Hanna Tikander

Vuorikiipeilijä ja vuoden 2013 Miss Suomi Lotta Hintsa tietää miltä tuntuu kulkea pelkoa kohti sekä vuorten rinteillä että omassa elämässä. Mä halusin kysyä Lotalta, miten hän kohtaa pelon ja mitä kaikkea elämä kuoleman rajalla on opettanut. Kysyin myös Lotan kokemasta uupumuksesta, seksuaalisesta häirinnästä ja sen käsittelemisestä sekä siitä, miten iso muutos voi syntyä, kun uskaltaa pyytää apua ja nojata toiseen. Lotta avaa, millaista on ollut löytää korjaava suhde muusikko ja näyttelijä Sebastian Rejmanin kanssa, ja miten se on muuttanut hänen tapansa olla suhteessa sekä itseensä että muihin. Tää jakso antaa voimaa niille hetkille, kun tekisi mieli selviytyä yksin. Lotan tarina näyttää, että rohkeus ei aina ole vaaran etsimistä vaan välillä se suurin rohkeus onkin myöntää, että tarvitsee toista.

Miltä tuntuu, kun unelmareissun varjossa odottaa IVF-hoitojen alku? Entä kun elämänkumppani sanoo rakastavansa sua just siinä keskeneräisyydessä, jota et itsekään hyväksy? Kauden päätösjaksossa Hanna vastaa kuulijoiden kysymyksiin — rehellisesti, peittelemättä, tunteella. Puhutaan rakkaudesta, rajojen asettamisesta, kesästä ilman tissuttelua ja siitä, mitä tapahtuu, kun raitis elämä ei ole enää projekti vaan pysyvä koti. Voiko oppia nauttimaan alkoholista ilman "lisäkkeitä"? Mitä tehdä, kun uusi kumppani kertoo käyttävänsä kokaiinia pari kertaa vuodessa? Entä jos repsahdus ahdistaa niin, että menneet vuodet tuntuu valuvan hukkaan? Miten elää niin, ettei tarvitse mitään lisäkettä tunteakseen olevansa tarpeeksi?

Tässä jaksossa riisutaan tittelit ja aseet – ja mennään suoraan ihmisyyden ytimeen. Studiossa vieraana on Erikoisjoukot-ohjelman pääkouluttaja Janne Lehtonen, mutta tänään meitä ei kiinnosta hänen suorituksensa vaan hänen haavansa. Miltä tuntuu, kun on opetettu selviytymään yksin – mutta ei koskaan pyytämään apua? Miten kohtaamme epäonnistumisen, kun koko identiteetti on rakennettu vahvuuden varaan? Entä mitä tapahtuu ihmissuhteille, jos tunteista ei puhuta – jos kommunikointi korvataan vaikenemisella? Jaksossa puhumme siitä, miten pärjäämisen ja kontrollin kulttuuri voi suojata, mutta samalla estää meitä elämästä kokonaisemmin. Miksi luottamus toisiin tuntuu niin vaikealta? Ja miten uskaltaa antaa itselleen luvan olla myös heikko? Janne ja Hanna jakavat rehellisesti omia kokemuksiaan siitä, miten vaikeaa – ja vapauttavaa – on oppia sanomaan ääneen: "Mä en jaksa yksin." Tämä jakso on kunnianosoitus niille, jotka ovat uskaltaneet olla enemmän kuin roolinsa. Ja niille, jotka vielä harjoittelevat sitä.

Miltä tuntuu, kun pelkkä olemassaolo riittää herättämään vahvoja reaktioita? Kun oma ilo, valo ja aitous ärsyttää enemmän kuin mikään muu? Studiossa tänään vieraana artisti Olga, jonka matkaa näkyvyyden, kritiikin ja itsensä toteuttamisen ristiaallokossa olen saanut seurata läheltä. Mitä tapahtuu, kun lakkaa pyytämästä anteeksi olemassaoloaan. Miten löytää rohkeus seisoa omien valintojen takana – vaikka tietää, että se ärsyttää, hämmentää ja jopa suututtaa muita? Entä miksi me niin usein pienennämme itseämme mahtuaksemme muottiin, joka ei edes tunnu omalta? Puhutaan myös Olgan alkoholittomasta ajanjaksosta, joka sai aikaan suuren ja vaikean pohdinnan omasta alkoholisuhteesta. Tämä jakso on myös Hannan puolelta pysähtymisen paikka: Hän jakaa avoimesti, mitä Selvin päin -podcastille tapahtuu seuraavaksi. Miksi on aika antaa tällekin matkalle lupa kasvaa ja muuttua.

Tänään studiossa istuu artisti, jonka äänessä soi kipu, kauneus ja rehellinen voima. Tässä jaksossa artisti BESS puhuu asioista, jotka jää usein lavan, glitterin ja hittien taakse. Siitä, miltä tuntuu olla jatkuvan arvioinnin kohteena – ja miten kiusatuksi tuleminen on vaikuttanut hänen suhteeseensa muihin naisiin. Miksi BESS ei voi juoda alkoholia, vaikka joskus haluaisi? Miksi hän sanoi heti ensitreffeillä, ettei halua lapsia – ja mitä se kertoo hänen vapaudestaan valita toisin? Jaksossa puhutaan myös häpeästä, sisäistetystä naisvihasta, masennuksesta ja terapiasta – mutta myös toipumisesta, rakkaudesta ja siitä, miten alkaa uskoa siihen, että oma ääni riittää.