Hanna Tikander

Mulla ja mun keholla on tällä hetkellä eri suunnitelmat

Mä haluaisin välillä painaa menemään samalla innolla kuin aina ennenkin. Keho taas on viime aikoina ollut sitä mieltä, että ehkä voitaisiin ottaa vähän rauhallisemmin. Tässä minijaksossa puhun liikunnasta, suorittamisesta ja siitä oudosta tunteesta, kun huomaa olevansa yhtäkkiä neuvottelusuhteessa oman kehonsa kanssa. Avaan myös ajatuksia tulevasta kesästä, Ahvenanmaan pyöräreissusta ja siitä, miks oon viime aikoina pohtinut liikuntaa enemmän kuin pitkään aikaan. Milloin tekeminen tekee hyvää? Milloin taas pitäisi malttaa höllätä? Luvassa vähän kesäkuulumisia, sekalaisia ajatuksia elämästä ja tuttuun tapaan täysin käsikirjoittamatonta pohdintaa siitä, mitä mun päässä juuri nyt liikkuu.

Mä sain positiivisen raskaustestin – eikä ensimmäinen tunne ollut ilo

Kevään viimeisessä jaksossa sukelletaan mun raskauden ensimmäiseen kolmannekseen. Puhutaan siitä, miten aloin epäillä olevani raskaana, mitä ensimmäisiä oireita huomasin ja miltä tuntui nähdä positiivinen raskaustesti sen jälkeen, kun luottamus omaan kehoon oli vuosien aikana ehtinyt murentua aika pahasti. Koska rehellisesti: ensimmäinen tunne ei ollut pelkkä ilo. Puhutaan peloista, epäuskosta, varhaisultrasta ja siitä ihan kreisistä hetkestä, kun syke löytyi. Siitä, miksi kaikkeen hyvään oli vaikea uskoa. Ja miksi samaan aikaan halusi kertoa uutisen jokaiselle vastaantulijalle ja pitää sen visusti omana tietonaan. Avaan myös ensimmäisten kuukausien ajatuksia, läheisten reaktioita ja sitä, miltä tuntui yrittää jatkaa normaalia elämää, kun oma pää pyöri aika isojen asioiden ympärillä. Ja tää on samalla kevään viimeinen jakso ennen kuukauden taukoa. Kiitos, että ootte kulkeneet mukana tän kevään! <3

Pakka hajoaa käsiin enkä tunnista itseäni

Viime viikot on tuntunu siltä, että pakka hajoaa käsiin. Töitä on liikaa, energiat ei riitä samalla tavalla kuin ennen ja huomaan odottavani itseltäni edelleen aivan liikaa. Tässä Podiekstrassa puhun pelosta, jota en osannut odottaa: mitä jos en ookaan valmis siihen, miten paljon äitiys tulee muuttamaan mua?

412 päivää erossa omasta lapsesta: Jesse Markin kertoo kokemuksesta, joka muutti kaiken

Jaksossa vieraana on Jesse Markin: artisti ja isä, joka kertoo kokemuksesta, jossa huoli omasta lapsesta johti tilanteeseen, jossa hän ja hänen puolisonsa joutuivat itse epäilyjen kohteeksi ja lopulta eroon lapsestaan yli vuodeksi. Mitä tapahtuu, kun vanhemmat vievät oman vauvansa sairaalaan huolen takia ja hyvin nopeasti tilanne kääntyy siihen, että vanhempia itseään aletaan epäillä? Miltä tuntuu, kun oma lapsi otetaan pois? Mitä yli vuoden ero tekee vanhemmuudelle, identiteetille, parisuhteelle ja luottamukselle? Puhutaan jaksossa myös siitä, miltä tuntuu, kun tiedät itse olevasi syytön, mutta ympärillä oleva järjestelmä alkaa kohdella sua toisin. Voiko viranomaisiin enää luottaa kaiken jälkeen? Miten rasismi ja ennakkoluulot voivat vaikuttaa kohtaamisiin? Entä miltä tuntuu elää sen kanssa, että edelleen on ihmisiä, jotka uskovat hänen ja hänen puolisonsa olevan syyllisiä, vaikka syytteitä ei nostettu? Tää on keskustelu siitä, mitä tapahtuu ihmiselle, vanhemmalle ja perheelle, kun oma totuus ei tunnu menevän läpi ja koko elämä muuttuu yhdessä hetkessä. Ja ehkä myös siitä, mitä selviytyminen oikeasti tarkoittaa.

Miksi turvallisuus alkoi tuntua seksikkäämmältä kuin vaara?

Ernan kanssa käydystä keskustelusta inspiroituneena jäin miettimään yhtä asiaa: miksi asiat, joita joskus pidin vetovoimaisina, ei tunnukaan enää rakkaudelta? Mä luulen, tai tiedän, että mussa on ollut pitkään joku osa, joka on janonnut epävarmuutta. Ihmisiä, joita piti vähän tavoitella. Ihmisiä, joiden kanssa ei ollut koskaan täysin varma: haluaako toi oikeasti olla mun kanssa? Tässä minijaksossa mä pohdin sitä, miksi joskus kaikkein voimakkain kemia ei välttämättä olekaan yhteensopivuutta. Miksi intensiivisyys ja rakkaus voi mennä sekaisin. Ja miksi turvallisuus tuntui joskus tylsältä, mut ei tunnu enää. Puhun myös siitä, miten raskaus on muuttanut mun ajatuksia kumppanuudesta, turvasta ja siitä kuuluisasta lauseesta: "Huolehdi kenen kanssa hankit lapsia."