Hanna Tikander

Päivän vlogissa avaan teille meidän kodin ovet just sellaisena kuin se on, ilman siivousta ja stailausta 😅💜 Näätte missä me elellään, hengataan ja vietetään arkea! Ja sit on yks seinä, joka huutaa tyhjyyttään… mitä ihmettä mä laitan siihen? Ideat kehiin, pliis! Tervetuloa koti-tourille!

Syksyn ensimmäisessä monologijaksossa mä haluan avata oven paikkaan, josta en oo aiemmin puhunut näin suoraan. Paikkaan, jossa mä edelleen seison, vähän hämmentyneenä ja aika rikki, mut läsnä. Tää on mun elämäni suurin kriisi. Kesä 2025 ei ollut elämäni kepein, mut se oli kesä, joka jää mun ihon alle ikuisesti. Keväällä mä sain tietää, että mun hedelmällisyys on romahtanut. Me ei oltu vielä yritetty lasta ja silti löydettiin itsemme IVF-hoitojen keskeltä. Siitä hetkestä lähtien kaikki muuttui: arki, minäkuva, keho, ystävyyssuhteet. Ja YES, myös parisuhde. Tässä jaksossa mä avaan, mitä tää matka on tähän mennessä mulle opettanut. Miltä tuntuu, kun elämä ei meekään käsikirjoituksen mukaan, ja on pakko päästää irti kontrollista, jota ei koskaan oikeastaan ollutkaan. Mä puhun yksinäisyydestä, pelosta, kontrollin menettämisestä, haluttomuudesta, kateudesta – ja myös siitä pienestä toivosta, joka alkaa itää, kun sille antaa luvan. Jos sä oot kriisin keskellä, tai oot joskus ollut – mä toivon, että löydät tästä jotain, joka saa sut hengittämään vähän syvempään. Tämän viikon perjantain minijaksossa mun lupailema kämppätour!

Yks hetki Abreun haastattelun aikana jäi mulle erityisen kirkkaana mieleen. Me puhuttiin hänen parisuhteestaan, ja mä kuulin itseni sanovan: "wau, teidän suhde on kestänyt jo tosi pitkään – yli kymmenen vuotta." Miksi mä sanoin niin? Miksi kymmenen vuotta tuntuu pitkältä? Mitä enemmän mietin sitä jälkikäteen, sitä enemmän se avasi mun omia uskomuksia ja kokemuksia. Pydähdyin nyt kysymään itseltäni, mikä tekee suhteesta merkityksellisen? Onko se vuodet, vai kaikki se, mitä niiden sisälle mahtuu – kasvu, rakkaus ja valinnat?

Tässä jaksossa mä pääsin kylään artisti Abreun upeaan kotiin Espooseen – keskelle peltoja ja rauhaa, jonka kontrasti hänen uransa isoimpaan festarikesään on ihan mieletön. Istuttiin alas ja käytiin läpi aiheita, jotka koskettaa syvältä ja paljastaa uusia puolia yhdestä Suomen tunnetuimmista artisteista. Mä halusin kysyä Abreulta esimerkiksi: 💭 Miten isäsuhteen uupuminen on muovannut hänen käsitystään perheestä ja rakkaudesta? 💭 Mitä kaikkea yli kymmenen vuotta kestänyt suhde Lauri Heiskarin kanssa on opettanut? 💭 Miten hän on onnistunut pitämään kiinni omasta identiteetistään ja mielenterveydestään, kun huomio on kohdistunut häneen jo teini-iästä asti? 💭 Ja miksi hän päättää jäädä tauolle uransa huipulla – kun edessä on vielä uran suurin konsertti ja uusi albumi? Abreu puhuu avoimesti huijarisyndroomasta: siitä, miltä tuntuu olla lavalla täydessä valokeilassa ja samaan aikaan pelätä epäonnistumista. Me päädytään juttelemaan myös parisuhteesta, rakkaudesta ja siitä, miksi turvallinen suhde voi olla maailman jännittävin asia. Lisäksi Abreu paljastaa, millä keinoin hän oikeasti palautuu armottoman keikkakesän jälkeen. Tää jakso on kaikkea: rehellinen, koskettava ja välillä ihan hervottoman hauska. Musta tuntuu, että tässä keskustelussa Abreu raottaa ehkä enemmän verhoa itsestään kuin koskaan aiemmin.

Terkkuja Ibizalta 🌴 Miten meni polttarit selvin päin ja mitä epämukavuusalueelle astuminen opetti? Ibizan terkkujen lisäksi tässä ekassa perjantain extrassa avaan ajatuksia pitkästä tauosta, siitä miltä tuntui palata mikin ääreen ja mitä kaikkea tuleva kausi tuo tullessaan. Spoileri: luvassa on uusia sävyjä ja tuttuun tapaan rehellisiä oivalluksia elämästä. Ihanaa olla taas täällä 💜