Hanna Tikander

Tiktakin Petra Gargano: avaa kulissien karun totuuden – “Lapsuus loppui 13-vuotiaana”

Tiktakin Petra Gargano nousi koko kansan tietoisuuteen 13-vuotiaana, kun Tiktak räjäytti suomalaisen musiikkikentän 2000-luvun alussa. Mutta tässä jaksossa me ei puhuta pelkästään siitä, mitä lavalla tapahtui. Me puhutaan siitä, mitä tapahtui kulisseissa. Millaista on kasvaa lapsena keskellä koneistoa, jossa aikataulut täyttävät kalenterin, aikuiset tekevät päätöksiä ympärillä ja koko Suomi katsoo? Puhumme myös siitä, mitä tapahtuu, kun lapsi joutuu liian aikaisin aikuisen rooliin – kannattelemaan vanhempaa, lukemaan kodin ilmapiiriä ja ottamaan vastuuta asioista, jotka eivät kuulu lapselle. Millaisen jäljen se jättää ihmiseen, hänen ihmissuhteisiinsa ja siihen, miten hän oppii luottamaan muihin? Mitä tapahtuu ihmiselle, kun lapsuus loppuu käytännössä 13-vuotiaana? Miltä tuntuu, kun oma ihmisarvo alkaa rakentua suoritusten varaan? Ja mitä tapahtuu, kun kaikki se yhtäkkiä loppuu – kun Tiktak hajoaa ja tilalle jää tyhjyys? Petra kertoo tässä jaksossa avoimesti lapsuudestaan, turvattomuudesta ja siitä, miten ylisuorittaminen, hylkäämisen pelko ja tarve pärjätä alkoivat muovata hänen identiteettiään jo hyvin nuorena. Puhumme myös siitä, miksi menneisyyden käsittely voi olla samaan aikaan sekä pelottavaa että vapauttavaa – ja mitä tapahtuu, kun ihminen alkaa vihdoin kertoa oman tarinansa ääneen.

Jos yliajattelu olisi olympialaji, mulla olisi kultamitali

“Sä analysoit itseäsi ihan liikaa.”Oon kuullut tän aika monta kertaa. Ja rehellisesti? Saattaa olla tottakin. Jos yliajattelu olisi olympialaji, mulla olisi kultamitali ja yksi podcast siitä. Mut samaan aikaan vaihtoehto ei ollut mulle kauhean hyvä sekään: elää autopilotilla, paeta viikonloppuihin ja olla koskaan pysähtymättä kysymään mitä oikeasti ajattelee tai tuntee. Tässä minijaksossa puhun siitä, miten omaa mieltä voi oikeasti keventää — ilman että yrittää väkisin “olla positiivinen”.

“Mä oon kuollut jo kolme kertaa – ja silti pelkään tulevaisuutta.” Nanna Bhose

Tässä jaksossa mun vieraana on Nanna Bhose – nainen, jonka moni muistaa Idols-tuomarina, mutta jonka elämäntarina menee paljon syvemmälle kuin yksikään tv-rooli. Nanna on musiikki- ja media-alan ammattilainen, radiojuontaja ja viestinnän asiantuntija. Hänen elämässään on kulkenut kuitenkin myös toinen tarina: vakavat sairaudet, vuosikymmeniä kestänyt krooninen kipu ja lapsettomuuden suuri suru. Alle 20-vuotiaana Nannalla todettiin endometrioosi, joka aiheutti vuosien ajan jatkuvaa kipua. 25-vuotiaana hän sai paksusuolen syöpädiagnoosin. Tässä jaksossa puhutaan siitä, mitä tapahtuu ihmiselle, kun elämä pakottaa pysähtymään ja miten suhde omaan kehoon, mieleen ja pelkoon voi muuttua täysin.Millaista on elää vuosikymmeniä kroonisen kivun kanssa? Voiko oma ajattelu ja sisäinen puhe vaikuttaa paranemiseen? Miten kohdata lapsettomuuden suru, kun yksi elämän suurista unelmista ei toteudu? Ja mistä löytyy voimaa jatkaa, kun tulevaisuus tuntuu epävarmalta?

Apua, koen muiden naisten menestyksen uhkana

Miksi mä mutetan somessa juuri ne upeimmat ja rohkeimmat naiset? Tässä jaksossa istun sohvalla suuren häpeän vallassa ja myönnän sen rumimman tunteen: sisäistetyn naisvihan. Puhun suoraan siitä, miksi toisen valo tuntuu välillä himmentävän omaani ja miksi koen muiden onnistumiset kilpailuna. Tämä on rehellinen tilitys matkasta kohti sellaista naiseutta, jossa muiden loisto ei enää pelottaisi.

“Se oli pornahtavaa.” – Jannika B: miksi itsensä ilmaiseminen edelleen triggeröi toisia naisia?

Naistenpäiväviikon kunniaksi tehdyssä jaksossa vieraana on artisti Jannika B. Jannika B on yksi Suomen rakastetuimmista pop-artisteista mutta tässä jaksossa riisutaan tittelit ja puhutaan siitä, miltä naiseus, äitiys, häpeä, rohkeus ja turvattomuus oikeasti tuntuvat arjessa. Onko Suomi oikeasti tasa-arvoinen vai kompastummeko yhä asenteisiin? Miksi naiset arvostelevat toisiaan?Miksi “kiltin tytön” rooli elää meissä edelleen? Ja mitä tapahtuu, kun nainen uskaltaa olla näkyvä, äänekäs ja kehollinen omilla ehdoillaan? Jannika puhuu rehellisesti naisvihasta, kehohäpeästä, julkisuuden paineista, äitiyden tuomasta pelosta sekä siitä, miksi hän on joutunut opettamaan tyttärilleen maailmasta asioita, joita ei itse lapsena joutunut pelkäämään. Tämä jakso ei ole juhlapuhe tasa-arvosta vaan keskustelu siit mikä meissä on vielä kesken – ja mitä voisimme tehdä toisin. Naistenpäivänä ei riitä kukat. Tarvitaan myös itsetutkiskelua.