Hanna Tikander

”En ollutkaan huono äiti tai vaimo” – Maria Brand ja ADHD:n vaikutus arkeen

Mä sain studioon vieraaksi stylistin ja TikTok-vaikuttajan Maria Brandin, jonka tarina on täynnä samaistuttavia oivalluksia, rehellisyyttä ja elämänmakuisuutta. Me puhutaan Marian kanssa siitä, millaista on elää vuosia sumussa – ja mitä tapahtuu, kun ADHD-diagnoosi ja lääkitys tuovat vihdoin selkeyttä mieleen. Miltä tuntui, kun pää hiljeni ensimmäistä kertaa? Miten ADHD näkyy parisuhteessa? Mikä muuttui äitiydessä diagnoosin jälkeen? Jaksossa Maria puhuu rehellisesti siitä, miten diagnoosi vaikutti hänen äitiyteensä ja parisuhteeseen räppäri JVG:n Jaren kanssa. Millaista oli elää vuosia ilman diagnoosia? Miten roolit äitinä, kumppanina ja yrittäjänä ovat muuttuneet sen myötä? Keskustellaan myös Marian matkasta stailistiksi ja vaikuttajaksi – miten hän uskalsi lopulta tehdä somesta työnsä, vaikka alkuun pelotti ja hävetti. Jos kaipaat kuunteluseuraksi aitoutta, itsetuntemusta ja vähän nauruakin, tää jakso on just sua varten. 💛

4 tapaa ymmärtää itseä ja omia vanhempia paremmin

Mä oon viime aikoina pysähtynyt miettimään mun suhdetta mun vanhempiin – sitä, mitä mä sain, mitä mä en saanut ja miten ne puuttuvat palaset näkyy mun elämässä vielä aikuisenakin. Tässä jaksossa mä puhun rehellisesti siitä myötätunnosta, ikävästä, pettymyksistä ja anteeksiantamisesta, joita oon työstänyt terapiassa ja omassa arjessa. Ehkä säkin oot joskus miettinyt, miksi jotkut asiat triggeröi tai miksi läheisyys ja turva tuntuu vaikeilta. Et ole yksin – mäkin etsin vielä vastauksia.

”Työ oli mun huume – ja hyväksyntä kovin koukku" Ville Juurikkalan tarina

Pitkästä aikaa Selvin päin jakso, olkaas hyvät! Studiossa vieraana valokuvataiteilija ja kirjailija Ville Juurikkala. Ville on kuvannut Hollywoodin supertähtiä, ajautunut riippuvuuksiin, elänyt kodittomana ja lopulta löytänyt tien takaisin itseensä – Santiagon pyhiinvaellusreitiltä. Tässä jaksossa pureudutaan niihin isoihin kysymyksiin, jotka jää usein piiloon pintakiillon taakse. Mä halusin tietää, miten työstä tulee niin helposti ihmisarvon mittari – ja mitä tapahtuu, kun sen mittarin rikkoo. Mistä ylitunnollisuus kumpuaa? Mikä rooli pyhiinvaelluksella, kodittomuudella ja raitistumisella on ollut Villen matkassa? Entä mitä tarkoittaa todellinen vapaus – selvin päin? Tässä jaksossa puhutaan mm. päihteistä ja riippuvuuden juurisyistä. Siitä, millaista on luopua kodista ja rakentaa elämää uudelleen täysin nollista. Armollisuudesta, läsnäolosta ja siitä, mitä tapahtuu kun uskaltaa olla rehellinen itselleen.

Kun vaativuus väsyttää ja lempeys pelottaa

Puhun tässä jaksossa siitä, miltä tuntuu väsyä vuoden pimeimpään aikaan ja miksi lempeys on välillä paljon vaikeampaa kuin vaatiminen. Pohdin myös, voiko omiin tavoitteisiin päästä ilman suorittamista – ja miten hyväksyä se, että elämä menee sykleissä. Välillä on ihan ok olla se tyyppi, joka ottaa iisisti ja kerää voimia. Jos säkin kamppailet jaksamisen, tavoitteiden tai itsekriittisyyden kanssa, tää jakso on just sulle.

Elina Mäkinen: Jos en olisi ollut niin vaativa, olisinko päässyt tavoitteisiini?

Tässä jaksossa mulla on vieraana jääuimari Elina Mäkinen, joka on monille tuttu myös Erikoisjoukot-ohjelman 4. kaudelta. Tänään me ei puhuta pelkästään kylmästä vedestä tai kovasta fyysisyydestä, vaan siitä, kuka Elina on kaiken sen takana. Puhutaan itsekriittisyydestä. Siitä jatkuvasta tarpeesta mennä eteenpäin, näyttää ja pärjätä. Siitä tunteesta, kun mikään ei tunnu ihan riittävältä. Elina kertoo, ettei oo koskaan kokenut olevansa erityisen hyvä missään – ja miten se on vaikuttanut siihen, miten hän suhtautuu itseensä ja saavutuksiin. Me puhutaan myös siitä, haluaako Elina edelleen olla kriittinen itseään kohtaan – vai voisiko joskus olla vähän lempeämpi? Ja miten sitä lempeyttä oikeesti harjoitellaan käytännössä. Ja totta kai puhutaan myös Erikoisjoukoista. Elina avaa, mitä kaikkea ohjelman leirillä oikeasti tapahtui – niitä hetkiä, joita ei nähty telkkarissa. Miltä tuntui, kun kouluttajat sanoi, että hän on ehkä liian ankara itselleen? Mikä hetki jäi hänen mieleensä kaikkein vahvimpana? Mukana myös se ristiriita, johon moni meistä varmasti samaistuu: Jos en olisi ollut niin vaativa, olisinko päässyt tavoitteisiini? Voiko elämässä edetä ilman että ruoskii itseään – vai onko lempeys oikeastaan se rohkein valinta?