Ihminen tavattavissa | Tommy Hellsten -instituutti

Ihminen tavattavissa, osa 137: Kehityksellinen trauma arjessa

Kehityksellinen trauma on käsite, joka on viime aikoina noussut yhä enemmän tietoisuuteen. Se kuvaa sitä, kun lapsena ei ole saanut riittävää emotionaalista kohtaamista ja peilaamista, mikä vaikuttaa syvästi aikuisuuteen asti. Ihminen tavattavissa terapeutit Mira Oikarainen ja Irene Etäsalo tutkivat tätä aihepiiriä omakohtaisesti ja jakavat kokemuksiaan siitä, miten kehityksellinen trauma näkyy arjessa - uhri- ja alistavissa minätiloissa, toistopakossa ja ihmissuhteissa. Keskustelussa käsitellään rehellisesti sitä, miten äitiys on herättänyt monenlaisia tunteita ja pakottanut kohtaamaan omat traumalinssit. Molemmilla on kokemusta siitä, miten vaikea on tunnistaa omia reaktioita ja miten pitkä matka on löytää takaisin aitoon minuuteen. He puhuvat myös siitä, miten terapiatyö voi auttaa eheytymisessä ja miten tärkeää on antaa armoa sekä itselleen että vanhemmilleen.

Ihminen tavattavissa, osa 136: Armon syvä paradoksi

Tommy Hellsten ja Ihminen tavattavissa -terapeutti Malla Hintsala sukeltavat yhteen ihmisyyden syvimmistä kysymyksistä: mitä armo todella on ja miksi se tuntuu niin vaikealta vastaanottaa. Keskustelussa käydään läpi armon paradoksia - kuinka se on yhtä aikaa täysin ilmaista mutta ei koskaan halpaa, ja kuinka se edellyttää syyllisyyteen vapautumista ennen kuin voi vapautua syyllisyydestä. Tommy ja Malla pohtivat syvällisesti häpeän ja armon välistä suhdetta, sitä miksi länsimainen suorituskeskeisyys tekee armollisuuden kokemisesta vaikeaa ja miten egon tarve ansaita estää meitä avautumasta lahjalle, jota ei voi ansaita. Keskustelu koskettaa myös kärsimyksen merkitystä armon kokemisessa ja sitä, kuinka mystikko löytää tiensä armoon kärvistelemällä sen edessä vuosia, kun taas uskonnollinen ihminen yrittää kaapata sen haltuunsa ja kyynikko kieltää sen kokonaan.

Ihminen tavattavissa, osa 135: Arvottomuuden aikakausi

Arvottomuus on teema, joka koskettaa meitä kaikkia, mutta harvoin pysähdymme sen äärelle. Tässä syvässä pohdinnassa Ihminen tavattavissa -terapeutit Annika Vilkki ja Maria Drockila avaavat sitä, miten armottomuus itseämme kohtaan on kiertynyt osaksi arkea ja miten se näkyy koko yhteiskunnassa. He tutkivat sitä, miten sukupolvien ketjussa on siirtynyt selviytymistrategioita, joissa paikkansa täytyy ansaita tekemällä töitä. Keskustelun ytimessä on ajatus siitä, että arvottomuus on pohjimmiltaan rakkaudettomuutta. Kun yhteisöllisyys on kadonnut ja ihminen jää yksin hakemaan merkitystä, syntyy ristiriita syvimpien tarpeiden ja ulkoisten vaatimusten välille. Annika ja Maria jakavat oivalluksia siitä, miten tämä kierre voidaan katkaista lempeydellä ja itsemyötätunnolla, ja miten yksilön muutos voi vaikuttaa laajemminkin yhteiskuntaan.

Ihminen tavattavissa, osa 134 Läsnäolo on tärkein

Ihminen tavattavissa -terapeutti Mira Oikarainen ja kokenut kollega Tommy Hellsten istuvat rauhalliseen keskusteluun, jossa käsitellään terapeutin työn syvimpiä haasteita ja oivalluksia. Keskustelussa nousee esiin, kuinka tärkeää on oppia luopumaan tarpeesta tietää kaikki etukäteen ja sen sijaan uskaltaa astua tietämättömyyden tilaan. Tommy jakaa kokemuksiaan siitä, kuinka läsnäolo ja aitous ovat merkityksellisempiä kuin ammatillinen tietämys. Syvällinen pohdinta koskettaa myös sitä, kuinka terapeutin oma haavoittuvuus ja kyky myöntää virheitä voivat olla asiakkaalle voimaannuttava kokemus. Keskustelussa tuodaan esiin, kuinka terapia on pohjimmiltaan kohtaamista, jossa asiakkaan vapautta kunnioitetaan ja hänet nähdään omana itsenään. Molemmat jakavat rehellisesti omia pelkojaan ja epävarmuuksiaan, luoden kuvan terapeutin työstä inhimillisenä ja jatkuvana kasvun prosessina.

Ihminen tavattavissa, osa 133: Trauma ja vireystila

Ihminen tavattavissa -terapeutit Johanna Lampila ja Markku Litmanen keskustelevat traumoista, vireystiloista ja erilaisista trauman oireina ilmenevistä kehollisista reaktioista. Trauma voidaan määritellä yksilön sietokyvyn ja säätelykeinot ylittäneeksi kokemukseksi, joka on jättänyt jälkensä hermostoon. Johanna ja Make jakavat henkilökohtaisia kokemuksiaan lapsuuden traumoista: Johanna kertoo 7-vuotiaana kokemastaan onnettomuudesta, jossa lehmä vahingoitti häntä vakavasti, ja Make kertoo varhaislapsuuden kokemuksistaan, kuten sairaalassa yksin olemisesta.  Molemmat kuvaavat, miten trauma on näyttäytynyt sekä yli- ja alivireytenä, haitallisina uskomuksina itsestä, madaltuneena stressinsietokykynä ja erilaisina fyysisinä oireina esim. säpsähtelynä ja paniikkioireiluna. Keskustelussa pohditaan myös toipumiskeinoja, jotka ovat auttaneet vireystilan säätelyssä ja traumaenergian purkamisessa. Toimivia ovat olleet esim. yinjooga, TRE® -menetelmä (Tension, Stress & Trauma Releasing Exercises), hengitysharjoitukset, luonto, eri terapiamuodot ja keholliset hoidot. He korostavat turvallisuuden tunteen ja sisäisen turvan rakentumista sekä kehollisten reaktioiden normalisointia. Keskustelun loppupuolella he puhuvat optimaalisen vireystilan löytämisestä, itsemyötätunnosta ja siitä, miten tärkeää on oppia kuuntelemaan itseään ja omia tarpeita.