Hanna Tikander

Sairaalan kautta Sri Lankaan

Terveisiä trooppisesta lämmöstä! Tämän jakson piti olla pelkkää lomatunnelmaa, mutta elämä päätti kirjoittaa tarinaan mutkan: ennen kuin pääsin Sri Lankan hiekkarannoille, löysin itseni Naistenklinikan päivystyksestä ja keskeltä täydellistä katastrofipaniikkia. Tässä jaksossa pysähdyn pohtimaan uutta vuotta ja sitä, miksi perinteiset lupaukset usein murtuvat. Jotta sinun ensi vuotesi olisi lempeämpi, jaan tässä jaksossa kolme vinkkiäni tietoisempaan uuden vuoden aloitukseen. It’s going to be our year. ✨

Lupa rakentaa oman näköinen joulu

Mitä jos joulu ei tunnukaan idylliseltä perhejuhlalta, vaan se nostaa pintaan surua, huonoa omatuntoa tai ulkopuolisuuden tunnetta? Tässä jaksossa kerron, miksi päätin tänä vuonna suunnata Sri Lankalle ystävieni kanssa sen sijaan, että jäisin kotiin suorittamaan perinteitä. Puhun avoimesti siitä, millaista on olla eroperheen lapsi ja tasapainotella jatkuvan syyllisyyden kanssa. Jaan myös viisi tärkeää muistutusta sinulle, jonka joulua varjostaa läheisen alkoholinkäyttö. Tämä jakso on muistutus siitä, että joulu on vain yksi päivä vuodesta, ja sinulla on täysi oikeus suojella omaa rauhaasi ja rakentaa juuri sellaiset pyhät kuin itse tarvitset – oli se sitten pakomatka kirjoihin tai uudenlaisia unelmia.

Sunnuntai ennen punktioita: banaanileipiä, itsehoitoa ja pelkoja

Sunnuntai-ilta ennen punktioita nostaa pintaan jännityksen, toivon ja ajatukset siitä, millaista elämä olisi lapsen kanssa – tai ilman. Tässä jaksossa avaan rehellisesti, miten hedelmöityshoitojen keskellä yritän pitää itseni kasassa, löytää lohtua arjen pienistä asioista ja antaa itselleni luvan sekä pelätä että toivoa.

Kolme IVF-hoitoa, yksi toivo – ja se sana, jota ei halua kuulla

Syksyn viimeinen jakso on monologijakso, jossa mä otan teidät vielä kerran mukaan tähän IVF-hoitojen, hermoromahdusten, pienten toivonkipinöiden ja ääripäätunteiden täyteiseen syksyyn. Miltä tuntuu, kun toivo syttyy ja sammuu kerta toisensa jälkeen? Miten kävi kolmannessa hoitorundissa? Miten siitä jatkettiin eteenpäin – ja mitä tapahtuu nyt? Puhun myös siitä, miten jaksaa pitää kiinni elämästä silloin, kun oma todellisuus on täynnä pettymystä, epävarmuutta ja surua. Miten jaksaa töissä, ihmissuhteissa, itsensä kanssa? Tää jakso on viimeinen ennen kuukauden mittaista poditaukoa. Mä lähden hetkeksi hengittämään ja toivon että tää jakso voi olla sulle just sitä mitä sä tarvitset – olipa sun tilanne mikä tahansa. ❤️

Saako lapsi korjata sen, mitä minussa säröilee?

Viime aikoina oon pysähtynyt miettimään, että miksi mä juoksen jatkuvasti asioiden perässä, joita en oikeasti tarvitse – hyväksyntää, menestystä, uusia ärsykkeitä, täydellisyyttä. Tässä jaksossa puhun ääneen pelosta, häpeästä ja siitä toivosta, jonka mahdollinen ADHD-diagnoosi on mulle avannut. Mitä jos lääkitys tai diagnoosi voisi tuoda mulle sen läsnäolon ja rauhan, jota oon etsinyt kaikkialta muualta? Ja mitä jos äitiys ei koskaan toteudu – voisinko silti löytää sen tunteen, että riitän?