Niinku asia on

Psykologin vinkit tekoälyterapiaan

Mun asiakkaat käyttää tekoälyä vastaanottojen välissä ja niin käytän mäkin. Joskus juttelen sen kanssa tunnin-kaksi ja mietin omia ihmissuhteita ja tunne-elämää. Tässä jaksossa jaan omat henkilöhtaiset opit siitä miten yleisiä kielimalleja kannattaa käyttää terapeuttisena tukena ja minkä suhteen kannattaa olla varuillaan. Vertailen terapeutin ja tekoälyterapeutin työskentelyä, vahvuuksine ja heikkouksineen.

Näin pitkä parisuhde pysyy ikuisesti jännittävänä

Ihastuminen on huumaavaa ja epävakaat suhteet koukuttaa! Tähän liittyy ihan ihmisen luontainen perustarve kaaokseen. Miten siis pitkä suhde pidetään kiinnostavana? Mä kräkkäsin koodin siihen. Ja nyt en puhu mistään pirkkanikseistä, kuten spicyjen tekstareiden lähettämisestä, vaan ihan perustavanlaatuisesta suhteessa olemisen tavasta, joka ei jätä ketään kylmäksi. Jakson lopussa esittelen podin uuden konseptin, jossa jatkossa joka jakson lopussa vastaan yhteen kuulija-kysymykseen. Tänään kysymys koskee oman yleisen ahdistuksen erottamista parisuhteen tuottamasta ahdistuksesta. Tämän jakson jälkeen jään kuukauden tauolle podista, mutta laittakaa mulle kysymyksiä sillä aikaa❤️

Miksi taitelijat sekoavat?

Onko hullu taiteilija vain myytti vai onko luovuus tosiaan yhteydessä mielen erikoisimpiin rakenteisiin? Tätä pohdin kun kävin Van Goghin museossa ihastelemassa tämän entisen mielisairaalapotilaan maalauksia. Jaksossa pohdin luovuuden ja psykoottisen ajattelun välisiä rajapintoja kuten löyhät assosiaatiot, originaali ajattelu, ajattelun pistaloituminen ja herkkyys. Taide on usein intensiivisten tunnekokemusten käsittelyä, minkä johdosta prosessi on usein hyvin terapeuttinen. Toisaalta on kuitenkin hyvä olla tarkkana, ettei ajatus vahingossa käänny mielenterveysongelmien glorifioimiseen. Puhuttelevaa tai laadukasta taidetta tehdään kuitenkin usein mielen haasteista huolimatta eikä niiden johdosta. Vai mitä mieltä olet?

Suorittajaluonteen ja perfektionismin kaksi puolta

Mua häiritsee kun suorittamisesta puhutaan sillä tavalla että se on jotain vältettävää tai patologista.Vaativuus persoonallisuuden piirteenä on yhteydessä tavoitteiden saavuttamiseen elämässä. Perfektionistit taas saa tarkkaa jälkeä aikaiseksi.On tärkeää, että pystyy sysätä tunteet sivuun ja vaan tehdä eli suorittaa.Mutta milloin vaativuus tai täydellisyyteen pyrkiminen ei ole enää hyödyllinen käyttövoima vaan psykologisesti haitallista?

Elätkö arvojesi vai muiden ihanteiden mukaan?

Arvojen mukainen elämä kyllä palkitsee, mutta arvojen miettimisestä tulee herkästi paperinmakuista. Tarvitseeko omia arvoja edes reflektoida vai kannattaako elää vaan fiiliksellä? Miten erottaa seuraako omia arvoja vai sitä, mitä muut ihannoivat?Mun mielestä esimerkiksi yritysten arvot ovat usein toinen toistaan toistavia kliseitä. Parhaimmillaan arvot kuitenkin voivat kuvata aitoa suuntaa elämässä.Asia on niin, että arvot ei ole jotain mitä sun pitäisi löytää itsestäsi. Niiden mukaan eletään joka päivä mikrohetkissä. Eikä kukaan tule koskaan täydelliseksi.Tervetuloa kuulolle!