Miksi turvallisuus alkoi tuntua seksikkäämmältä kuin vaara?

Miksi turvallisuus alkoi tuntua seksikkäämmältä kuin vaara?

Ernan kanssa käydystä keskustelusta inspiroituneena jäin miettimään yhtä asiaa: miksi asiat, joita joskus pidin vetovoimaisina, ei tunnukaan enää rakkaudelta? Mä luulen, tai tiedän, että mussa on ollut pitkään joku osa, joka on janonnut epävarmuutta. Ihmisiä, joita piti vähän tavoitella. Ihmisiä, joiden kanssa ei ollut koskaan täysin varma: haluaako toi oikeasti olla mun kanssa? Tässä minijaksossa mä pohdin sitä, miksi joskus kaikkein voimakkain kemia ei välttämättä olekaan yhteensopivuutta. Miksi intensiivisyys ja rakkaus voi mennä sekaisin. Ja miksi turvallisuus tuntui joskus tylsältä, mut ei tunnu enää. Puhun myös siitä, miten raskaus on muuttanut mun ajatuksia kumppanuudesta, turvasta ja siitä kuuluisasta lauseesta: "Huolehdi kenen kanssa hankit lapsia."

Erna Husko riisuu suojamuurejaan: ”Se on kultainen häkki”

Erna Husko on rakentanut yhden Suomen näkyvimmistä somebrändeistä. Satojatuhansia seuraajia ja elämä, joka näyttää monelle ulospäin täydelliseltä. Mutta mitä tapahtuu, kun kamera sammuu? Miltä tuntuu elää elämää, jossa kaikki näkevät sut, mutta harva oikeasti tuntee. Kun sua katsotaan, kuvataan ja kommentoidaan jatkuvasti, mutta samaan aikaan kotiin palaaminen tuntuu tyhjältä ja yksinäiseltä. Tässä jaksossa Erna puhuu poikkeuksellisen suoraan siitä, miltä julkisuus oikeasti tuntuu. Miksi arkeen palaaminen ahdistaa. Miten “kultainen häkki” syntyy. Ja mitä tapahtuu, kun oma elämä alkaa tuntua paikalta, josta haluaa välillä pois? Jakso menee syvälle myös rakkauteen: Miksi läheisyys pelottaa, vaikka sitä kaipaa? Miksi suhteisiin heittäytyminen tuntuu riskiltä? Ja mitä Erna oikeasti tarvitsee kumppanilta enemmän kuin sataa ruusua? Tämä ei ole jakso menestyksestä vaan siitä, mitä se maksaa.

Mini-update raskaudesta

Tää minijakso on pieni ja poukkoileva päivitys siitä, mitä mulle just nyt kuuluu. Ensinäkin, kyllä! Mä oon raskaana. Raskausuutinen herätti monenlaisia reaktioita ja myönnän suoraan, ettei uutisen julkaisupäivä mennyt ihan nappiin. Kaikesta ihanasta huolimatta tää kevät on ollut mielelle yllättävän raskas, avaan vähän sitäkin. Pidempi ja syvällisempi jakso aiheesta on tulossa myöhemmin, mutta tässä pieni kurkistus tunnelmiin. Kiitti, kun olette siellä! 🫶

Maija Vilkkumaa: Muuttuuko nainen näkymättömäksi ikääntyessään?

Uusimmassa jaksossa vieraana IKONI: Maija Vilkkumaa! Maija on elänyt nuoruuden, äitiyden ja keski-iän julkisuudessa ja kaikkien katseiden arvosteltavana, mutta ennen kaikkea omilla ehdoillaan. (Maija Vilkkumaa, oot inspiraatio! Kiitos!) Tässä jaksossa etsitään vastauksia mm. näihin: Missä kohtaa naiset rupeavat herkästi sensuroimaan ja pienentämään itseään, etteivät vaan olisi ”hankalia” tai ”vaikeita”? Ja missä kohtaa voi päättää, että en muuten enää tee niin? Puhutaan myös äitiydestä: Voiko nainen oikeasti saada sekä uran että äitiyden ilman, että maksaa siitä jollain tavalla? Entä syyllisyys, tuleeko se sisältä vai ulkopuolelta? Ja mitä tapahtuu, kun huomaa toistavansa jotain sellaista, mitä ei haluaisi siirtää eteenpäin? Ja sitten se ehkä jopa tärkein teema, josta kuulee puhuttavan yllättävän vähän: ikääntyminen! Mitä julkisuudessa vanheneminen paljastaa meille? Muuttuuko nainen näkymättömäksi? Miten muiden reaktiot naiseen muuttuvat? Voiko pysyä pinnalla ja suosiossa ilman, että yrittää olla nuorempi versio itsestään? (Paljastus: todellakin!) Mitä Maija toivoisi, että naiset ymmärtäisivät itsestään vähän aikaisemmin? Tää jakso antaa luvan olla ristiriitainen, keskeneräinen ja silti ihan riittävä.

Millainen ihminen olisin, jos olisin kasvanut samassa somemaailmassa kuin teinit nyt?

Tässä minijaksossa mä puhun siitä, miksi uskon, että pienempiäkin ääniä on pakko nostaa esiin, vaikka se ei olisi “turvallisin” valinta. Vastaan myös 17-vuotiaan Alisonin kysymykseen, joka jäi pyörimään mun päähän: millainen ihminen mä olisin tänään, jos olisin kasvanut samassa somemaailmassa kuin teinit nyt? Miten se olisi vaikuttanut muhun? Some voi rikkoa. Mut se voi myös yhdistää, antaa suuntaa ja saada tuntemaan, ettei ole yksin. Ehkä tärkein kysymys ei lopulta ole edes se, onko some hyvä vai huono. Vaan se: kenen ääniä me siellä vahvistetaan.