Mä sain positiivisen raskaustestin – eikä ensimmäinen tunne ollut ilo

Mä sain positiivisen raskaustestin – eikä ensimmäinen tunne ollut ilo

Kevään viimeisessä jaksossa sukelletaan mun raskauden ensimmäiseen kolmannekseen. Puhutaan siitä, miten aloin epäillä olevani raskaana, mitä ensimmäisiä oireita huomasin ja miltä tuntui nähdä positiivinen raskaustesti sen jälkeen, kun luottamus omaan kehoon oli vuosien aikana ehtinyt murentua aika pahasti. Koska rehellisesti: ensimmäinen tunne ei ollut pelkkä ilo. Puhutaan peloista, epäuskosta, varhaisultrasta ja siitä ihan kreisistä hetkestä, kun syke löytyi. Siitä, miksi kaikkeen hyvään oli vaikea uskoa. Ja miksi samaan aikaan halusi kertoa uutisen jokaiselle vastaantulijalle ja pitää sen visusti omana tietonaan. Avaan myös ensimmäisten kuukausien ajatuksia, läheisten reaktioita ja sitä, miltä tuntui yrittää jatkaa normaalia elämää, kun oma pää pyöri aika isojen asioiden ympärillä. Ja tää on samalla kevään viimeinen jakso ennen kuukauden taukoa. Kiitos, että ootte kulkeneet mukana tän kevään! <3

Pakka hajoaa käsiin enkä tunnista itseäni

Viime viikot on tuntunu siltä, että pakka hajoaa käsiin. Töitä on liikaa, energiat ei riitä samalla tavalla kuin ennen ja huomaan odottavani itseltäni edelleen aivan liikaa. Tässä Podiekstrassa puhun pelosta, jota en osannut odottaa: mitä jos en ookaan valmis siihen, miten paljon äitiys tulee muuttamaan mua?

412 päivää erossa omasta lapsesta: Jesse Markin kertoo kokemuksesta, joka muutti kaiken

Jaksossa vieraana on Jesse Markin: artisti ja isä, joka kertoo kokemuksesta, jossa huoli omasta lapsesta johti tilanteeseen, jossa hän ja hänen puolisonsa joutuivat itse epäilyjen kohteeksi ja lopulta eroon lapsestaan yli vuodeksi. Mitä tapahtuu, kun vanhemmat vievät oman vauvansa sairaalaan huolen takia ja hyvin nopeasti tilanne kääntyy siihen, että vanhempia itseään aletaan epäillä? Miltä tuntuu, kun oma lapsi otetaan pois? Mitä yli vuoden ero tekee vanhemmuudelle, identiteetille, parisuhteelle ja luottamukselle? Puhutaan jaksossa myös siitä, miltä tuntuu, kun tiedät itse olevasi syytön, mutta ympärillä oleva järjestelmä alkaa kohdella sua toisin. Voiko viranomaisiin enää luottaa kaiken jälkeen? Miten rasismi ja ennakkoluulot voivat vaikuttaa kohtaamisiin? Entä miltä tuntuu elää sen kanssa, että edelleen on ihmisiä, jotka uskovat hänen ja hänen puolisonsa olevan syyllisiä, vaikka syytteitä ei nostettu? Tää on keskustelu siitä, mitä tapahtuu ihmiselle, vanhemmalle ja perheelle, kun oma totuus ei tunnu menevän läpi ja koko elämä muuttuu yhdessä hetkessä. Ja ehkä myös siitä, mitä selviytyminen oikeasti tarkoittaa.

Miksi turvallisuus alkoi tuntua seksikkäämmältä kuin vaara?

Ernan kanssa käydystä keskustelusta inspiroituneena jäin miettimään yhtä asiaa: miksi asiat, joita joskus pidin vetovoimaisina, ei tunnukaan enää rakkaudelta? Mä luulen, tai tiedän, että mussa on ollut pitkään joku osa, joka on janonnut epävarmuutta. Ihmisiä, joita piti vähän tavoitella. Ihmisiä, joiden kanssa ei ollut koskaan täysin varma: haluaako toi oikeasti olla mun kanssa? Tässä minijaksossa mä pohdin sitä, miksi joskus kaikkein voimakkain kemia ei välttämättä olekaan yhteensopivuutta. Miksi intensiivisyys ja rakkaus voi mennä sekaisin. Ja miksi turvallisuus tuntui joskus tylsältä, mut ei tunnu enää. Puhun myös siitä, miten raskaus on muuttanut mun ajatuksia kumppanuudesta, turvasta ja siitä kuuluisasta lauseesta: "Huolehdi kenen kanssa hankit lapsia."

Erna Husko riisuu suojamuurejaan: ”Se on kultainen häkki”

Erna Husko on rakentanut yhden Suomen näkyvimmistä somebrändeistä. Satojatuhansia seuraajia ja elämä, joka näyttää monelle ulospäin täydelliseltä. Mutta mitä tapahtuu, kun kamera sammuu? Miltä tuntuu elää elämää, jossa kaikki näkevät sut, mutta harva oikeasti tuntee. Kun sua katsotaan, kuvataan ja kommentoidaan jatkuvasti, mutta samaan aikaan kotiin palaaminen tuntuu tyhjältä ja yksinäiseltä. Tässä jaksossa Erna puhuu poikkeuksellisen suoraan siitä, miltä julkisuus oikeasti tuntuu. Miksi arkeen palaaminen ahdistaa. Miten “kultainen häkki” syntyy. Ja mitä tapahtuu, kun oma elämä alkaa tuntua paikalta, josta haluaa välillä pois? Jakso menee syvälle myös rakkauteen: Miksi läheisyys pelottaa, vaikka sitä kaipaa? Miksi suhteisiin heittäytyminen tuntuu riskiltä? Ja mitä Erna oikeasti tarvitsee kumppanilta enemmän kuin sataa ruusua? Tämä ei ole jakso menestyksestä vaan siitä, mitä se maksaa.