin kollektiivinen kokemus ja miten siitä voisi päästä pikkuhiljaa irti.

Olenko pick me, pelkuri vai parisuhdepakoilija?

Tässä monologijaksossa mä sukellan yhteen mun kipeimmistä, mutta samalla eniten mun elämää ohjaavista teemoista: hylkäämisen pelkoon. Mitä hylkäämisen pelko oikeastaan on? Miltä se tuntuu kehossa? Ja miten se voi huomaamatta ohjata ihmissuhteita, valintoja ja jopa elämän suuntaa? Mä puhun jaksossa siitä, miten hylkäämisen pelko näkyy mun arjessa, romanttisissa suhteissa, ystävyyssuhteissa ja tarpeena pärjätä yksin, vaikka sydän kaipaa yhteyttä. Ja pelkona jäädä ulkopuolelle, erityisesti lapsettomuuden ja IVF-hoitojen keskellä. Kerron myös kokemuksista, joissa oon ollut ihan varma, että mut hylätään. Niistä hetkistä, jotka ovat olleet korjaavia. Hetkistä, joissa oon uskaltanut sanoa ääneen: “Mä pelkäsin, että sä lähdet.” Ennen kaikkea tää jakso on kysymys: Entä jos mun ei tarvitsekaan kadota, kovettua tai pärjätä yksin ollakseni turvassa?